keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
7 kk sopuisaa yhteiseloa
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Voiko kissaa verrata pikkulapseen?
Jos voi, niin Lissu on kuin pikkupojat. Ihminen on antanut itselleen ymmärtää, että pikkupojat eivät mahda mitään sisäsyntyiselle ominaisuudelleen, että kaikenlaiset koneet ja niiden äänet kiinnostavat poikkeuksetta. Lissukaan ei tee poikkeusta - paitsi, että se on tyttö ja kissa! Ulkona ollessaan Lissu seuraa mopojen ja mönkijöitten pärinää katseellaan vielä pitkään sen jälkeen, kun ne ovat hävinneet näkyvistä ja melkein kuuluvista. Sisällä ollessaan Lissu juoksee ikkunaan heti, kun kuulee talonmiehen lähestyvän ulkona ruohonleikkurin kanssa. Tai jos Lissun ihmiset huoltavat pyöriään tai suksiaan, pitää Lissun olla vieressä ihmettelemässä ja mielellään osallistumassa. Lissu pitää erityisesti Ikean koottavista huonekaluista - mitä enemmän pauketta huushollissa ja irto-osia lattialla sitä enemmän Lissu osallistuu ja näyttää nauttivan. Mutta Lissu ei voi sietää mattojen tamppauksen ääntä. Eikä ilotulitteiden paukuttelua. Liekö äänissä jotakin samankaltaisuutta???
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Aamutoimet
Kuten meillä ihmisillä niin myös Lissu-kissalla on omat erityiset aamutoimensa. Kun ihminen tässä perheessä herää herää myös Lissu ja vaatii ensimmäiseksi juomaan kylpyhuoneen lavuaariin. Komentelusta ja äänenvoimakkuudesta voisi päätellä kissan kärsivän vähintään vakavasta nestehukasta. Juomisen jälkeen mennään peräkanaa syömään - Lissu pitää siitä, että ihminen on ruokakupin välittömässä läheisyydessä vähän niin kuin syöntiseurana. Sitten seuraa leikkiin kutsu. Se on yleensä niin selväsanaista, että uneliaampikin ihmislajin edustaja tietää alkaa etsiä Lissun lempileluja lähettyville. Kun Lissu on aikansa aamulla juossut ja metsästänyt, milloin kumilenkkiä milloin vessapaperirullan hylsystä repäistyä pahvisuikaletta, se säntääkin kesken kiihkeimmän leikin suoraa päätä vessaansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)