lauantai 25. joulukuuta 2010

Hankalimman kautta

Ihminen on kuullut sellaisen sanonnan, kuin mennä takapuoli edellä puuhun.
Ihminen on ymmärtänyt, ettei se ole sujuvin tapa edetä.
Ja se pitää paikkansa. Lissu nykyisin etenee kiipeilypuussaan juuri niin. Tai se mitään etene!
On vaan puunsa juurella kovasti yrittämässä kiivetä tuon sanonnan mukaan.
 Ihmisellä ei ole aavistustakaan mistä  Lissu tuon on keksinyt.
Kuitenkin lissumaiseen tapaan se on parhautta juuri.
Ihmisen osa tässä hauskuudessa on kiipeilypuun vieressä heiluttaa huiskaa 
ja kohta Lissu on taas menossa tyvestä latvaan painavampi puoli edellä
samalla leikkien raivoisasti huiskan kanssa.
Lissulta ei kekseliäisyys lopu!




Olkoon nämä todisteena siitä, ettei ihminen keksi näitä juttuja ihan tyhjästä.
Ja kuvassa muuten uusi tapetti :)

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Girl Power

Eilen Lissun kotona taputeltiin tapettia seinille ihmisen jos toisenkin toimesta. Lissu oli talkoissa mukana - onhan se tyttö. Ja nämä olivat tyttöjen talkoot. Miehet oli pakotettu ja lähetetty viettämään iltaa keskenänsä. Miten lie saaneet aikansa kulumaan? Yksi varovainen arvaus voisi olla saunomalla.

Toki miesihmisen kanssa oli suunniteltu tapetit ja niiden värit ja paikat ja naisihminen oli kyllä kertonut suunnitelmistaan ja haaveistaan. Yhdessä ostettiin remppatarvikkeita, mutta kaikesta huolimatta luulee naisihminen miesihmisen jättäneen kotinsa Tyttöjen Remonttipartion hoteisiin sekavin tuntein. Viisi naisihmistä pani hulinaksi ja päivässä saatiin tehtyä se mikä oli suunniteltu. Pikkuisen piti paikkamaalata eteisessä - kiitos Lissun kynsien terävyyden, vaikka varsinainen remonttikohde oli olohuone - siellä kaksi seinää tapetoitiin, lattialistat hiotiin (ulkona kahdenkymmenen asteen pakkasessa) ja maalattiin ja tehtiin vielä jotain muuta pikku maalaushommaa.

Lissu oli vähän eksyksissä kaiken hulinan keskellä. Jossain vaiheessa se antoi periksi ja laittautui nukkumaan, mutta aina välillä kävi tekemässä kierroksen ja vaatimassa ruokaa ja lavuaarissa juottamisen. Oli jopa kiltisti sylissä ihmisensä siliteltävänä pitkät tovit - taisi siis olla melkoisessa shokissa! Mitä pienemmäksi porukka kävi illan mittaan sitä leikkisämmäksi kävi Lissu ja remontin keskellä on aina jotakin kivaa millä leikkiä.



Kaunis kiitos vielä ihanille ja taitaville remonttitytöille!

Bloggeri kieltäytyy tottelemasta kuvien lisäämistäni sekä muita muotoilujani, joten tämä postaus vielä tästä kohenee ulkonäöksellisesti. Sisältöhän tästä tuskin kohenee eikä luvassa ole sillä saralla kohenemista vastakaan.... Nyt 25.12. vihdoin onnistui toisen kuvan lisääminen. Ei siinä mennytkään kuin kolmisen päivää odotellessa ja kokeillessa.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Kissankarvaa

Ihminen ei oikein tiedä, että onko kissallansa karvanlähtö vai ei. Välillä harjaan tarttuu tupoittain karvaa ja välillä ei. Lissu on kyllä menettänyt upeimman kauluksensa ja pää näyttää taas aika pieneltä. Miesihmisellä on teoria Lissun karvan määrän vaihteluista ; Lissu on kesät ulkona ja siksi se kasvattaa keväällä paksun turkin - kieltämättä Lissun turkki on muhkeimmillaan kesällä. Talvella, kun se ei pääse ulos ja on siirtynyt sisäkissaksi, sen karva putoaa ja se pärjää vähemmällä.

