lauantai 26. joulukuuta 2009

Hemma bra men borta best...


...ei kun siis Borta bra men hemma best! - ainakin Lissun mielestä. Nuorena Lissun ihmisellä ja sen bestiksellä oli tapana hokea iskulausetta Hemma bra men borta best ja niinpä he luuhasivatkin milloin missäkin, kuten niinkin kaukana kotoa kuin Helsingissä. Junalla menivät ja joka kerta saivat flunssan. Niin on bakteerikanta outo sisämaalaiselle!

Aasinsillalla ovelasti takanapäin olevaan reissuun: vanhassa kotikaupungissa tavattiin Se Nuoruudenystävä ja paljon muita vanhoja tuttavia ja tietenkin sukulaisia. Tai siis nice-ihminen tapasi. Miesihminen raatoi Pohjois-Karjalassa töissään ja yöpyikin raukka missä yöpyi, sillä kotona oli Se Remontti. Lissu oli toisen ihmisensä kanssa Gisselässä ja siellä meni yli kaksi viikkoa. Ennätys!

On siis tarpeen esittää iso kiitos ja iso käsi kaikille Lissua ja sen ihmisiä kestäneille. Kiitos Lissun luottohoitajalle, joka kärsii raapaisut ja puremiset vierailujen ensimmäisinä päivinä ja joka juottaa Lissun keskellä yötä, kun Lissu sitä touhua vaatii ja leikittää ja paijaa, kun Lissun ihmiset vallan muualla lietsuavat kyläpaikoissa kissansa unohtaneina. Kiitos myös niille sukulaisille, jotka eivät Lissua niin usein näe kuin haluaisivat (sellaisiakin ihmisiä on oikeesti olemassa). Kaikille vaan valtavasti kiitoksia.

Kiitos myös oivalliselle remppamiehelle ja kauniille lopputulokselle. Oli siinä ihmisillä ja Lissulla ihmettelemistä! Vielä kun saataisiin nämä pyhäpäivät tästä alta pois, että pääsisi siivoamaan pölyt ja muut roiskeet.

Kuvassa jälleen todistus Lissun ja Gissen luonteiden erilaisuudesta. Siinä missä Gissellä pallot ja muut lelut pysyvät kuosissaan leikeistä huolimatta, Lissu vetää tuhannen päreiksi kaiken mihin se koskee - ja nämä ovat Gissen palloja!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kirjallisuutta ja kulttuuria


Lissun kotona kirjahyllyssä ei ole liiemmin korkeakulttuuria. On Aku Ankan taskareita ja Asterixeja sekä joidenkin aikakauslehtien vuosikertoja ynnä muuta hömppää (paitsi Lissun miesihmisen mielestä juuri ne ovat korkeakulttuuria). Onneksi Gissen kotona on maailmankirjallisuutta ja kotimaista huippukirjallisuutta. Lissu, joka harrastaa exlibriksiä, mielellään nukkuu lähellä rakastamiaan kirjoja. Gissen kotona Lissu ei tee exlibriksiä, koska Lissu tajuaa, että ne kirjat eivät ole sen omistuksessa - ne ovat Gissen ja sen ihmisen omistuksessa.
Kuvassa Lissu Gissen kotona nukkuu Waltarin tuotannon välittömässä läheisyydessä. On Mikael Karvajalkaa (Lissu itsehän on myös melkoinen karvajalka), on Sinuhee ja Palavaa Nuoruutta ynnä muuta.
Gissellä on aika homma kotonaan etsiä Lissua, joka on nukkumassa kulttuurin välittömässä läheisyydessä.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Lissu Gisselässä



Lissu on nice-ihmisensä kanssa evakossa. Kotiin on tullut remontti-ihmisiä ja paikkoja laitetaan ehompaan kuosiin. Lissulle on koitunut stressiä erilaisista olosuhteiden muutoksista jo päiväkaupalla ja eräskin stressi on ollut kuuden tunnin junamatka tänne Gisselään. Stressiä on tuottanut myös kotiutuminen Gissen reviirille. Kukaan ei ole kysynyt kuinka paljon Gisselle on aiheuttanut stressiä Lissu-sähikäisen muuttaminen sen alueelle! Pari päivää meni kuunellessa Lissun murisemista ja katsellessa sen äksyämistä. Nyt kissat on jo sulassa sovussa ja tapahtuipa niinkin, että Lissun kulkiessa makaavan Gissen ohi, se nuolaisi Gissen turkkia? Ihmisen haaveissa on nähdä kissat pesemässä ja puunaamassa toisiaan, mutta siihen harmoniaan pääsemiseen saa Tammerkoskessa virrata jonkin verran vettä. Gisselässä ihquinta on lasitettu parveke ja saunan ikkuna, josta hyppäämällä pääsee parvekkeelle. Tänään on ollut vähissä parvekkeella vietetyt hetket, sillä ulkona on pakkasta -12 astetta.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Exlibriksiä



Viime jutussa ihminen avautui ja kertoi omasta harrastuksestaan. On aika paljastaa jotakin Lissun harrastuksista. Lissun harrastukset luetaan poikkeuksetta korkeakulttuurin piiriin kuuluviksi. Lissu harrastaa nimittäin exlibriksiä. Wikipedia mainitsee aiheesta näin: "Exlibris on kirjan ensiölehdelle liimattava omistajan merkki.--- Usein kuitenkin kirjojen omistaja joko piirtää exlibriksensä itse tai käyttää taiteilijaa suunnittelemaan itsellensä exlibriksen." "Exlibrikset ovat kirjanomistajamerkkejä, jotka yhdistävät kirjallisuuden ja pienoistaiteen" mainitsee suomalainen exlibris-sivusto. Lissu ei niin piittaa muotoseikoista ja tiukoista säännöksistä ja yksityiskohdista. Tärkeintä on että kotona olevasta kirjallisuudesta löytyy omistajan merkki. Lissu on vienyt asian niinkin pitkälle, että myös joissakin tarkkaan valituissa kirjaston kirjoissa on omistajan merkki!

tiistai 1. joulukuuta 2009

Aika vaihtaa vaatteet...



...nimittäin Lissun blogissa. Ihminen on kauan haaveillut taustan vaihtamista, mutta on pelännyt kaiken menevän pieleen. Vaihto onnistui, mutta joidenkin vanhojen tekstien muotoilun yhtenäiseksi saattaminen näyttää olevan mahdotonta. Eihän se ketään muuta riso kuin ihmistä itseään. Ihminen nimittäin huvittaa omaansa itseänsä lukemalla omiansa vanhojansa tekstejänsä. Tuskin kukaan muu on niin bimbo, jotta kerran tähän blogiin eksyttyään tulisi tänne toiste saati lukisi uudestaan jo kerran lukemaansa. Lissun ihminen niin kuitenkin tekee ja lukeepa näitä vanhoja juttujaan joskus miesihmiselleenkin. Tässäpä oli paljastus Lissun ihmisen harrastuksesta ja pimeästä puolesta...

Lissu sitä vastoin ei paljonkaan piittaa bloginsa layoutista, vaan riehuu pahvilaatikossa sekä nukkuu siellä ja hereillä ollessaan odottaa, jotta ihmisensä kissaansa huomioisivat eli heittäisivät tasaiseen tahtiin erilaisia leluja laatikkoon ja vaihtaisivat jo kyllästyttävät lelut enemmän inspiroiviin. Ja näinhän ihmiset tekevät. Ei siinä ole kahta sanaa!
Kuvassa laadukas Wubba-hiiri ilman täytteitä ja ompeleet atomeina!

tiistai 24. marraskuuta 2009

Virstanpylväs...

...se on tämä päivä. Lissun ihmisten virstanpylväitä ovat nämä marraskuun päivät, kun aikaa Lissun kotona mitataan sillä perusteella pitkäänkö tuo matalajalkainen patukkarakenteinen lihaskimppu on ollut ihmisillään. Tänään siis kaksi vuotta! Lissulla on nyt ikää 2 v 7 kk. Painoa 4,4 kiloa. Kaksi vuotta sitten tullessaan ihmisilleen Lissu painoi 3,2 kg.

