Ainakin Lissun mielestä kaikki toiminta mikä viittaa lumien pudottamiseen katolta.
Eilen katolla on rymynnyt neljä miestä kolineen ja muine virvoitusjuomineen.
No, siis lumikolineen. Tänään traktori on aurannut lumia pois pihasta ja Lissun piina jatkuu.
Se on viettänyt lumitöidentekoajan sängyn alla vain häntä sen alta pilkottaen.
Lissu menee aina sängyn alle kun jotakin pelottavaa ilmenee. Se ei enää pääse sinne nopeasti niin kuin pentuna, vaan joutuu tunkemaan ja äheltämään lihaksikkaan vartalonsa ahtauteen.
Ja sitten se uskoo kaikkien jäniseläinten tapaan, että kukaan ei näe eikä mikään uhkaa, kun pää vaan on piilossa.
Lissu on alkanut kuorsaamaan.
Nyt se nukkuu sikeästi ihmisen vieressä ja raskas tuhina tahdittaa blogin päivitystä.
Viime yönä ihminen heräsi kissansa kuorsaukseen.
Ensin luuli ihminen, että kissalla on jotain kipuja, mutta tunnisti äänen sitten kuorsaukseksi - onhan naisihminen niin monesti kuunnellut miesihmisen kuorsausta.
Miesihminen saataa saada vähän tönimistä ja ravistelua osakseen, jotta vaihtaisi asentoa ja kuorsaaminen loppuisi, mutta kissansa kuorsaamista ihminen jaksoi pitkään ihastella.
Että voikin olla hellyyttävä ääni.
Tämä kuva ei liity lumitöihin eikä kuorsaukseen, mutta on tänään otettu.
Lissu pitää joskus huiskaansa pentunaan ja pesee sitä antaumuksella...
Ihminen itsekin yllättyi millaiset väkäset kissan kielessä onkaan.
(Klikatkaa kuvaa isommaksi ja ihmetelkää väkäsiä)
Kahden metrin korkeudessa on turvallista ottaa rennosti
