Hemma bra men borta best...

...ei kun siis Borta bra men hemma best! - ainakin Lissun mielestä. Nuorena Lissun ihmisellä ja sen bestiksellä oli tapana hokea iskulausetta Hemma bra men borta best ja niinpä he luuhasivatkin milloin missäkin, kuten niinkin kaukana kotoa kuin Helsingissä. Junalla menivät ja joka kerta saivat flunssan. Niin on bakteerikanta outo sisämaalaiselle!

Aasinsillalla ovelasti takanapäin olevaan reissuun: vanhassa kotikaupungissa tavattiin Se Nuoruudenystävä ja paljon muita vanhoja tuttavia ja tietenkin sukulaisia. Tai siis nice-ihminen tapasi. Miesihminen raatoi Pohjois-Karjalassa töissään ja yöpyikin raukka missä yöpyi, sillä kotona oli Se Remontti. Lissu oli toisen ihmisensä kanssa Gisselässä ja siellä meni yli kaksi viikkoa. Ennätys!

On siis tarpeen esittää iso kiitos ja iso käsi kaikille Lissua ja sen ihmisiä kestäneille. Kiitos Lissun luottohoitajalle, joka kärsii raapaisut ja puremiset vierailujen ensimmäisinä päivinä ja joka juottaa Lissun keskellä yötä, kun Lissu sitä touhua vaatii ja leikittää ja paijaa, kun Lissun ihmiset vallan muualla lietsuavat kyläpaikoissa kissansa unohtaneina. Kiitos myös niille sukulaisille, jotka eivät Lissua niin usein näe kuin haluaisivat (sellaisiakin ihmisiä on oikeesti olemassa). Kaikille vaan valtavasti kiitoksia.

Kiitos myös oivalliselle remppamiehelle ja kauniille lopputulokselle. Oli siinä ihmisillä ja Lissulla ihmettelemistä! Vielä kun saataisiin nämä pyhäpäivät tästä alta pois, että pääsisi siivoamaan pölyt ja muut roiskeet.

Kuvassa jälleen todistus Lissun ja Gissen luonteiden erilaisuudesta. Siinä missä Gissellä pallot ja muut lelut pysyvät kuosissaan leikeistä huolimatta, Lissu vetää tuhannen päreiksi kaiken mihin se koskee - ja nämä ovat Gissen palloja!

Kirjallisuutta ja kulttuuria

Lissun kotona kirjahyllyssä ei ole liiemmin korkeakulttuuria. On Aku Ankan taskareita ja Asterixeja sekä joidenkin aikakauslehtien vuosikertoja ynnä muuta hömppää (paitsi Lissun miesihmisen mielestä juuri ne ovat korkeakulttuuria). Onneksi Gissen kotona on maailmankirjallisuutta ja kotimaista huippukirjallisuutta. Lissu, joka harrastaa exlibriksiä, mielellään nukkuu lähellä rakastamiaan kirjoja. Gissen kotona Lissu ei tee exlibriksiä, koska Lissu tajuaa, että ne kirjat eivät ole sen omistuksessa - ne ovat Gissen ja sen ihmisen omistuksessa.

Kuvassa Lissu Gissen kotona nukkuu Waltarin tuotannon välittömässä läheisyydessä. On Mikael Karvajalkaa (Lissu itsehän on myös melkoinen karvajalka), on Sinuhee ja Palavaa Nuoruutta ynnä muuta.

Gissellä on aika homma kotonaan etsiä Lissua, joka on nukkumassa kulttuurin välittömässä läheisyydessä.

Lissu Gisselässä

Lissu on nice-ihmisensä kanssa evakossa. Kotiin on tullut remontti-ihmisiä ja paikkoja laitetaan ehompaan kuosiin. Lissulle on koitunut stressiä erilaisista olosuhteiden muutoksista jo päiväkaupalla ja eräskin stressi on ollut kuuden tunnin junamatka tänne Gisselään. Stressiä on tuottanut myös kotiutuminen Gissen reviirille. Kukaan ei ole kysynyt kuinka paljon Gisselle on aiheuttanut stressiä Lissu-sähikäisen muuttaminen sen alueelle! Pari päivää meni kuunellessa Lissun murisemista ja katsellessa sen äksyämistä. Nyt kissat on jo sulassa sovussa ja tapahtuipa niinkin, että Lissun kulkiessa makaavan Gissen ohi, se nuolaisi Gissen turkkia? Ihmisen haaveissa on nähdä kissat pesemässä ja puunaamassa toisiaan, mutta siihen harmoniaan pääsemiseen saa Tammerkoskessa virrata jonkin verran vettä. Gisselässä ihquinta on lasitettu parveke ja saunan ikkuna, josta hyppäämällä pääsee parvekkeelle. Tänään on ollut vähissä parvekkeella vietetyt hetket, sillä ulkona on pakkasta -12 astetta.

Exlibriksiä

Viime jutussa ihminen avautui ja kertoi omasta harrastuksestaan. On aika paljastaa jotakin Lissun harrastuksista. Lissun harrastukset luetaan poikkeuksetta korkeakulttuurin piiriin kuuluviksi. Lissu harrastaa nimittäin exlibriksiä. Wikipedia mainitsee aiheesta näin: "Exlibris on kirjan ensiölehdelle liimattava omistajan merkki.--- Usein kuitenkin kirjojen omistaja joko piirtää exlibriksensä itse tai käyttää taiteilijaa suunnittelemaan itsellensä exlibriksen." "Exlibrikset ovat kirjanomistajamerkkejä, jotka yhdistävät kirjallisuuden ja pienoistaiteen" mainitsee suomalainen exlibris-sivusto. Lissu ei niin piittaa muotoseikoista ja tiukoista säännöksistä ja yksityiskohdista. Tärkeintä on että kotona olevasta kirjallisuudesta löytyy omistajan merkki. Lissu on vienyt asian niinkin pitkälle, että myös joissakin tarkkaan valituissa kirjaston kirjoissa on omistajan merkki!

Aika vaihtaa vaatteet...

...nimittäin Lissun blogissa. Ihminen on kauan haaveillut taustan vaihtamista, mutta on pelännyt kaiken menevän pieleen. Vaihto onnistui, mutta joidenkin vanhojen tekstien muotoilun yhtenäiseksi saattaminen näyttää olevan mahdotonta. Eihän se ketään muuta riso kuin ihmistä itseään. Ihminen nimittäin huvittaa omaansa itseänsä lukemalla omiansa vanhojansa tekstejänsä. Tuskin kukaan muu on niin bimbo, jotta kerran tähän blogiin eksyttyään tulisi tänne toiste saati lukisi uudestaan jo kerran lukemaansa. Lissun ihminen niin kuitenkin tekee ja lukeepa näitä vanhoja juttujaan joskus miesihmiselleenkin. Tässäpä oli paljastus Lissun ihmisen harrastuksesta ja pimeästä puolesta...

Lissu sitä vastoin ei paljonkaan piittaa bloginsa layoutista, vaan riehuu pahvilaatikossa sekä nukkuu siellä ja hereillä ollessaan odottaa, jotta ihmisensä kissaansa huomioisivat eli heittäisivät tasaiseen tahtiin erilaisia leluja laatikkoon ja vaihtaisivat jo kyllästyttävät lelut enemmän inspiroiviin. Ja näinhän ihmiset tekevät. Ei siinä ole kahta sanaa!
Kuvassa laadukas Wubba-hiiri ilman täytteitä ja ompeleet atomeina!