Mitä on mahtunut kahteen vuoteen? Ainakin yksi eteisen remontti tulee mieleen. Kahteen vuoteen on mahtunut paljon naurua ja villiä menoa. Ihminen ei tiedä paljonko on ragdollin keskimääräinen elinikä, mutta teoriassa vasta alussa ollaan ja jos meno ei tästä rauhoitu, niin vanhenevat ja alati kangistuvat Lissun ihmiset ovat kohta pulassa. Ilmankos toinen Lissun ihmisistä on aina myymässä sitä kolmella markalla ohikulkijoille...

Juuri tänään Lissu saa melskata mielin määrin parissa pahvilaatikossa. Ihmiset valmistautuvat jälleen yhteen remonttiin - tämä ei tule Lissun pakottamana. Pahvilaatikoita kuitenkin Lissun kotiin jo tuodaan, jotta niihin pakattaisiin irtaimisto rempan tieltä. Se mahdollisuus on tietenkin olemassa, jotta pahviksista ei ole mitään jäljellä sitten kun niitä tarvittaisiin.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Lissu imuroi


´
Mitä niitä on kaikkia sellaisia Hoovereita ja Nilfiskejä ja muita Elektro Helioksia, joita voi käyttää jonkin epäsiisteyttä aiheuttavan ja asiaankuulumattoman pienen esineen, rikan, rojun, roinan ja moskan imemiseen vaikka lattioilta? Sellaisethan on tosi käteviä ja nopeita laitteita. Lissu on kone! Se imuroi raksut kupistaan kuin joku 1800-wattinen turbo. Eräänä aamuna nimittäin mentiin sellaisen huudon saattelemana ruokakipolle, että energia taisi enää riittää vain huutamiseen. Sitten alkoi imuroiminen - oikeesti, Lissu imi muonat kupistaan ja tuskin niissä oli ainuttakaan hampaanjälkeä, jos sen jotenkin olisi päässyt tarkistamaan.

Lissu ei aina ole maailman helpoin kissa, mutta ruoan kanssa se ei nirsoile ja ruokahalu on mahtava. Jotakin tasoitusta siis...

Postauksen kuva on autenttista materiaalia tämän hetkisestä tilanteesta. Lissu makaa näppistasolla, ihmisellä on siitä syystä näppis sylissään ja toinen ihminen kuvaa millaisissa olosuhteissa tekstit Lissun blogiin syntyvät.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

"Ei kiinnostusta herättävä"



...kuten sanakirja määrittelee sanan "tylsä". Sitä se on ollut hetkittäin Lissun elämä tänään. Ihmisensä potivat kaamosväsymystä ja menivät iltapäivällä punkkaan oikaisemaan väsyneet ruotonsa. Lissu tietenkin pötköllään ihmistensä kanssa. Herättyään Lissu oli täynnä viriiliä virtaa ja ihmisten olisi heti pitänyt alkaa leikittään sitä ja juoksemaan ympäri taloa sen kanssa. Toisella ihmisellä oli jotain tylsiä työhommia koneella ja toinen hoiti sosiaalisia suhteitaan. Lissu mourusi ja vetosi ihmisiinsä leikin toivossa, vaan he olivat vain keskittyneet itseensä. Lopulta Lissu lannistui ja antoi periksi ja laittautui vastapäätä toista ihmistään tämän juorutessa puhelimessa. Lissu otti kauniille kasvoilleen kaikista eniten tylsistymistä ilmentävän ilmeensä ja onnistuikin aika hyvin...

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kakka juttu mutta tulihan kirjoitettua...

Lissun ihminen on pitkään kipuillut aiheen kanssa josta haluaisi kirjoittaa, mutta kuka nyt jaksaa lukea kissan kakkajuttuja? Ai, noin moni! No sitten...

Jostain kumman syystä Lissu on saanut päähänsä, että kakka kuuluu tehdä ulos. Jaa sisäkissankin??? Tässä huushollissa on kesästä asti ollut Lissulla epätoivoinen tapa pyrkiä ulos mistä tahansa ovesta tai ikkunasta. Välillä käy työstä komentaa kissaansa pois verhoista tai roikkumasta ovenkarmissa. Jopa niin pitkälle on jouduttu menemään, että ihminen käytti iltana parina häiritsevän käytöksen loppuun saadakseen suihkupulloa kissaansa vastaan ja se on todella jo hätätilanne.

Yhdessä perheenä sitten päätettiin eilen lähteä ulos. Lissu päästettiin irti tuohon lähelle kotia. Täällä Itä-Suomen länsikolkassa on satanut niin paljon lunta, ettei kukaan muu kahlaa umpihangessa kuin umpihullut kissan ihmiset kissoineen karvoineen. Vapaa ja onnellinen kissa upposi hankeen, kun se siistinä tyttönä marssi polulta sivuun ja teki kaikenlaista asiaansa ja tarvettaan luonnonhelmaan. Ei ollut kylmä eikä pimeä eikä köyhä eikä kipeä ollut kissa, joka vaan sai olla ulkona.

Tänään ulkoilu jatkui. Kissa mukaan ja valtava luonnon "hiekkalaatikko" oli taas käytössä. Sisälle tultuaan Lissu kuivaa turkkinsa ja vaatii harjaamisen ja siinä samalla äksyilee lelulleen Wubba-hiirelle, jota täytyy kurmoottaa samalla kun ihminen sukii turkkia. Sitten on kissa valmis nukkumaan ja ihmiset saavat viettää laatuaikaa tai ihan vaan aikaa kaksistaan... Jippii!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Eilisestä lisää...

...muutenkin siis eilinen oli katastrofi. Ihmiset olivat koko lauantain kotona ja Lissulla oli virtaa kuin Vattenfallissa tai Pohjois-Karjalan Sähkössä. Yleensä keskikoinen ja nelikiloinen ragdoll nukkuu kohta aamusyömisen ja -juomisen jälkeen. Vaan ei eilen. Kello oli siinä 16 ja risat kun Lissusta viimein loppui puhti. Koko päivän kumpikin ihminen keksi sille aktiviteettia ja toivoivat, että menis jo nukkuun. Moneen kertaan Lissulle sanottiin ihmisten toimesta, että "hyvät unet vaan sulle". Turhaan! Loppuilta oli kyllä rauhallinen ja oikeastaan myös tämä sunnuntai. Ihmiset kiittävät!

Perheväkivaltaa...

Ikävistä asioista on kyettävä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Poliisin sivuilla mainitaan seuraava perheväkivallan määritelmä: "Esimerkkejä fyysisen väkivallan ilmenemismuodoista ovat mm. läimäyttäminen..." Sitä se siis sitten on! Perheväkivaltaa! Lissu nimittäin veti avokämm... tai niin kuin avoanturalla ihmistä täysillä käsivarteen. Lässähdys vaan kuului! Teolle oli todistaja ja Lissu voidaan nyt vetää rosikseen. Se oli itseään pesemässä sängyn päällä ja ihminen sitä lähestymään silittämisaikeissa. Siinä sitä sitten oltiin keskellä perhekonfliktia, kun Lissu läpsäytti nice-ihmistään tassulla käsivarteen. Ei kynsiä, ei kynnenjälkiä, ainoastaan pehmeä tassu voimalla kohti ihmisen käsivartta ja sitten pakoon. Ihmiset jäivät siihen tekopaikalle nauramaan itsensä ja mahansa kipeiksi. Että riittää kissalla pokkaa...

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Alkavan talven valoa



Eilen ihmiset päättivät hyödyntää kauniin myöhäissyksyn auringonpaisteen ja lähtivät iltapäivällä kameransa kanssa kuvausreissulle lähimetsään. Possu pääsi mukaan, tietysti. Vähän matkaa käveltiin jonossa hiekkatietä pitkin. Näky on hupaisa kissan seuratessa ihmisiään kuin koira. Vuosi sitten samalla hiekkatiellä Lissu ihmisineen kohtasi aivan vieraita ihmisiä kävelyllä. Lissu käveli keskellä tietä ja suoraan vastaantullutta naista päin, koska tämä ei älynnyt väistää!!!

Ihmisten keskittyessä kuvaamaan kaikkea jäätynyttä puolukanvarvuista jäkäliin ja sammaleisiin, Lissu tutki lähimaastoja ja spurttaili omia juttujaan sekä etsi jotakin tuoretta ruohoa syödäkseen sekä jotakin pehmeää alustaa tarpeitaan tehdäkseen. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta se ei haitannut olennaisesti retkestä nauttimista.

