keskiviikko 20. elokuuta 2008

18.8. se sitten tapahtui!

Lissu tuli ensimmäistä kertaa itse ihmisen syliin!!! Kyllä Lissu silittelystä tykkää, mutta se hoidetaan ihan omalla tavallansa. Lissu tulee ihmisen luo ja sanoo nau ja ihminen tietää, että sillä on asiaa ja lähtee seuraamaan kissaansa, joka pari askelta otettuaan heittäytyy kyljelleen lattialle sen merkiksi, että ala silittää. Ihminen sen siitä sitten nostaa syliinsä ja ragdollmaiseen tapaan Lissu on aivan kuollut ja veltto ja silmät pyörii päässä. Siinä sitten silitellään kunnes hellyyskohtaus päättyy nk. hyväilyaggressioon, joka Lissulla onkin perin voimallinen. Ihmisen käsissä olevat hampaan- ja kynnenjäljet ovat todisteena siitä. Nyt kuitenkin edellä mainittuna päivänä Lissu tuli itse ihmisen syliin eikä tapahtumasta saatu edes valokuvaa, koska kumpikaan ihmisistä ei uskaltanut edes hengittää - niin oli voimakas kokemus.

maanantai 11. elokuuta 2008

Lissun halvat(ut) huvit

Niin, tai onko halpaa hupia, jos kissa leikkii pahvilaatikolla, jonka kissallensa leikkivälineeksi saadakseen Lissun ihmisen on täytynyt tilata kasa tavaraa? Jos ihminen tilaa vain t-paidan, se toimitetaan muovipussissa... Lissu nauttii joka tapauksessa. Pahvilaatikkoon se on kuljettanut heti lempileluista ykkösen - kumilenkin.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Lissu rakastaa metsää

Lissu on saanut kokea vapauden hurmaa ja huumaa päästyään jo monesti metsään tänä kesänä. Lissu pääsee vapaaksi valjaiden kahleista ja ulkoilu saa aivan uuden ulottuvuuden. Nyt lähdettiin porukassa keräämään kanttarelleja. Niistä ei näkynyt jälkeäkään, mutta onneksi ihminen oli ottanut kameran mukaansa ja Lissua oli hyvä kuvata sen yrittäessä selvittää reittiään läpi tiheän aluskasvillisuuden.

Olihan tässä ihmisellä myös taka-ajatus: Lissu väsyy juostuaan luonnossa ja nukkuu loppuillan ja näin ihmisen ei tarvite leikittää sitä, vaan voi keskittyä muihin asioihin (olympialaisten katseluun???)

lauantai 2. elokuuta 2008

Lissulla on ulkoystävä

Lissu ei pidä muista kissoista - se nähtiin jo näyttelyissä. Lissu murisee taukoamatta jouduttuaan jonkun kissan kanssa samaan sisätilaan. Se sähisee ja sylkee ja kohtelee toista lajitoveriaan kovin epäystävällisesti. Lissun ihmisten suvussa on toinenkin ragdoll. Se on Lissua puolet nuorempi mutta puolet isompi tyttö. Nämä kaksi ovat kohdanneet toisensa jo monesti ja aina se on yhtä murinaa ja kyräilyä ja sähinää ja syömättömyyttä ja juomattomuutta ja nukkumattomuutta.

Tänä kesänä nuo kaksi kohtasivat toisensa uudenlaisissa merkeissä. Ne yöpyivät ja majailivat ihmistensä kanssa samassa mökissä maalla. Siellä pääsi vapaasti ulos aamuin illoin. Yhtäkkiä olikin mukavaa, kun oli kaveri, jonka kanssa juosta ja leikkiä ja kisailla. Kissat opettivat toisilleen hyödyllisiä taitoja. Lissu ei ole lyhyen elämänsä aikana koskaan noussut puuhun. Ulkokaveri opetti sen taidon. Ensin Lissu ei uskaltanut seurata kaveriaan puuhun vaan puri tätä hännästä kun tämä keikkui rehvakkaana koivun kyljessä. Kohta Lissu rohkaisi mielensä ja kiipesi ketterästi monen metrin korkeuteen ja koki varmasti elämässään onnistumisen iloa. Maalla oli mukavaa myös pyydystää sisiliskoja ja jahdata rantakäärmettä.

Kun oli aika kissojen tulla sisälle mikään ei ollut muuttunut. Lissu alkoi murisemisen ja sähisemisen heti ja linnoittautui omaan soppeensa nukkumaan jättäen kaverinsa ihmettelemään. Lissun ihmisten suuri toive onkin se, että Lissulla vielä kerran olisi myös sisäystävä.