Paitsi, että Lissu pääsee nyt lähes päivittäin pariksi minuutiksi ulos. Ulkona on niin paljon lunta, että pakoreitit takapihalla ovat vähissä ja ihminen vaan laskee kissansa ovesta ulos ja siihen se jää oven eteen ihmettelemään. Ihminen ei tarkene montaa minuuttia pitää ovea auki ja kun laiska on, niin mietti kuinka saada kissansa helposti sisälle ilman, että täytyy mennä ulos sitä maanittelemaan. Ihminen ottaa Lissun harjan käteensä ja sormillaan "soittaa" harjaksilla ja Lissu kun kuulee, että harjausta olisi tiedossa, se tulee kuin ajakka sisään ja saakin harjauksen palkinnoksi. Ihminen on sitten niin ovela, että meinaa itsekin tikahtua oveluuteensa ja juonikkuuteensa!!!

Tuosta kissankarvasta on tullut sellainen voimavara ja ehtymätön huumorinlähde ihmisille, että siitä syntyy vaikka laulu. Sävel on vanha tuttu Matin ja Tepon hitti, mutta sanat ihminen mukali elämäntilanteeseensa sopivaksi;


KISSANKARVAA
Mä luulin, että aidon turkin sulta saan,
tuo lahjatoive turha oli vaan.
Kai hetken siitä oikein paljon haaveilin,
mutt' sitten kaiken turhaks huomasin.

Arvotonta kissankarvaa minä sain.
Sen huomannut oon vain.
Kaikkialla kissankarvaa kiiltävää
ne silmää kirveltää.
Löydän kyllä kissankarvaa mistä vaan,
vaikk' turkkia en saa.
Ihan pelkkää kissankarvaa kiiltävää
on elämämme tää.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Wallu

Wallu tai Vallu tai Valko tai Kisu on Lissun uusin kissatuttavuus. Ja kuten Lissun aiemmat kissakohtaamiset, myöskään tämä ei tehnyt poikkeusta traumaattisuudessaan. Kissat eivät kerta kaikkiaan voineet sietää toisaan. Wallu parka sai aivan shokin, kun ulkoreissuiltaan pahaa aavistamatta tuli sisälle lämpimään ja huomasi Lissun tulleen kylään. Wallu päästi kurkustaan niin pahoja ääniä kuin kolli vain voi päästää. Lopputulema oli, että Wallu-parka joutui takaisin ulos ja Lissu sai jäädä sisälle lämpimään. Ihmiset päättivät, että kesällä seuraavan kerran saatetaan koettaa tuleeko yhteiselämästä mitään. (Lissun kyläilyistä ennen Wallun tuloa on kerrottu  täällä.) Wallun kotia ympäröi pellot ja metsät ja ihanat ulkorakennukset monine piilopaikkoineen. Niinpä oheiset kuvat ovat ihmisten kyläreissulta Wallun kotona ilman Lissua. Onpas kollinpoika kovin rentoutuneen näköinen. ja täällä



perjantai 19. marraskuuta 2010

Massupallo ja Pyllypallo

Lissun työtä on leikkiminen. Ja sen työn Lissu ottaa tosissaan! Ne Maailman Parhaimmat Pallot taipuvat vaikka mihin leikkeihin. Parhautta on massupallo tai pyllypallo. Ihmisen apua tarvitaan leikin aloittamiseen. Päästyänsä vauhtiin Lissu hautaa pallon mahansa alle tai runsaskarvaisen takalistonsa alle ja etenee lattialla pitäen pallon karvastonsa suojissa. Itsekään se ei aina tiedä missä pallo on. Silloin taas tarvitaan ihmisen apua. Mutta kun Lissu ei sitten niin yhtään tykkää siitä, että sen karvoja tullaan pöyhimään kesken leikin ja vielä ilman harjaa. Siinä sitten punnitaan onko nopeammat ihmisen vai kissan refleksit.