Ihminen teki kokeen ja lähti kävelemään tietä pitkin jättäen toisen ihmisen kuvaamaan. Tulisiko Lissu perässä jos sitä kutsuisi mukaansa? Kyllä, mutta vain siihen saakka, mistä se vielä näkee kummankin ihmisensä sijainnin. Sieniretket ovat Lissulle stressin paikka ja sen paimenkoiran luonto joutuu koetukselle, kun lauma on hajaantunut pitkin metsää eikä pysy ruodussa.


keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Varpaanvälikarvoitusta...



...eikö olekin suloista? Ihmisen aikaisemmat kissat ovat olleet lyhytkarvaista mallia. Ei sellaisella kissalla ole ollut jalkapohjissaan silkkivillaa. Lissun jalkapohjat tursuavat ihanaa karvoitusta. Tapahtuipa mökillä viimeksi, että Lissun kaahatessa rappusia parvelle se jotenkin onnistui aina tekemään tapahtumasta katastrofin. Ihmiset ihmettelemään, jotta miksi kissa-parka ei pääse ilman ongelmia kipuamaan portaita ja kas! keksivät, jotta jalkapohjan runsas karvoitus estää anturoita toimimasta jarruina ja siksi Lissu liukastuu. Ihminen heltyy aina säälivän surumieliseksi katsellessaan suloisia karvajalkoja eikä osaa nyt päättää, jotta onko kissassansa suloisinta nuo tupasvillat vai turkin limahuiput!

perjantai 16. lokakuuta 2009

Se on saapunut...

...nimittäin paketti Zooplussasta! Mitä etelässä edellä sitä idässä perässä. Pitihän Lissun ihmisenkin tilata verkkokaupasta Lissulle leluja, kun muutkin kissojen ihmiset ja henkilökunta tilaavat ja kehuvat vielä, että heti on merkkileluista saumat hajalla ja lelut atomeina. Jippii! Niin kävi myös Lissun kotona. Eilen tuli Wubba-hiiri postissa ja tänään on eka sivusauma hajalla. Kickeroo-pötkylä on vielä kuosissa. Sitten paketissa tuli sellainen kuminauhan päässä holtittomasti hyppelevä katkarapu. Sitä Lissu inhoo. Miksi ihminen ei opi, että Lissu ei välttämättä pidä leluista jotka hyllyvät joustavan narun perässä. Kickeroo-kirahvi saa kyytiä kaksi kertaa yössä - ekan kerran n. klo 02.00 ja toisen kerran 05.30. Ihminen kiittää. Toisaalta ihmistä huvittaa itsekseen kovastikin kuunnellessaan keskellä yötä niin tosissaan leikkivää kissaansa. Kun ihmisen kello sitten soi 06.00 niin silloin ei ole tupannut naurattamaan.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Ihminen vetoaa kauniisti!

Lissun ihminen seuraa erästä eteläsuomalaista kissablogia - http://maykynen.blogspot.com/. City-lehti on valinnut Mäykysen kaupungin parhaaksi lemmikkiblogiksi. Lissun ihminen siitä innostumaan ja toiveikkaana anovia katseita paikallisen median puoleen luomaan: eikö Alicia eli Lissu -blogi voitaisi valita kaupungin parhaaksi lemmikkiblogiksi? Tai edes parhaaksi kissablogiksi? Mieltä lämmittäisi jos edes kaupungin parhaaksi ragdoll-blogiksi. No, hei! Miten olisi kaupungin paras Lissu-possu-blogi??? Jaa ei!

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Kissankarvan lieveilmiöitä

Ehtymätön kirjoituksenaihe tuo kissankarva kiiltävä! Ihmisellä on hyvin usein havaittavissa haarahierteisiä ja kainalon ulkopuolista karvoitusta. Eilen viimeksi ihminen on nyppimällä nyppinyt erilaisista vartalon alaosaa ja jalkoja verhoavista kaksilahkeisista aluspukineista (joita myös kalsareiksi tai housuiksi nimitetään) hierautuneita kissankarvan esiintymiä. Ihmisen liikutellessa vartaloaan - esim. kävelemällä - hierautuu tekstiileihin tarttuneet kissankarvat tiukoiksi pallukoiksi ja kiinnittyy juuri suojaisiin paikkoihin kuten haaroihin ja käsivarren alaosiin. Joskus tahtomattaankin ihminen luo hauskoja tilanteita, kun kiskottelee tai venyttelee toisen ihmisen kanssa keskustellessaan ja kainaloista esiin pilkistää sen vastapelurin silmään kainalon ulkopuolista karvoitusta.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Itäsuomalainen metsäkissa!







Sitä Lissu on sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei voisi Lissusta ihqumpaa olla kuin viilettää häntä hulmuten metsässä ihmistensä kanssa. Parasta on se, kun ihminen kutsuu mukaansa ja pääsee ihan villinä vetään pitkin pusikoita. Mökillä maasto on parasta A-luokkaa! Sammalta ja kallioita - mikä sen helpompaa kissalle. Ihmiset keskittyivät puolukkain poimintaan ja koska niiden meno oli varsin verkkaista saattoi Lissu oikaista tassunsa ja pitää pesutauon mättäällä.
Mökillä oli myös Gisse. Eihän Lissu sen kaveri ollut, mutta hyvään suuntaan toveruudessa menossa kuitenkin. Sellainen ihme oli ihmisten silmäin edessä, että kissatytöt kiipesivät parvelle sängyn päälle yhdessä tuumin nukkumaan. Kyllä! Siitä on todisteena toinen kuva!!! Ihminen pyytää kovasti anteeksi epäsisustuksellista näkymää ja sijaamatonta vuodetta...

lauantai 26. syyskuuta 2009

Sekakäyttäjä



Vielä siitä eläinlääkärireissusta: Lissu sai pistoksina pitkävaikutteista antibioottia ja kortisonia. Liekö lääkkeillä jokin yhteisvaikutus ja kemiallinen reaktio tai kemiallisten aineiden ominaisuus yhdistyä elektronien välityksellä oudoiksi molekyyleiksi, mutta Lissu käyttäytyi kuin olisi ollut kiimassa. Takapää ei vielä kunnolla pitänyt nukutusaineen vaikutuksen vuoksi, kun Lissu jo hyppi ulko-oven kahvaan ja oli menossa ulos. Koko illan se yritti ulos ja tuijotti ovea toivossa saada se katseen voimalla auki. Sitten alkoi karjuminen ja huuto ja käskyttäminen. Ihminen sille kertomaan, ettei kissoilla ole syksyllä kiimaa eikä varsinkaan leikatuilla kissoilla. Lissu ei oikein uskonut.

Nyt on vuorossa lääkkeiden väsyttävämpi osuus: tämän päivää Lissu on nukkunut ja syönyt ja nukkunut ja juonut ja nukkunut. Ihmisten ei ole tarvinnut esim. leikittää sitä eikä varsinkaan kahdessa vuorossa kuten näin syksyn tultua ja ilmojen viilennyttyä on täällä Lissun kotona ollut tapana.

torstai 24. syyskuuta 2009

Lissu-possu sairastaa, häntää hellikäämme


Tänään on ihminen taas käyttänyt possuansa eläinlääkärillä. Oikea silmä se vaan reistaa. Diagnoosi epämääräinen. Silmänurkassa ihossa haavaumia ja lääkärin kommentti: "ei me nyt Lissusta vielä mitään syöpä-kissaa tehdä". Hänen mielestään mikään ei viittaa kovin vakavaan, mutta arveli, että saattaapa tuohon silmänurkkaan vanhempana alkaa muodostumaan jotakin solumuutoksia. Ihminen yrittää suhtautua asiaan aikuismaisen coolisti.

Lissu piti rauhoittaa - siis nukuttaa. Ihmisrodun edustaja, jollaiseksi eläinlääkärikin luetaan, ei ottanut mitään riskiä ja pistipä Lissuun nukuttavan piikin. Siinä oli sitten hyvä possua tutkia. Possuapa hyvinkin. Nimittäin se eläinlääkäri sanoi, että possu on vähän possumainen - siis aavistuksen ylipainoinen. Jaa ylipainoinen? Kun eukko painaa 4,4 kg!!!

