maanantai 31. elokuuta 2009

Independence



On aika jälleen kirjoittaa Lissun blogiin kansainvälisellä otteella edes otsikon verran. Otsikko viestittää itsenäisyyttä. 
Ihmiset pakkasivat Lissunsa perjantaina autoon ja lähtivät ajamaan mökille. Luvassa olisi yhdessäoloa perheenä koko viikonlopun ajan. Ei Gisseä, ei tappelua!
Lissusta on tullut itsenäinen. Aamulla vaan mökin ovi auki ja kissa ulos ja se itse taivaltaa 50 metrin matkan rantaan juomaan. Ihminen kiittää. Juuri noin pitääkin jo ison tytön tehdä. Ihminen ja toinenkin saa keskittyä silmän avaamiseen ja kahvin valmistumiseen. Kyllä on Lissun ihmisellä helppoa.
Aikanaan, kun keho on nesteytetty, saapuu Lissu sikaravia ylös mökille. Se juoksee niin paljon kun töpösääristä irtoo ja kiipeääpä puuhunkin siinä samalla vaivalla ja vauhdilla.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Mitä tehdä ongelmatilanteissa?

Lissun kotona ongelmat lakaistaan maton alle

lauantai 22. elokuuta 2009

Elämä on huippua!

Lissun ihminen rakastaa kaikkea huippua - marenkihuippua ja lumihuippua. Huippuvuorilla on varmaan ihan huippua! On huippua nousta tunturin tai vuoren huipulle. Olis kiva olla jossain aivan huippu - omata huippuunsa kehitetty taituruus! Olisikohan kiva olla uransa huipulla - en ole varma? Sitten kun tarkemmin miettii, niin ei kaikki huippu olekaan huippua. Vaikka kulutuksen huippu ei enää kuulostakaan niin huipulta. Tai ruuhkahuippu! Tai hävyttömyyden huippu??? Tai röyhkeyden huippu...

On kuitenkin vielä jotakin aivan huippua. Limahuiput! Ne on Lissun turkissa olevia huipentumia, kun se pesee itseensä ja nuolee pitkät karvansa limahuippuisiksi! Niin suloinen näky koko turkki huolella pestynä ja limahuippujen valloittamana.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Raivotar

(Kuvan kissalla ei ole mitään tekemistä arvonimen Raivotar kanssa). Jos ihminen aina keksii Lissulle uusia lempinimiä, keksivät niitä muutkin. Lissu kävi eläinlääkärin pakeilla ja sen käynnin jälkeen Lissu on varmasti mustalla listalla ja tilastoissa punakynällä merkattu - ainakin Lissu Raivotar on siinä eläinlääkärissä kirjoihin ja kansiin ikuistettu.

Ihmiset totesivat perjantaiaamuna, jotta Lissulla on silmässä jotakin outoa joka vaatisi eläinlääkärissä käynnin. Miesihminen lähti käyttämään Lissu-tyttöä ja reissusta tulikin ikimuistettava. Lissun haava silmässä olisi pienin vika siinä päivässä. Lissu riemastui oikein kunnolla, kun lääkäri-täti sitä lähestyi tutkimusmielessä... Miesihmiselle oli annettu suojakäsineet käteen, jotta he lääkärin kanssa Lissua hoitaisivat yhdessä tuumin. Lissu hermostui ja puri ihmistään hanskojen läpi sormeen luuhun asti ja raapi toisen käden verille. Suojakäsineet olivat kuulemma kalliit kuin mitkä ja takuuvarmasti pystyisivät estämään vaikka puukonviillot ja eläinten hampaat jne. Lissun pikku naskalit pureutuivat läpi turvahanskan, kun se paniikissa yritti irrottautua ihmisten otteesta. Lissun sijasta alkoi eläinlääkäri paikata miesihmistä ja sanoi olevansa enemmän huolissaan ihmisen vammoista kuin Lissun silmästä. Se reissu maksoi 105 eroa + miesihmisen lääkärissäkäyntimaksun ja lääkkeet. Raivottaren riehumisen jälkeen se nukutettiin ja tutkimuksia jatkettiin. Lissu todettiin muuten terveeksi ja silmään määrättiin tippoja tiputeltavaksi neljän tunnin välein. Nyt täällä kolmatta päivää yriteään kahden ihmisen voimin siitä selviytyä. Kokemuksesta voi tässä vaiheessa sanoa, että Lissu pyristelee vastaan - ei kylläkään pure eikä raavi - ja silmätippaa suihkii ilmassa eikä toistaiseksi kovin moni yrityksistä ole osunut siihen silmään mihin tarkoitus olisi.