Kuvissa käynnissä massupallon peluu.





Peijooni

Klassillinen peijooni-ilme

Nyt se on vangittu! Nimittäin Peijooni valokuvaan. Tämä Peijooni, kotoisasti Peitsku, on mellastanut ja rellestänyt tässä ihmistenkin asuttamassa kodissa jo muutaman vuoden. Peijooni saa Lissussa vallan lähes päivittäin, mutta valokuvaksi tätä mielentilaa on ollut vaikea vangita. Tässä se kuitenkin nyt on näytillä kaikelle kansalle - peijoonimaisuus. Tuon ilmeen ollessa Lissun naamalla mikään ei ole pyhää. Ei edes sen oma terveys. Vauhdilla se painaa lelun perässä tai leikin toivossa päin seiniä ja ovia ja kaappeja ja mitä tahansa. Ihminen on niin monesti ollut aivan kauhuissaan kissansa törmätessä vauhdilla ja pää edellä johonkin oven kulmaan ja karmiin. Mutta tunnetusti se mikä ei tapa vahvistaa. Kuvissa Lissu leikkii Jyväskylän-kodista peräisin olevalla huiskalla, joka on niin kestävä lelu, että jos tuolla kestävyyden periaatteella valmistettaisiin tuotteet yleensäkin, niin johan siinä menisi moni firma nurin. Tässä Lissun blogin taloudellisyhteiskunnallinen kannanotto.


keskiviikko 10. marraskuuta 2010

"Kunnes paikalle tuli, kas, sulkapallokuningas..."


Vai mitä sanotte näin hienosta sulkapallosta???
Tämä epäkesko sulkapallo viuhuu lattialla Lissun käpälissä vinhasti ja saa kissan hulluksi.




Näistä maailmanluokan parhauspalloista on kirjoitettu ihmisen toimesta aiemminkin täällä ja täällä. Sen jälkeen on lukuisia palloja tuhottu Lissun toimesta. Viimeistä edellisellä Pohjois-Hämeen-reissulla Gissen ihminen osti niitä kymmenen kappaletta (!) Lissua varten, mutta niistä on jo tehty selvää. Nyt mukaan ei saatu kuin neljä lempipalloa ja yksi epäkesko. Oli näitä palloja myyvästä maailman ainoasta eläintarvikekaupasta loppuneet!!! Myyjä ihmetteli, miksi Gissen ihminen niin usein käy ostamassa ko. palloja. Mitäs sitä ihmettelemään - ei kai tennistä ammatikseen pelaava koko ikäänsä samalla pallolla pelaa. Nih!

Kävi tässä hommassa niinkin, että Lissun ihmiset veivät pienessä suljetussa muovipussissa yhden pallon maalliset jäännökset Gissen ihmiselle ihan sitä varten, että saa sitten siellä eläintarvikeliikkeessä näyttää myyjälle, miksi näitä palloja niin paljon kuluu. Lissu oli löytänyt suljetun muovipussin pöydältä, repinyt sen auki ja vapauttanut pallon jäännökset ja pilkkonut sen vielä osiin.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

"Aina matkalla jonnekin"