Ihminen käytti myöhemmin kissansa uneliaisuudentilaa hyväkseen ja suoritti tälle manikyyrin ja pedikyyrin ja sheivasi kainalokarvat. Ei siis sheivannut vaan harjasi ja suoristi ja oikoi takut. Possu oli unten mailla ja ihminen venytti takajalkaa ja etukäpälää ja harjasi ja saikin aikaan valtavat kasat kuollutta kissankarvaa. "Arvotonta kissankarvaa kiiltävää, sen tiedän nyt mä vain...Petollista kissankarvaa kiiltävää..."

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Onnellinen kissa

Lissu ei ole muutamaan hetkeen päässyt luontoon. Joitain kertoja syksyn tultua on kissa-parka kököttänyt valjaissaan takapihalla pieksevän tuulen ja sadekuurojen armoilla. Nyt ihmiset halusivat taas lähteä metsään kissa muassaan (olihan silläkin jotakin tekemistä asian kanssa, että kantarellia on metsissä sekä suppilovahveroita). Kun Lissun boxiinsa telkeää ja automatka alkaa, alkaa Lissu valmistautua nukkumaan. Sehän luulee, että edessä on vähintäänkin kolme tuntia vankeutta. Nyt Lissu pääsi luontoon pikemmin kuin osasi odottaakaan. Ihmisten reissu palkittiin runsaalla kantarellisaaliilla ja yhtä runsaalla hirvikärpäsesiintymällä.
Lissu kuitenkin nautti silminnähden. Se painaltaa minkä varvikossa pääsee ja tuhlaa voimansa heti alkumatkasta. Vajaan puolen tunnin kuluttua on kissa täysin kypsä tapaus. Välillä sitä pitää kantaa ja sellainen yksilö kuin Lissu, joka ei pahemmin sylissä viihdy, nauttii nyt vapaamatkustajan roolista. Tuollainen vajaan tunnin mittainen reissu tuossa metsässä oli aivan riittävä. Vielä kotimatkallakin riitti tekemistä kärpäsentappohommissa.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Ajoissa paikalla

Ei kun sitä vaan ihminen kirjoittamaan, että Lissu oli paikalla silloin (ja ilmeisen ajoissa) kun turkkia jaettiin. Tai eihän Lissu ollut silloin vielä syntynytkään, sillä Turkkia jaettiin Sevresin sopimuksessa jo vuonna 1920 Englannin, Italian, Ranskan, Kreikan ja Armenian kesken.
Se oli huumoria ja ihmistä itseään ainakin tuppaa naurattamaan. Kesä on jo lähes ohi ja karvanlähtö myös ja silti Lissun turkki näyttää muhkealta. Lissun viimeisimmässä näyttelyssä vuosi sitten toukokuussa tuomari kiitti Lissun turkkia "vuodenaikaan nähden hyväksi". Niin, ja päivittelihän se eläinlääkärikin elokuussa, että "on sitä jollekin karvaa annettu". Jos on turkinjakojonossa keulilla, niin voi saada tuollaisen karvaesiintymän kuin Lissulla on. Samat karvat kesät talvet! Tai ei oikeastaan, kun nehän alkaa keväällä lähteä ja sitä karvainfernoa kestää koko kesän. Nyt Lissu on kasvattanut itselleen kainalokarvat ja pussihousut ja kauluksen, joka on komeampi kuin kuunaan Lissun elinaikana. On sitten materiaalia mihin lumipaakkujen tarttua talven mittaan. Ihminen voisi nyt laittaa tähän sellaista "ennen" ja "jälkeen" -kuvaa.
Lissu nutikarvaisena ja pörhäkkeenä.

maanantai 31. elokuuta 2009

Independence



On aika jälleen kirjoittaa Lissun blogiin kansainvälisellä otteella edes otsikon verran. Otsikko viestittää itsenäisyyttä. 
Ihmiset pakkasivat Lissunsa perjantaina autoon ja lähtivät ajamaan mökille. Luvassa olisi yhdessäoloa perheenä koko viikonlopun ajan. Ei Gisseä, ei tappelua!
Lissusta on tullut itsenäinen. Aamulla vaan mökin ovi auki ja kissa ulos ja se itse taivaltaa 50 metrin matkan rantaan juomaan. Ihminen kiittää. Juuri noin pitääkin jo ison tytön tehdä. Ihminen ja toinenkin saa keskittyä silmän avaamiseen ja kahvin valmistumiseen. Kyllä on Lissun ihmisellä helppoa.
Aikanaan, kun keho on nesteytetty, saapuu Lissu sikaravia ylös mökille. Se juoksee niin paljon kun töpösääristä irtoo ja kiipeääpä puuhunkin siinä samalla vaivalla ja vauhdilla.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Mitä tehdä ongelmatilanteissa?

Lissun kotona ongelmat lakaistaan maton alle

lauantai 22. elokuuta 2009

Elämä on huippua!

Lissun ihminen rakastaa kaikkea huippua - marenkihuippua ja lumihuippua. Huippuvuorilla on varmaan ihan huippua! On huippua nousta tunturin tai vuoren huipulle. Olis kiva olla jossain aivan huippu - omata huippuunsa kehitetty taituruus! Olisikohan kiva olla uransa huipulla - en ole varma? Sitten kun tarkemmin miettii, niin ei kaikki huippu olekaan huippua. Vaikka kulutuksen huippu ei enää kuulostakaan niin huipulta. Tai ruuhkahuippu! Tai hävyttömyyden huippu??? Tai röyhkeyden huippu...

On kuitenkin vielä jotakin aivan huippua. Limahuiput! Ne on Lissun turkissa olevia huipentumia, kun se pesee itseensä ja nuolee pitkät karvansa limahuippuisiksi! Niin suloinen näky koko turkki huolella pestynä ja limahuippujen valloittamana.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Raivotar

(Kuvan kissalla ei ole mitään tekemistä arvonimen Raivotar kanssa). Jos ihminen aina keksii Lissulle uusia lempinimiä, keksivät niitä muutkin. Lissu kävi eläinlääkärin pakeilla ja sen käynnin jälkeen Lissu on varmasti mustalla listalla ja tilastoissa punakynällä merkattu - ainakin Lissu Raivotar on siinä eläinlääkärissä kirjoihin ja kansiin ikuistettu.

Ihmiset totesivat perjantaiaamuna, jotta Lissulla on silmässä jotakin outoa joka vaatisi eläinlääkärissä käynnin. Miesihminen lähti käyttämään Lissu-tyttöä ja reissusta tulikin ikimuistettava. Lissun haava silmässä olisi pienin vika siinä päivässä. Lissu riemastui oikein kunnolla, kun lääkäri-täti sitä lähestyi tutkimusmielessä... Miesihmiselle oli annettu suojakäsineet käteen, jotta he lääkärin kanssa Lissua hoitaisivat yhdessä tuumin. Lissu hermostui ja puri ihmistään hanskojen läpi sormeen luuhun asti ja raapi toisen käden verille. Suojakäsineet olivat kuulemma kalliit kuin mitkä ja takuuvarmasti pystyisivät estämään vaikka puukonviillot ja eläinten hampaat jne. Lissun pikku naskalit pureutuivat läpi turvahanskan, kun se paniikissa yritti irrottautua ihmisten otteesta. Lissun sijasta alkoi eläinlääkäri paikata miesihmistä ja sanoi olevansa enemmän huolissaan ihmisen vammoista kuin Lissun silmästä. Se reissu maksoi 105 eroa + miesihmisen lääkärissäkäyntimaksun ja lääkkeet. Raivottaren riehumisen jälkeen se nukutettiin ja tutkimuksia jatkettiin. Lissu todettiin muuten terveeksi ja silmään määrättiin tippoja tiputeltavaksi neljän tunnin välein. Nyt täällä kolmatta päivää yriteään kahden ihmisen voimin siitä selviytyä. Kokemuksesta voi tässä vaiheessa sanoa, että Lissu pyristelee vastaan - ei kylläkään pure eikä raavi - ja silmätippaa suihkii ilmassa eikä toistaiseksi kovin moni yrityksistä ole osunut siihen silmään mihin tarkoitus olisi.