Ihminen on tästä oppinut sen, että pyytää jatkossa Lissun rauhoittamista eläinlääkärin vastaanotolla.
Tämän postauksen kuva jatkaa vielä ihmisen kannanottoa kissojen pukemiseen liittyen. Gisse on aina niin luottavainen ja alistuvainen, että nytkin saatuaan grillikintaan päähänsä oli vain kiltisti ja antoi ihmisten ympärillä nauraa itsensä katkeamispisteeseen. Temppu ei todellakaan kunnioita ja arvosta kissoja itsenäisinä luontokappaleina. Kenellekään ei tullut mieleenkään kokeilla kinnasta Lissun päähän. Siinä olisi mokoma patalappu lentänyt maata kiertävälle radalle ja todennäköisesti ihminen perässä.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Lissun "kinkerkuosi"

Lissun ihminen tykkää katsella Lissulle alati uusia valjaita. Ei mitään timanttipantoja eikä prinsessahörsötyksiä, vaan sellaisia tyylikkäitä nahkaisia kauniita valjaita ja remmejä. Tarvitaanko niitä? No, se on ihan eri kysymys. Kyllä ihminen tietenkin helposti keksii tuhat syytä hankkia uudet valjaat. Yhdet Lissun valjaista on sellaiset kankaiset ja vihreäkukalliset, jotka on aika kauheat ja kiireellä ostetut ja valittu huonosta valikoimasta - hyi teitä lemmikkieläinkaupat, kun ette satsaa kissantarvikkeisiin! Toisaalta, ei teidän ehkä kannatakaan, sillä tämä ihminen ei ikipäivänä ostaisi kissalleen mitään vaatteita tai tossuja tai viittoja tai sadetakkeja tai aurinkolaseja. Sellaiset ihan ällöittävät.
Niin, ja sitten Lissulla on yhdet ihan liian isot vaaleansiniset nahkavaljaat, jotka oli ihan pakko saada. Silloin ihmisellä oli pakkomielle saada Lissun silmien väriset valjaat. Ihminen kyllä luulee, että ne ovat kanin tai rusakon valjaat - ovat ne niin järeää tekoa ja suuret kuin mitkä. Ne on tilattu helsinkiläisestä hienosta lemmikkitarvikeliikkeestä, jolla on ranskalainen nimi...

No, sitten on tämä viimeisin hankinta. Ne on Vänttiset. Ihminen näki ne lähisukulaisensa kissalla eli Gissellä. Niissä on kaulasilmukka ja kainaloremmi ja ovat helppo pukea ja pysyvät takuulla päällä ja ovat hyvin tehdyt ja tyylikkäät ja niitä saa 26 eri värissä!!! Vaikeutena olikin sitten värin valinta. Ihminen päätyi kaktuksenvihreisiin eikä itsekään tiedä syytä miksi.
Idean ihminen sai tämän postauksen otsikkoon Jaakko Tepon mahtikappalesta Työttömän Veisu tai Työttömän laulu. Lukija ja se toinen voi halutessaan etsiä sen YouTubesta - tämä ihminen ei tähän blogiin laita mitään suoria linkkejä mihinkään YouTubeen.