Viikonloppuna vierailtiin Pohjois-Hämeessä. Lissu majoittui ihmisineen Gisselässä. Kaikki ei Lissun suhteen käynyt kuin elokuvissa tai kuin Strömsössä. Gisse sai tuntea taas nahoissaan mitä mieltä Lissu on siitä ja koko vierailusta. Sai sen välillä kokea ihmisetkin. Lissua on parasta olla paljoakaan lähestymättä silloin kun sillä savu nousee korvista. Edes lempipuuha harjaaminen ei ole yhtään rentouttavaa tai kivaa Gissen läsnäolossa. Mutta Gissen kotona on lasitettu parveke ja se on pelastus myös kylmänä vuodenaikana. Siinä missä Gisse loikoilee patterien läheisyydessä sisätiloissa etsii Lissu lattioilta mahdollisimman vetoista ja viileää paikkaa. Päästyään parvekkeelle se viettää siellä aikaansa siihen asti, kunnes ihminen noutaa sen sisälle huolenaiheenaan, että sisäkissa saa parvekkeella vain virtsatieinfektion.

Lissun ihmisillä on pohjoishämäläisessä suurkaupungissa muitakin sukulaisia kuin Gissen ihminen. Siellä vierailtiin myös ja siitä vierailusta Lissu saa arvosanaksi ehkä 8-. Aluksi Lissu oli hermo pinnassa ja ihminen piti sitä silmällä. Kun se vihdoin rentoutui syömään, alkoi seuranpito sujua periaatteella hyvä ruoka - parempi mieli. Yöllinen Gissen kyräily alkoi painaa "pientä" kissaa ja uneliaisuus vei voiton. Ja kyllä temperamenttisinkin kissa on suloisimmillaan nukkuessaan. Lissu rentoutui siinä määrin, että herättyään näytti muutaman naksutinkoulutuksessa opitun temppunsa sekä villiintyi leikkimään ja juoksemaan kuin kotonaan.

"Mua ei saa kuvata"

"Kiva paikka. Täällä koriste-esineetkin valitaan silmieni värin mukaan"

lauantai 16. lokakuuta 2010

Ajatus on tärkein!

Lissun ihmiset saivat taannoin ystäviltään lahjaksi seinäkoristeen. Naispuolinen henkilö kertoi olleensa ostotilanteessa kovin epävarma - tykkäisiköhän Lissun ihmiset lahjasta. Hän oli kertomansa mukaan moneen kertaan epäröinyt ja tullut jo siihen tulokseen, ettei rohkenisi ostaa lahjaa. Hänen miehensä oli rohkaissut vaimoaan sanomalla, että "ajatushan se on tärkein".

Kun Lissun ihminen sitten purki lahjaa kääreestään ja ystävänsä siinä kertoili ostotilanteen luomaa stressiä ja miehen rauhoittavia sanoja, alkoi Lissun ihmistä naurattaa kovasti nähdessään lahjan.

Ajatus todellakin on tärkein:
"Hemmoteltu kissa asuu täällä!"

tiistai 12. lokakuuta 2010

Pikku-Peto

Lissu vietiin ihmistensä toimesta eilen katsomaan pikkuista lehmä-kuvioista 8 viikon -ikäistä poikakissan pentua. Lissu ei ole lainkaan urhoollinen tällaisissa tilanteissa. Se oli aivan kauhuissaan ja murisi pennulle minkä kerkesi. Boxistaan se mulkoili ja näyttikin siltä, ettei se uskalla sieltä tulla esille. Ajan kanssa Lissu voitti pelkonsa ja lähti tutustumaan pentuun. Ne haistelivat tovin toisiaan ja sitten Lissu taas aloitti murisemisen ja pentu tiesi paikkansa. Se ei yrittänytkään enää tehdä tuttavuutta, vaikka hetkeä aiemmin oli mitään pelkäämättä leikkinyt Lissun boxin ovella ja pyrkinyt jopa sisään. Lissu näytti valtavalta jättiläiseltä pennun rinnalla ja olikin vaikea uskoa sen itse olleen joskus tuollainen rääpäle.

 Leikkiä Lissun läsnäolosta välittämättä




 Pieni oli utelias, mutta sen oman hyvinvoinnin kannalta ihminen päätti rajoittaa sen pääsyä Lissun valtakuntaan

Varovaista tutustumista

perjantai 8. lokakuuta 2010

Onnistuihan se viimein...