Ihminen on tästä oppinut sen, että pyytää jatkossa Lissun rauhoittamista eläinlääkärin vastaanotolla.
Tämän postauksen kuva jatkaa vielä ihmisen kannanottoa kissojen pukemiseen liittyen. Gisse on aina niin luottavainen ja alistuvainen, että nytkin saatuaan grillikintaan päähänsä oli vain kiltisti ja antoi ihmisten ympärillä nauraa itsensä katkeamispisteeseen. Temppu ei todellakaan kunnioita ja arvosta kissoja itsenäisinä luontokappaleina. Kenellekään ei tullut mieleenkään kokeilla kinnasta Lissun päähän. Siinä olisi mokoma patalappu lentänyt maata kiertävälle radalle ja todennäköisesti ihminen perässä.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Lissun "kinkerkuosi"

Lissun ihminen tykkää katsella Lissulle alati uusia valjaita. Ei mitään timanttipantoja eikä prinsessahörsötyksiä, vaan sellaisia tyylikkäitä nahkaisia kauniita valjaita ja remmejä. Tarvitaanko niitä? No, se on ihan eri kysymys. Kyllä ihminen tietenkin helposti keksii tuhat syytä hankkia uudet valjaat. Yhdet Lissun valjaista on sellaiset kankaiset ja vihreäkukalliset, jotka on aika kauheat ja kiireellä ostetut ja valittu huonosta valikoimasta - hyi teitä lemmikkieläinkaupat, kun ette satsaa kissantarvikkeisiin! Toisaalta, ei teidän ehkä kannatakaan, sillä tämä ihminen ei ikipäivänä ostaisi kissalleen mitään vaatteita tai tossuja tai viittoja tai sadetakkeja tai aurinkolaseja. Sellaiset ihan ällöittävät.
Niin, ja sitten Lissulla on yhdet ihan liian isot vaaleansiniset nahkavaljaat, jotka oli ihan pakko saada. Silloin ihmisellä oli pakkomielle saada Lissun silmien väriset valjaat. Ihminen kyllä luulee, että ne ovat kanin tai rusakon valjaat - ovat ne niin järeää tekoa ja suuret kuin mitkä. Ne on tilattu helsinkiläisestä hienosta lemmikkitarvikeliikkeestä, jolla on ranskalainen nimi...

No, sitten on tämä viimeisin hankinta. Ne on Vänttiset. Ihminen näki ne lähisukulaisensa kissalla eli Gissellä. Niissä on kaulasilmukka ja kainaloremmi ja ovat helppo pukea ja pysyvät takuulla päällä ja ovat hyvin tehdyt ja tyylikkäät ja niitä saa 26 eri värissä!!! Vaikeutena olikin sitten värin valinta. Ihminen päätyi kaktuksenvihreisiin eikä itsekään tiedä syytä miksi.
Idean ihminen sai tämän postauksen otsikkoon Jaakko Tepon mahtikappalesta Työttömän Veisu tai Työttömän laulu. Lukija ja se toinen voi halutessaan etsiä sen YouTubesta - tämä ihminen ei tähän blogiin laita mitään suoria linkkejä mihinkään YouTubeen.

maanantai 10. elokuuta 2009

Virtsan karkailua II

Sillä aikaa kun perheen urospuolinen ihminen tutustuu Pohjois-Suomen kesään, on naisihminen eli nice-ihminen ollut Lissunsa kanssa mökillä. Mökillä oli porukkaa kuin Vilkkilässä kissoja ja kelit mitä parhaimmat ja kissat (siis Gisse-kaveri oli myös mökillä) pääsivät ulos aina kun halusivat - päiväsaikaan. Lissu osaa jo nukkumapaikkansa hakea ulkoa - ne ovat laiturinalunen tai pationalunen ja siellä kissa veti sikeitä ellei sitä pakotettu sisälle. Gisse on helppo tapaus ja sen ihminen sai sen yleensä kiinni ja jäämään sisälle ainakin silloin, kun Gisse ei ollut karkureissuillaan - silloinhan se antoi etsiä itseään tuntikausia vaikka hiljaa makasi varvikossa ihan hakijansa vieressä. Lissun kanssa oli ihan toisin mitä tuli sisälle saamiseen ja siellä pysymiseen. Siinä vaiheessa kun oli jo pimeää ja tarkoitus, että kissat ovat sisällä, Lissu se vaan etsi tilaisuutta paeta lepakkojahtiin pimeyteen. Yritä sitten saada kissaa kiinni ulkona pimeässä... Ei auttanut kuin tarrata häntään silloin kun sellainen sattui käden ulottuvilla olemaan ja lievää väkivaltaa käyttäen saattaa kissa sisätiloihin. Ja taas se oli kohta ulkona. Ihminen nukkui parvella ja kun se juuri oli saanut päivän töistä kankean ruhonsa eli kehonsa vaaka-asentoon kuului jonkun asukkaan suusta, että Lissu pääsi livahtamaan ulos kun lähdin pikkulaan. Hoh hoijaa! Vastuunsa tunteva ragdollin omistaja ei tietenkään jätä kullannuppuaan yöksi ulos ja niin sitä sitten taas kerran etsittiin yhtä karkailevaa karvajalkaa.

Kissoilla on mökillä eri mukavaa. Sekä sammakoiden että sisiliskojen saalistaminen on aivan ykköstä. Gisse varsinkin on ihan liekeissä kun se pääsee jahtaamaan täysin raajattomia kiemurrellen liikkuvia suomumatelijoita tai hännättömiä sammakkoeläimiä tai sisiliskoja. Sammakko varsinkin on ihan mahtava elävä lelu. Pelaamalla neppistä elävällä sammakolla voi hyökätä sen perään ja kun sitä uudelleen käpälällä täppäsee se hyppää jälleen loikan eteenpäin ja se on vallan verratonta ja kiihottaa kissan saalistusviettiä. Gisse se jo itsensä löysi kyyn kanssa samalta mättäältä ja siitähän seurasi eläinlääkärireissu ihan vain varmuuden vuoksi!!!

Puheloinen käskyttää

Nimittäin tätä huushollia johtaa joku karvainen, neljällä jalalla astuva komentajakapteeni ja Pääesikunnan päällikkö ja satraappi ja ylin prefekti. Ainakin käskyä tulee kuin tykin suusta ja aika selvästi esitettynä. Ei ole viime päivinä jäänyt lainkaan epäselväksi mistä voisi olla kyse ja kuka käskee. Tästä huonekunnasta lähti miesihminenkin Lappiin - liekö hermolomalle? Ainakin lähtöänsä ennen oli Puheloinen esittänyt selväsanaisimmat käskynsä milloin leikkimään ja milloin ulos ja milloin mihinkin. Siinä kesälomalla ollut urosihminen sitten totteli tai taas katui ja totteli. Kokeilipa yksi päivä vaihtaa puhelimeensa soittoääntä ja testaili jos jonkinlaista piippausta ja sävelkuviota. Siitä Lissu-possu äitymään. Ei se puurrut sitä urosihmistä eikä raapinut, mutta sillain ärsyttävästi jyysti ihmisen reisilihasta hampaillaan...? Miesihminen sai aika äkkiä päätettyä, että minkälaista Tsaikovskia se puhelin sitten soittaa.

Leikkiin kutsu oli sen verran voimallista, että eihän siinä sitten auttanut kuin että toinen leikittää ja toinen kuvaa ja melkoisen totista on Lissun meno...

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ei se pitkään kestänyt...

...nimittäin se rauha ihmisten kotona. Eilen sitten karkailevaa Virt... kissaa etsittiin lähes koko taloyhtiön voimin. Ihminen oli Lissuansa ulkoiluttanut valjaissa ihan normaalisti omalla takapihallaan ja kissansa halutessa sisälle oli ihminen sen sinne toimittanut. Ihmisen pyrkiessä itse sisälle ampaisi Lissu ovenraosta ulos ja valjaineen päivineen juoksi pitkin pihoja ja lähtipä niin pitkälle että eipä ole ennen siellä käynytkään. Ihminen ei pelkää että Lissu jää auton alle - sen verran Lissu pelkää kulkuneuvoja ja siellä päin minne Lissu säntäsi ei ole kuin entistä ratapihaa ja omakotitaloja. Mutta etsipä sitten kissaa sieltä pusikoista ja pensaikoista ja ihmisten pihoilta ja ratapihoilta. Nytkin ihminen aamuasussaan juoksi pitkin ja poikin ja soitteli naapureiden ovikelloja ja pyysi lupaa ottaa heidän pihaltaan kissaansa kiinni. Siinä sitä oli jahdissa talonmiestä ja naapurinsetää ja -tätiä ynnä muuta henkilökuntaa. Vihdoin naapurintäti näki Lissun seikkailevan erään auton alla ja Lissu saatiin kiinni. Melkoista ex-tremeä on kissan juosta löysissä valjaissa pensaikoissa ja hyppiä puihin, mutta Lissuhan vain tunsi olevansa vapaa ja vailla huolia. Ihmisellä niitä huolia oli liiankin kanssa!

