Lissulla on ulkoystävä

Lissu ei pidä muista kissoista - se nähtiin jo näyttelyissä. Lissu murisee taukoamatta jouduttuaan jonkun kissan kanssa samaan sisätilaan. Se sähisee ja sylkee ja kohtelee toista lajitoveriaan kovin epäystävällisesti. Lissun ihmisten suvussa on toinenkin ragdoll. Se on Lissua puolet nuorempi mutta puolet isompi tyttö. Nämä kaksi ovat kohdanneet toisensa jo monesti ja aina se on yhtä murinaa ja kyräilyä ja sähinää ja syömättömyyttä ja juomattomuutta ja nukkumattomuutta.

Tänä kesänä nuo kaksi kohtasivat toisensa uudenlaisissa merkeissä. Ne yöpyivät ja majailivat ihmistensä kanssa samassa mökissä maalla. Siellä pääsi vapaasti ulos aamuin illoin. Yhtäkkiä olikin mukavaa, kun oli kaveri, jonka kanssa juosta ja leikkiä ja kisailla. Kissat opettivat toisilleen hyödyllisiä taitoja. Lissu ei ole lyhyen elämänsä aikana koskaan noussut puuhun. Ulkokaveri opetti sen taidon. Ensin Lissu ei uskaltanut seurata kaveriaan puuhun vaan puri tätä hännästä kun tämä keikkui rehvakkaana koivun kyljessä. Kohta Lissu rohkaisi mielensä ja kiipesi ketterästi monen metrin korkeuteen ja koki varmasti elämässään onnistumisen iloa. Maalla oli mukavaa myös pyydystää sisiliskoja ja jahdata rantakäärmettä.

Kun oli aika kissojen tulla sisälle mikään ei ollut muuttunut. Lissu alkoi murisemisen ja sähisemisen heti ja linnoittautui omaan soppeensa nukkumaan jättäen kaverinsa ihmettelemään. Lissun ihmisten suuri toive onkin se, että Lissulla vielä kerran olisi myös sisäystävä.