...nimittäin kuvien lisääminen. Tässäpä vielä kuvia mökkireissulta. Näitä on nähty ennenkin samantapaisia. Mihinkä ne Lissun kiinnostuksenkohteet vaihtuisivat; mökillä se on rakennusten alla metsästämistä ja ajan viettämistä sekä ulkoilmasta nauttimista.

Turkki kerää kaiken roskan, mutta Lissun mielestä turkkia ei saisi puhdistaa,
eikä siihen ylipäätään tarvitsisi koskea paitsi harjalla.

Sainpas sinut, sammakko!

Mustikanlehti turkissa todistaa syksystä.
Tässä on hyvä päivystää sillä välin, kun ihmiset pinoavat puita ensi kesän varalle.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ulkona koittaa vapaus!

Siitä onkin aikaa kun ihmiset ovat ulkoiluttaneet Lissua. On sairasteltu flunssat ja keksitty muitakin tekosyitä pysyä sisällä. Eikä Lissu ole edes kovasti kaipaillut ulos. Sille riittää makoilu avoimen tuuletusikkunan päällä.

Viikonloppuna oltiin kuitenkin mökillä. Lissu ja Gisse kohtasivat jälleen. Ulkona kissat kisailivat aikansa, sisällä Lissu murisi kaikille ja kaikelle. Panipa ihminen merkille, ettei kissoilla oikein ollut tekemistä. Ei ollut mitään jahdattavaa - liekö ötökät talviteloilla? Paitsi Lissu kyllä löysi sammakon mökin alta ja täppäili sitä, kunnes ihminen puuttui raakaan leikkiin ja pelasti sammakon.

Ihmiset samoilivat metsissä tattien ja muiden loiskasvien perässä ja nyt niitä löytyi - syksy on ollut vihdoin sateinen ja lämmin myös. Lissu otettiin läheiseen kuusikkoon tattijahtiin mukaan.

Muitakin valokuvia ihmisen oli tarkoitus mukaan liittää, vaan ei alkanut yhteistyöhön joko kone tai bloggerin uusi kuviensiirto-ominaisuus... Alla olevien kuvien siirtoon meni 55 minuuttia!

Tatteja etsimässä kuusikossa

Lissun kanssa saatua saalista

tiistai 14. syyskuuta 2010

Matot kasassa...

...ja hissi jäänyt vitoseen. Joku lukija voisi ajatella, että tässä tarkoitetaan jompaa kumpaa Lissun ihmistä. Että jommalla kummalla ei niin kuin olisi kaikki Muumit laaksossa. Mutta ei! Kyse on tietenkin Lissusta. Sillä on joka päivä matot kasassa.

Täällä ei koti pysy stailattuna hetkeäkään. Räsymatot on NIIN helppo saada taipumaan kaikkiin toiveisiin sopiviksi; ei kun täysillä sukellus maton reunan alle luolaa tekemään ja palloa perään kaveriksi. Ja kun Lissu sillä tavalla toimii ei ihmiselle riitä, että poloinen imuroisi matot ulkopuolelta - ehei - ne täytyy imuroida molemmin puolin.

Olohuoneessa on kissaperheen matoista oivallisin; elukka - entinen tuotantoeläin! Ei saa Lissu elukan reunaa irti lattiasta ja karvatkin sileältä pinnalta on helppoa imuroida. Nyt ihmisen toiveena olisikin, jotta kehitetään jollakin geenimanipulaatiolla tuotantoeläimestä pitkänmallinen versio, jotta sen lopputuotteesta saataisiin käytävämattoa eteistiloihin.


maanantai 6. syyskuuta 2010

Lissun arkea...

...ja ihmisen. Voiko sänkyä edes harkita petaavansa, kun lakanoilla pyörii tällainen suloisuus?