Eipä voi ihminen tässä olla mainostamatta Lissun blogiin lisättyä videomateriaalia. Armas lukija ja toinenkin voi käydä videon katsomassa 30.12.2008 päivätyn tekstin Naks' naks ' kohdalta.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Helppo tapaus

Kun ihmiset näin matkustavat kissansa kanssa he kotiin päästyään pääsevät itse helpolla pari päivää. Lissu on niin väsynyt, että kissaa ei pahemmin näy, vaan se on piiloutunut parhaille nukkumasijoilleen. Niitähän on saunan perimmäinen nurkka ja ihmisten sängyn alapuolinen maailma. Tavallisesti Lissu ryntää avautuvista ovista ulos ja karkailee, kuten tarkempi lukija on aikaisemmista teksteistä saattanut lukea. Nyt ihmiset saavat kulkea ovistaan ja vaikka ikkunoistaan eikä Lissua voisi vähempää kiinnostaa - niin kuin tyyliin EVVK! Milloin kaakelit ja parketit tuntuvat liian kovilta alustoilta kiipeää Lissu ihmistensä sängyn päälle ja ottaa sanomia vastaan ulkoavaruudesta levittäen kaikki jalkansa tai käpälänsä kohti yläilmoja ja siinä se nukkuu ja kuorsaa tietämättä mitään maanpäällisistä asioista.

Eikö tämä matkustelu koskaan lopu???

Taas on Lissu ollut ihmisineen kesälomamatkalla. Ensin mentiin Pohjois-Hämeeseen, siihen jo 210 000 asukkaan kaupunkiin. Siellä Lissu yöpyi kaverinsa Gissen kotona. Gissen kotona on lasitettu parveke ja se on oiva paikka tarkkailla kaikkea kaupungin sykettä. Parasta Gissen kotona on reitti saunan ikkunan kautta parvekkeelle ja takaisin sisälle. Gisse ei hyppää parvekkeelta saunan ikkunalle ja siitä sisälle eikä kai toisin päinkään, mutta Lissun ohjelmistoon se kuuluu. Gisseen pitää vieläkin suhtautua muristen ja varauksella. Lissu olikin vähän parka, kun se oli Gissen ja sen emännän armoilla ja Lissun ihmiset vaan chillaili jossain toisella puolella sitä 210 000 asukkaan kaupunkia.
Sieltä hämäläisten tyyssijoilta matkattiin kohti Etelä-Savoa erääseen paikkaan, missä kaikkien pitäisi olla sen paikkakunnan puolesta. Siellä se mökki sijaitsee ja sinne on aina pitkä ajomatka. Sehän ei Lissua haittaa. Kunhan se vaan pääsee boxiin, niin matkan pituudella ei ole väliä. Se vaan saattaa olla Lissusta vähän kurjaa, kun lossilla sen ihmisen pitää raapottaa Lissu kaiken kansan ihasteltavaksi. Kuinka sitä muuten saisi ihailua osakseen ja mukavia lossituttavuuksia - siis se ihminen vai Lissu??? Nytkään ei turhaan ollut Lissu ihmisen sylissä. Heti alkoi kuulua "tuolla on ihana kisu. Mun on PAKKO päästä silittään sitä" tai "katsokaa, kissa".

Mökillä kaikki oli seesteisempää ja rauhallista. Gisse jäi sinne Hämeeseen ja mökillä vallitsi oma rauha. Ihmistensä kanssa Lissu kävi lenkillä ja melkein tukehtui kuumuuteen, mutta järvenranta aina pelasti uupuneen kissan. Ja olihan taas niin mukavaa makoilla pation alla viileässä hiekassa...

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Nautiskelija

Lissun ihmiset ovat raahanneet taas kerran Lissun matkassaan mökille. Lähtöpäivänä Lissu makasi apaattisena jo etukäteen pakattujen laukkukasojen seassa eikä suostunut syömään eikä juomaan. Selvästi se jo osaa yhdistää pakkaamisen ja lähtemisen. Lissu matkustaa ihailtavan kiltisti autossa boxissaan. Se on sen suljettu turvapaikka ja siellä on hyvä lekotella matkan ajan. Kissa-raukka vaan ei tiedä minne se automatka vie. Mökki on kuitenkin mieluisa paikka ainakin sen suhteen, että saa olla rajoittamattomasti ulkona. Ei valjaita eikä kotiintuloaikoja. Toki Lissu on ulkona vaan valvotusti, ja kuka ihminen sitä mökillä ollessaan sisällä on...

Aamu alkaa juomisreissulla rantaan. Laituri on pituudeltaan 10 m ja sen varrella poiketaan juomaan monelta kiveltä ja tutkaillaan vesikirput ja muut hyönteiset ja kuunnellaan tarkasti kaikki oudot äänet. Juomissessio kestää helposti puoli tuntia ja ihmiset ovat kieltämättä pähkineet kuinka saada Lissu juomaan sisällä. Hanasta ei tule vettä - se vaan menee. Toisaalta, mikäs kiire ihmisellä on mökillä ja onko niin kauheaa nauttia aamuauringosta laiturilla yrittäen saada kissaansa juomaan? Jonkinlainen helpotus on ollut muovinen hirvitys - juoma-automaatti, joka tuli kissanruokapussin kylkiäisinä. Siitä kuuluu lirisevä ääni ja joskus Lissu suostuu siitä juomaan.
Muuten Lissun päivät mökillä kuluu lekotellessa terassilla ja katsellen ja seuraillen ihmisten touhuja, toisinaan taas piilossa talon tai laiturin alla.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Blogin uudet vaatteet

Lissun ihminen on viime iltakaudet ja päivät viettänyt bloginsa parissa uudistaen sen ilmettä. Siinä on mennyt syömättä ja juomatta työaikaa ja vapaa-aikaa ja aikaa toiselta ihmiseltä ja Lissu-possulta. Nyt on blogilla uudet vermeet.
Ihminen on pannut vähän merkille, että muidenkin ihmisten blogeissa on kovasti valokuvia ja oikein muotia tuntuu olevan uuden ja suorituskykyisemmän kameran hankkiminen. Ruokahalu kasvaa syödessä ja pokkarit vaihtuu järkkäreihin. Lissustahan ei kuvat lopu - ei pokkarilla otetut eikä järkkärillä otetut. Uusia otetaan aina kun keretään kamerat viritellä laukaisuvalmiiksi.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Kissan normaali vedenkulutus on n. 0,5 dl kiloa kohden vuorokaudessa

Niin sanovat asiantuntijat. Ihmisellä ei ole käsitystä montako desilitraa vettä Lissu juo päivässä elopainokiloaan kohti. Ihminen luulee, että tarpeeksi kuitenkin, sillä juottamassa Lissua saa olla alinomaa. Se mistä juotava vesi kulloinkin otetaan on sitten oma lukunsa. Ja se luku on nyt tässä luettavissa.

Lissu-parka joutuu reissaamaan ihmistensä kanssa jonkun kerran vuodessa ja silloin tuosta juomisasiasta tulee päänvaivaa. Viime kesänä hotellissa majoituttaessa juominen onnistui hyvin lavuaarista samaan tapaan kuin kotona. Tänä vuonna ei. Ihminen laittoi yöpyjille varattuun juomalasiin vettä, mutta ei kelvannut. Miten ihminen keksikin, että se laittaa sen täynnä vettä olevan juomalasin kylpyammeen pohjalle. Siitä Lissu suostui sitten juomaan. Vaan ei enää seuraavana päivänä. Ihminen miettimään, että mikä neuvoksi ja päätti kokeilla laskea vettä ammeen hanasta. Vesi tuli korkealta ja siitä kuului ihan erilainen ääni kuin mihin Lissu oli koskaan tottunut. Vaan se olikin mieluisa juontipaikka. Myös itse ammeesta tuli lempipaikka. Lissu sai siellä hepulin joka kerta mennessään ammeeseen ja pyöri siellä kuin väkkärä ja jahtasi häntäänsä. Ja sai niin käsittämättömän metelin aikaan, että Lissun siellä kahden aikaan aamuyöstä pyöriessä oli ihmisen puututtava asiaan antaakseen muille hotellivieraille nukkumarauhan ja laittoi ammeen pohjalle kylpypyyhkeen estämään leikkimistä.

