Aasinsillalla ovelasti takanapäin olevaan reissuun: vanhassa kotikaupungissa tavattiin Se Nuoruudenystävä ja paljon muita vanhoja tuttavia ja tietenkin sukulaisia. Tai siis nice-ihminen tapasi. Miesihminen raatoi Pohjois-Karjalassa töissään ja yöpyikin raukka missä yöpyi, sillä kotona oli Se Remontti. Lissu oli toisen ihmisensä kanssa Gisselässä ja siellä meni yli kaksi viikkoa. Ennätys!
On siis tarpeen esittää iso kiitos ja iso käsi kaikille Lissua ja sen ihmisiä kestäneille. Kiitos Lissun luottohoitajalle, joka kärsii raapaisut ja puremiset vierailujen ensimmäisinä päivinä ja joka juottaa Lissun keskellä yötä, kun Lissu sitä touhua vaatii ja leikittää ja paijaa, kun Lissun ihmiset vallan muualla lietsuavat kyläpaikoissa kissansa unohtaneina. Kiitos myös niille sukulaisille, jotka eivät Lissua niin usein näe kuin haluaisivat (sellaisiakin ihmisiä on oikeesti olemassa). Kaikille vaan valtavasti kiitoksia.
Kiitos myös oivalliselle remppamiehelle ja kauniille lopputulokselle. Oli siinä ihmisillä ja Lissulla ihmettelemistä! Vielä kun saataisiin nämä pyhäpäivät tästä alta pois, että pääsisi siivoamaan pölyt ja muut roiskeet.
Kuvassa jälleen todistus Lissun ja Gissen luonteiden erilaisuudesta. Siinä missä Gissellä pallot ja muut lelut pysyvät kuosissaan leikeistä huolimatta, Lissu vetää tuhannen päreiksi kaiken mihin se koskee - ja nämä ovat Gissen palloja!
Lissulla taitaa olla sama leikkimislogiikka kuin meidän Jadella: kaikki vaan palasiksi, jos ei muuten niin tarmokkaasti poskihampailla jyystämällä. Ei kannata hankkia kovin kalliita leluja, kaikki hajotetaan vaikka kuinka kestäviä pitäisi olla.
VastaaPoista