Aina tätä samaa

Taas tätä samaa; Lissu on viettänyt viikonloppunsa mökillä. Yllätys, yllätys!

Matka mökille on Lissun mielestä ihana. Saa kelliä omassa boxissa - kääntyillä ja vääntyillä mielensä mukaan. Ensin on kyllä räpättävä kynsillä boxin luukkua kiinnittävää ihmistä käsille, mutta sitten voikin rentoutua ja nauttia matkasta. Lissun osa on kadehdittava; boxi on tilava ja turvallinen ja keinuvassa auton kyydissä uni maistuu makealta. Kun naisihminen on puikoissa, pitää miesihmisen vähän väliä päivittää Possu-uutiset; siis se mitä boxissa tapahtuu. On tärkeää saada tietää onko Lissu selällään kierteellä vai kerällä, peseekö se itseään vai onko pesemättä. Kun miesihminen ajaa, pitää naisihmisen vilkuilla mitä takapenkille kuuluu. Niin ihmeellinen on Lissu!

Mökillä oli kylmää ja sateista. Siitäkin huolimatta Lissu oli hyvä metsäkissa ja viihtyi ihmisen kanssa tunnin puolukassa. Ihmisellä oli hyvin turvallinen olo, koska ei tarvinnut ääntä tuottaakseen puhella ja lauleskella itsekseen, vaan saattoi huhuilla Lissua ja näin viestiä karhuille, että täällä on ihminen (ja kissa) marjassa. Puolukka ei ollut vielä ihan kypsää. Edelleenkään ei ollut kantarelleista tietoakaan; ikään kuin niitä ei olisi noussut lainkaan. No, vielä ehtii...

Näkyykös niitä puolukoita?


Tule ihminen tänne keräämään!

maanantai 23. elokuuta 2010

Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin takuulla et löydä yhtään sientä! Ihmiset ja Lissu lähtivät sienivermeet mukanaan toiveikkaana metsään. Sanonta kuuluu, jos jotakin tulee paljon ja nopeasti, että sitä tulee kuin sieniä sateella. Koska nyt on satanut melkoisen yhtämittaa toista vuorokautta, ihmiset ajattelivat sieniä tulleen sen sateen myötä. Pyh! Ei ainuttakaan. Ei minkäänlaisia lehtivihreättömiä sekovartisia marras- tai loiskasveja.

Koska oli tarkoitus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, oli metsäretkestä se hyöty, että Lissu sai liikuntaa ja pääsi ulos metsään laidattoman hiekka-astian ääreen. Heti metsään kirmattuaan se teki molemmat tarpeensa, peitti ne huolella ja olo keventyneenä pomppi kanervikossa ja kiipesi puuhun. Ihmisen piti sitä välillä kantaa. Ihminen uskoo vakaasti, että ragdollilla on liian lihaksikas vartalo näihin metsässä juoksuihin - lihakset syövät happea eikä pitkäaikaisesta liikuntasuorituksesta tule mitään. Sama kuin pakottaisi 100 metrin juoksijan juoksemaan mailin!






perjantai 20. elokuuta 2010

Mistä se nyt tämänkin keksi???

Nimittäin  reitin perunaluukusta kellariin. Paikka on se samainen maalla sijaitseva vanha talo, jossa Lissun ihmiset mielellään viettävät aikaansa ja ottavat sinne kissan mukaansa. Ympäristö on turvallinen ja Lissu saa vapaasti tutkia rakennusten alusia ja seikkailla mielin määrin jännittävissä paikoissa. Tai onko juuri tuollaiset paikat kissoille sittenkään turvallisia? Ihminen oli hetken kauhuissaan nähdessään kissansa ahtautuneena matalaan kuiluun - kuiluun, josta perunat on ajettu kellariin ammoisia aikoja sitten. Tarkastettuaan kuilun turvallisuuden ja tilavuuden ihmiset antoivat kissansa olla rauhassa ja turvassa ja seurata maailman menoa hauskasta piilostaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava ja kirjoitettava, että talon nuori emäntä se oli, joka tarkasti kellarin pimeät kuilut, koska Lissun naisihmiseltä ei sellaiseen rohkeus riitä.