Yhtenä päivänä kävi niin, että ihmisen suihkuttelemisen jäljiltä hana olikin säädetty antamaan lämmintä vettä. Lissu tuli ihmisensä luokse ja vaati mukaansa katsomaan mikä on pielessä ja kun ihminen korjasi virheensä ja väänsi hanan kylmälle alkoi Lissu onnellisena juoda ja melskata ammeessa. Hitti oli nousta ammeen reunalle hanan viereen ja tassulla ammentaa vettä ja nuolla vesi tassusta.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Virtsan karkailua

Ennen kuin lukija syyttää ihmistä yhdyssanavirheestä ihminen pyytää rauhassa lukemaan tekstin loppuun. Ihminen ei tässä blogissa vastaa yhdyssanavirheistään eikä muistakaan kielioppivirheistään eikä edes asiavirheistään. Ei ihminen vastaa kyllä kenenkään muunkaan blogissa olevista pilkkuvirheistä.
Mutta asiaan: Rakkaalla Lissulla on monta nimeä ja päivittäin se kuuleekin itseään kutsuttavan jos jonkinlaisella nimiyhdistelmällä. Useimmiten se on Pertti tai Martti, Liisa tai Kyllikki. Sitten on ne nimet, jotka ihminen antaa sille sen toimintatavan mukaan, kuten Suklaaraemasiina, kun kaikki tavara ei ihan pysykään siellä Lissun henkilökohtaisen vessan sisäpuolella. Tai Virtsa, koska Lissulla on taipumusta karkailemiseen. Ihminen pyytää tässä yhteydessä anteeksi, että tekstin sisältö on tällä kertaa kovin ruumiintoimintopainotteinen. Lissu siis karkailee. Se osaa ponkaista itsensä yhdellä kimmoisalla ponkaisulla pois valjaista ja sitten ollaan taas tutkimassa naapureiden pihoja. Tuollainen keskikokoinen ja kaksivuotias ragdoll ei osaa liikkua yksinään ulkosalla, eikä ragdollia saakaan päästää yksin ulos. Ne ovat uteliaita otuksia eivätkä osaa pelätä kaikkea mitä niiden pitäisi osata. Ihminen siinä sitten juoksee pitkin toisten pihoja ja yrittää saada kiinni kissaa, joka ei halua joutua kiinniotettavaksi. Useamman kerran on ihminen saanut pyytää naapureiltaan anteeksi heidän pihoihin tunkeutumistaan.

Lissu osaa käyttäytyä myös kauniisti ja silloin se kuulee erään lempinimistään: Mamman Kulta

tiistai 26. toukokuuta 2009

Kiitos!

Lissun ihminen kiittää bloginsa molempia lukijoita uskollisesta kiinnostuksesta Lissun elämää kohtaan. Ei tämä tarkoita sitä, että ihminen lakkaisi julkisesti ja yksityiskohtaisesti valottamasta kissansa edesottamuksia - ei! Ihmisen ajatus on vain vilpittömästi kiittää nyt, kun Lissun blogi on saavuttanut kunnioitettavan yhden vuoden iän!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Lissu meni puihin...

...siis taas kerran. Yleensä Lissu sinkoaa vain kahteen kolmeen puuhun per metsäkerta. Nyt oli kesämieli ja Lissu kiipesi mäntyyn raivaten itsensä alaoksien läpi. Niitä oli sen verran, että takaperin alastulo ei oikein onnistunutkaan.
Lissu ei huomannut mahdollisuuttaan muuttaa asentoaan puunrungolla ja se yritti vain alas siitä kohtaa missä oli jumissa, vaikka alla oli juuri oksa. Ihminen ei siinä voinut tehdä muuta kuin rauhallisesti kehua Lissua hyväksi tytöksi. Lopulta Lissu putosi puusta! Se ei näyttänyt hyvältä. Ei, se näytti pahalta. Alas tullessaan Lissu osui oksiin ja maassa se vähän aikaa keräili voimiaan ja ihmiset seurasivat jännittyneinä oliko se satuttanut itseään. Vielä mitä. Lissu pomppi kuin orava ja seuraavassa käänteessä se oli jälleen puussa. Se kiipesi vielä 6-7 puuhun, mutta katsoi, ettei yhdessäkään ollut alaoksia...

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Ikkunasta avautuva maailma

Lissun ihminen on kuullut, että lasten vanhemmat joskus käyttävät videoita tms. lastenkaitsijoina. Ihminen ei ota tässä kantaa sen puolesta onko tapa hyvä vai huono - näppärää se kenties on - saa vähän aikaa itselleen. Mikä siis neuvoksi, jos ihminen haluaisi hetken istahtaa tietsikalle ja kirjoitella rauhassa ilman, että Lissu alkaa mustasukkaisena häiriköidä välittömästi kun näkee ihmisensä vain katsovankin atk-laitteita kohti? Näin kevään tultua ja ilman lämmettyä erääksi näppäräksi konstiksi on osoittautunut ikkunan raolleen avaaminen ja kuin taikaiskusta Lissu istuu ikkunan ääressä ja katselee kapeasta raosta maailmanmenoa ja kuuntelee ihmeellisiä ääniä. Siinä se viihtyy niin kauan kuin ihminen vain viitsii ikkunaa auki pitää. Ei huono oivallus!

torstai 23. huhtikuuta 2009

Hyvän mielen viikko

Nyt on parhaillaan sellainen. Kaupungissa, jossa Lissu ihmisineen asuu, järjestetään tällä viikolla hyvän mielen valokuvauskilpailu. Valokuvauksesta kiinnostuneet Lissun ihmiset syöttiin tarttumaan ja kissaansa kuvaamaan hyvän mielen merkeissä. Kilpailun ehdoissa mainittiin, että kilpailuun osallistuva kuva on otettava ajalla 20. - 24.4. Eipä siinä muuta kuin kamera ja kissa matkaan ja luontoon heti maanantaina. Ihmiset ja Lissu päättivät jäädä aivan tuohon lähelle kulttuurillisesti ja historiallisesti arvokkaalle alueelle. Lissulla vaan ei ollut hyvän mielen viikko. Sen fiilistä madalsi lähellä kisaavat lapset ja näköpiirissä havaitut pari isoa koiraa ja napsitut ruudut olisivat sopivia lähinnä pahan mielen viikolle palkintoja kahmimaan. Vai mitä itse olette mieltä???

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lissu-possu puussa osa 2

Edellä kerrotulla metsäreissulla saatiin parempaa Lissu-possu puussa -kuvaa. Nyt jo tiedetään, että päästyään irti se sinkoaa ensimmäiseksi honkaan, mäntyyn tai petäjään. Tälläkin kertaa se innostui kiipeämään niin korkealle että alastulo sitä itseäänkin hirvitti. Sitten ihmiset saivatkin todistaa pakkolaskun, jonka seurauksena Lissu putosi pehmeään kinokseen päätänsä myöten ja olihan sillä kamppaileminen saadakseen itsensä ylös upoksista.

Veljekset kuin ilvekset

Eihän nää ole mitään veljeksiä Lissun kanssa, kun molemmat on tyttöjä ja ikäeroakin niillä on puoli vuotta. Se on kai sellainen sanonta kun jotkut kaksi aina kisailee. Gisse on RAG g 04 - sinikilpikonnanaamio mitted ja oikealta nimeltään Geisha. Gisse on Karvisen naaraspuolinen vastine. Sen on vaikea pitää itsensä pystyasennossa. Maan vetovoima vetää sitä puoleensa jotenkin voimakkaammin kuin muita elollisia ja Gisse nähdäänkin useimmiten kyljellään lattialla. Ja totta on, että makuuasennossa se myös juo vesikupistaan...

Tässä taannoin Lissu ja Gisse kohtasivat toisensa Lissun kotona ja niinä muutamana päivänä se tavallinen tahti jatkui. Paljon ääntä ja karvaa ilmassa. Kyllä ne toisiinsa tottuvat ja ovat jo kovasti edistyneet ystävyydessään.