maanantai 10. elokuuta 2009

Virtsan karkailua II

Sillä aikaa kun perheen urospuolinen ihminen tutustuu Pohjois-Suomen kesään, on naisihminen eli nice-ihminen ollut Lissunsa kanssa mökillä. Mökillä oli porukkaa kuin Vilkkilässä kissoja ja kelit mitä parhaimmat ja kissat (siis Gisse-kaveri oli myös mökillä) pääsivät ulos aina kun halusivat - päiväsaikaan. Lissu osaa jo nukkumapaikkansa hakea ulkoa - ne ovat laiturinalunen tai pationalunen ja siellä kissa veti sikeitä ellei sitä pakotettu sisälle. Gisse on helppo tapaus ja sen ihminen sai sen yleensä kiinni ja jäämään sisälle ainakin silloin, kun Gisse ei ollut karkureissuillaan - silloinhan se antoi etsiä itseään tuntikausia vaikka hiljaa makasi varvikossa ihan hakijansa vieressä. Lissun kanssa oli ihan toisin mitä tuli sisälle saamiseen ja siellä pysymiseen. Siinä vaiheessa kun oli jo pimeää ja tarkoitus, että kissat ovat sisällä, Lissu se vaan etsi tilaisuutta paeta lepakkojahtiin pimeyteen. Yritä sitten saada kissaa kiinni ulkona pimeässä... Ei auttanut kuin tarrata häntään silloin kun sellainen sattui käden ulottuvilla olemaan ja lievää väkivaltaa käyttäen saattaa kissa sisätiloihin. Ja taas se oli kohta ulkona. Ihminen nukkui parvella ja kun se juuri oli saanut päivän töistä kankean ruhonsa eli kehonsa vaaka-asentoon kuului jonkun asukkaan suusta, että Lissu pääsi livahtamaan ulos kun lähdin pikkulaan. Hoh hoijaa! Vastuunsa tunteva ragdollin omistaja ei tietenkään jätä kullannuppuaan yöksi ulos ja niin sitä sitten taas kerran etsittiin yhtä karkailevaa karvajalkaa.

Kissoilla on mökillä eri mukavaa. Sekä sammakoiden että sisiliskojen saalistaminen on aivan ykköstä. Gisse varsinkin on ihan liekeissä kun se pääsee jahtaamaan täysin raajattomia kiemurrellen liikkuvia suomumatelijoita tai hännättömiä sammakkoeläimiä tai sisiliskoja. Sammakko varsinkin on ihan mahtava elävä lelu. Pelaamalla neppistä elävällä sammakolla voi hyökätä sen perään ja kun sitä uudelleen käpälällä täppäsee se hyppää jälleen loikan eteenpäin ja se on vallan verratonta ja kiihottaa kissan saalistusviettiä. Gisse se jo itsensä löysi kyyn kanssa samalta mättäältä ja siitähän seurasi eläinlääkärireissu ihan vain varmuuden vuoksi!!!

Puheloinen käskyttää

Nimittäin tätä huushollia johtaa joku karvainen, neljällä jalalla astuva komentajakapteeni ja Pääesikunnan päällikkö ja satraappi ja ylin prefekti. Ainakin käskyä tulee kuin tykin suusta ja aika selvästi esitettynä. Ei ole viime päivinä jäänyt lainkaan epäselväksi mistä voisi olla kyse ja kuka käskee. Tästä huonekunnasta lähti miesihminenkin Lappiin - liekö hermolomalle? Ainakin lähtöänsä ennen oli Puheloinen esittänyt selväsanaisimmat käskynsä milloin leikkimään ja milloin ulos ja milloin mihinkin. Siinä kesälomalla ollut urosihminen sitten totteli tai taas katui ja totteli. Kokeilipa yksi päivä vaihtaa puhelimeensa soittoääntä ja testaili jos jonkinlaista piippausta ja sävelkuviota. Siitä Lissu-possu äitymään. Ei se puurrut sitä urosihmistä eikä raapinut, mutta sillain ärsyttävästi jyysti ihmisen reisilihasta hampaillaan...? Miesihminen sai aika äkkiä päätettyä, että minkälaista Tsaikovskia se puhelin sitten soittaa.

Leikkiin kutsu oli sen verran voimallista, että eihän siinä sitten auttanut kuin että toinen leikittää ja toinen kuvaa ja melkoisen totista on Lissun meno...