Perunakuilun suu talon kivijalassa

Tätä kuvaa otettaessa ei ollut varmuutta mahtuuko Lissu etenemään kuilussa

Kuilun pää ja pudotus perunakellariin

Kuin kissoille tehty lymypaikka - kyllä ne ennen ovat osanneet!!!

maanantai 16. elokuuta 2010

Lissu (ja Gisse) mökillä -sarja jatkuu

Lissu oli viikonlopun mökillä ja nautti silmin nähden olostaan. Mitään mainittavaa siellä ei tällä(kään) kertaa tapahtunut. Gisselle sen sijaan aina sattuu ja tapahtuu. Helteillä se sairasti ilmeisesti kissalle tyypillisen aknen??? Ihminen on antanut itselleen kertoa, että kissalla pitäisi välttää muovisia ruoka- ja vesikippoja, sillä niistä voi saada bakteeritartunnan. Gissellä oli kuin mustaa hiekkaa leuassa ja muualla naamassa ja punaisia tulehtuneita paiseita. Eläinlääkäri määräsi antibiootteja ja kortisonia ja vaiva meni ohi. Seuraavaksi Gissen takia sen ihminen joutui soittamaan eläinlääkärille, koska Gisse oli pudonnut nukkuessaan kaapin päältä. Tuloksena kipeä jalka ja verta nenästä. Voi Gisse-rukka! Nyt Gisse kuitenkin vaikutti ihan normaalilta itseltään - ainakin se sai taas lukuisia sisiliskoja kynsiinsä sekä päästäisiä.

Lissulla ei ole mitään finnejä ollut, mutta sehän onkin jo aikuinen. Gissellä on vielä puberteetti menossa.

Lissusta ihminen ei nyt keksi mitään juttua, sillä Lissun touhut mökillä oli niin perussettiä.

Mikä ihmeen akne? Eihän siitä ole jälkeäkään!

Lossille pääsyä odotellessa Lissu haistelee Saimaan tuoksuja

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Eräänä elokuisena päivänä

(eikä ihminen malta olla mainitsematta päivän helteisyydestä. Milloinkas tänä kesänä ei olisi ollut helteistä? Niin, joskus kesäkuussa... Mutta se on jossakin muinaisuudessa eikä laisinkaan tämän kansan kollektiivisessa muistissa. Lämpöennätykset - sekä kaikkien aikojen että elokuun kaikkien aikojen - ovat paukkuneet yli päivä toisensa perään eikä ihminen enää jaksa alkaa kaivella lukuja niistä.)

Siis eräänä elokuisena päivänä Lissu oli päässyt taas maalle kylään. Nuori emäntä oli kiltti ja leikitti Lissua pitkällä heinällä. Lissu oli innoissaan ja metsästikin huiskaheinää riemuissaan. Ja syytä hieman olisikin - on Lissun massu niin pullea. Ruoka maistuu Lissulle edelleen +30 asteen sisälämpötilasta huolimatta - ihmisille sen sijaan on välillä tullut hetkiä ettei ruoka maistu tai ainakaan ei maistu sen laittaminen. Lissun ruokahaluun ei lämpö vaikuta, mutta liikkumiseen kyllä. Ihminen luki kissakirjasta, että jos kissalla pitää jatkuvasti ravintoa saatavilla, se syö n. 10-20 kertaa päivässä. Lissu syö varmasti yli kymmenen kertaa päivässä ja ainakin kerran yöllä. Kyllä Lissu-rukka yrittää vähän leikkiäkin, mutta pian se yritys päättyy laiskana makoilemiseen ja itsensä viilentämiseen.