Gisse-kaveri

Lissun vanha ulkoystävä Gisse tuli vierailulle ihmisensä kanssa. Gisse ei olekaan aiemmin vieraillut Lissun kotona, sen ihminen on sitäkin useammin...Lissu halusi näyttää riitapukarilleen vähän maisemia ja niin lähdettiin porukassa kevättalviseen metsään. Siinä missä Lissu liikkui tottuneesti ilman valjaita ja juoksi ja riehui ja sinkoili puihin, Gisse otti maltillisemmin eikä oikein ollut kotonaan vieraassa metsässä. Mikäs erikoisuus se sitten on? Onhan ihmisetkin jakautuneet suhteessaan liikuntaan - on niitä himoliikkujia ja sitten on niitä sohvaperunoita.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Lissun nuottikorvaa viihloo

Tapahtui nimittäin eilen, että Lissun ihmiset huudattivat Tartu Mikkiin -ohjelmaa. Lissun ihmisen sukulainen esiintyi ohjelmassa (ja hienosti esiintyikin). Lissun toiselta ihmiseltä aina silloin tällöin pääsee nuotti (ja kovaa pääseekin), niin myös eilen tämän eläydyttyä hienoihin jazz-tulkintoihin. Lissu lähestyi loilottavaa ihmistään ja otti tämän villasukasta hampaillaan kiinni varvaspäästä ja alkoi puistella vimmatusti. Aika selvä merkki siitä, että kiitos riittää. Lissu on tehnyt selväksi sen, että myöskään autossa ei tarvitse laulaa. Boxista takapenkiltä kuuluu sen moinen kommentti, jos ihminen tapailee jotakin radiosta kuulemaansa rallia.

Tänään ihmiset ulkoiluttivat Lissuansa. Lissu ei ollut erityisen urhoollinen. Liekö lumi liian märkää? Tassuja palelsi ja mahanalus oli täynnä lumipaakkuja. Muutaman spurtin Lissu otti talvisessa luonnossa ennen kuin kangistui kylmästä ja se kannettiin sisään lämpimään hellittäväksi ja paijattavaksi.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Langaton tietokonetekniikka

Langaton näppäimistö ja hiiri ovat kissanomistajan vakiovarusteita. Ainakin Lissun ihminen ja toinenkin on huomannut niiden tuovan tavattomasti mukavuutta ja vaihtoehtoja atk-työskentelyyn. Lähtökohtana kun on, että Lissu valtaa näppistason välittömästi kun ihminen vain istahtaa koneelle jotakin sillä tehdäkseen. Kuin omistajan oikeudella Lissu pistää näppistasolle röhnölleen - jalat roikkuu pöytälevyn ulkopuolella ja kissa valtaa koko näppäimistölle ja hiirelle varatun alan. Eipä hätää. Ihmisillä on langattomat pelit ja rensselit ja niinpä ihminen voikin työskennellä koneella näppis hankalasti sylissään ja hiirtään hapuillen jostakin em. tason reunamilta. Lissua ei ihmisen työskentely haittaa. Se on kuin kotonaan ahtaassa tilassa. Suurimman osan ajasta Lissu vain makoilee ja nauttii sopuisasta rinnakkaiselosta ihmisensä kanssa. Jossakin vaiheessa alkaa leikkisämpi osio ja Lissu metsästää kursorin liikkeitä screenillä tassujen tapaillessa näppiksen näpyköitä. Siinä sitä saattaa syntyä lähes tuhoisaa jälkeä. Onpa nimittäin näissä ihmisen ja kissan yhteisissä tietokonesessioissa onnistuttu kerran siirtämään roskakoriin kokonainen valokuvakansio tiedostoineen.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Lissu parkouraa!

"Mitä on parkour? Laji jossa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen jokapäiväisessä ympäristössämme. Hypitään siis kirjaimellisesti seinille." Ihminen on luullut Lissun olevan turhautunut ja vailla leikkikaveria, kun se yhtäkkiä lähtee silmittömään juoksuun ja hyppää ottaen vauhtia juuri maalatulta eteisen seinältä. Taas tuli ihmisen erehdyttyä. Lissu vaan parkouraa. Se on -80-90-lukujen taitteessa Pariisissa kehitetty kaupunkiliikuntamuoto, trendikäs harrastus.
"Parkourissakin kehitytään yksinkertaisesti harrastamalla lajia eli harjoittelemalla. Uusien liikkeiden opettelu vaatii luovuutta, kykyä nähdä ympäristö uudesta näkökulmasta ja monesti paljon fyysistä harjoittelua."
Juuri niin. Lissu harrastaa lajia lähes päivittäin tai siis iltaisin. Ja kyllä, paljon näyttää vaativan toistoja. "Voiko parkourissa loukkaantua? Voi. Lajissa hyvin tärkeää on tietää mihin pystyt. Rajat pitää tuntea ja niitä ei saa ylittää." Joskus niitä ylilyöntejä tulee ja Lissu putoaa seinältä kuin kivi. Vähän siinä suitaan karvoja ojennukseen ja taas harjoitukset jatkuvat.
(lainaukset: www.parkour.fi) Kuva ei anna oikeutta Lissun harrastukselle. Parempi kuva päivitetään heti kun ihminen ottaa kameran esiin ja kuvaa kissaansa sen sijaan että yrittäisi estää sitä parkouraamasta.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Cool Girl

Lissu on Cool Girl, mikä on englantilaisten kieltä ja tarkoittaa viileää tyttöä. Voisi se olla myös Cool Baby eli viileä vauva, paitsi Lissu ei ole enää vauva. Tapahtui nimittäin, että pakkasen ollessa eilen -25 astetta Lissu kinusi ulos. Ihminen siihen yninään kyllästyttyään päästi kissansa ulos ajatellen, että kun vain oven aukaiseekin, kissa hyökkää takaisin sisätiloihin ja kaihtaa luonnostaan kovaa pakkasta. Mitä vielä, siellä se vastoin ihmistensä arvailuja viihtyi yllättävän pitkään ja kuulosteli ulkoelämän ääniä.
Ihminen myös iloitsi kovasta pakkasesta ja viskasi ulkoilmaan kaiken tekstiiliksi luettavan, joka huushollista irtosi. Siellä ne pakkasen armoilla saivat olla koko päivän. Iltasella ihminen kantoi hyytävät tekstiilit sisälle ja hetkessä makuuhuoneen lämpötila laski useita asteita kylmien petivaatteiden johdosta. Mitäpä tekee Lissu? Kaivaa pesän kaikkien juuri ulkona olleiden koristetyynyjen väliin ja nukkuu siinä onnellisena kuten kuvasta näkyy. Miten se menikään, että kissat rakastavat lämpimiä ja vedotomia paikkoja ja nukkuvat suloisesti uuninpankolla???

lauantai 17. tammikuuta 2009

Remontinjälkeistä elämää

Lissun ihmiset saivat eteisen remontin valmiiksi. Lissun repimät tapetit revittiin loputkin pois ja seinät maalattiin. Vain 4 neliön alue tapetoitiin kohdasta, jonka Lissu todennäköisesti antaa olla rauhassa. Koskaanhan ei voi tietää...
Mikä lie syynä Lissun muuttuneeseen käytökseen, mutta remontin alettua se ei ole loikoillut kenkähyllyn päällä eikä nukkunut boxissaan. Valokuvakin saatiin huijaamalla. Ihminen heitti Lissulle pallon kenkähyllyn päälle, jossa Lissu sitten metsästi sitä ja heitteli ympäri eteistä.

Sen sijaan Lissu rakastaa nyt eteisen lattiaa. Siitä on vanha matto viety pois, koska väri ei oikein sopinut uuteen lookiin ja Lissun mielestä onkin aivan ihqua loikoilla paljaalla lattialla selällään kaikki ketarat kattoa kohti mahaansa tuuletellen. Koska Lissu sopii sisustukseen on se ihan kiva talja siinä maatessaan.

torstai 1. tammikuuta 2009

Voihan kissanviikset!

Ihminen on suonut Lissullensa oikeuksia, toki sillä on myös velvollisuuksia. Yksi sen velvollisuuksista on poseerata kameran edessä silloin kun ihmisensä haluaa ikuistaa sen. Tänään on ollut pakkaspäivä ja aurinkokin on näyttäytynyt. Siitä johtuen sisälle on tulvinut auringonvaloa ja siinä kylpevä kissa on kaunista katsottavaa. Ihmisillä oli melkoinen haaste saada Lissu aurinkoisiin kohtiin poseeraamaan. Siinä kului aikaa ja makupaloja.