Eikö tämä matkustelu koskaan lopu???

Taas on Lissu ollut ihmisineen kesälomamatkalla. Ensin mentiin Pohjois-Hämeeseen, siihen jo 210 000 asukkaan kaupunkiin. Siellä Lissu yöpyi kaverinsa Gissen kotona. Gissen kotona on lasitettu parveke ja se on oiva paikka tarkkailla kaikkea kaupungin sykettä. Parasta Gissen kotona on reitti saunan ikkunan kautta parvekkeelle ja takaisin sisälle. Gisse ei hyppää parvekkeelta saunan ikkunalle ja siitä sisälle eikä kai toisin päinkään, mutta Lissun ohjelmistoon se kuuluu. Gisseen pitää vieläkin suhtautua muristen ja varauksella. Lissu olikin vähän parka, kun se oli Gissen ja sen emännän armoilla ja Lissun ihmiset vaan chillaili jossain toisella puolella sitä 210 000 asukkaan kaupunkia.

Sieltä hämäläisten tyyssijoilta matkattiin kohti Etelä-Savoa erääseen paikkaan, missä kaikkien pitäisi olla sen paikkakunnan puolesta. Siellä se mökki sijaitsee ja sinne on aina pitkä ajomatka. Sehän ei Lissua haittaa. Kunhan se vaan pääsee boxiin, niin matkan pituudella ei ole väliä. Se vaan saattaa olla Lissusta vähän kurjaa, kun lossilla sen ihmisen pitää raapottaa Lissu kaiken kansan ihasteltavaksi. Kuinka sitä muuten saisi ihailua osakseen ja mukavia lossituttavuuksia - siis se ihminen vai Lissu??? Nytkään ei turhaan ollut Lissu ihmisen sylissä. Heti alkoi kuulua "tuolla on ihana kisu. Mun on PAKKO päästä silittään sitä" tai "katsokaa, kissa".

Mökillä kaikki oli seesteisempää ja rauhallista. Gisse jäi sinne Hämeeseen ja mökillä vallitsi oma rauha. Ihmistensä kanssa Lissu kävi lenkillä ja melkein tukehtui kuumuuteen, mutta järvenranta aina pelasti uupuneen kissan. Ja olihan taas niin mukavaa makoilla pation alla viileässä hiekassa...

Nautiskelija

Lissun ihmiset ovat raahanneet taas kerran Lissun matkassaan mökille. Lähtöpäivänä Lissu makasi apaattisena jo etukäteen pakattujen laukkukasojen seassa eikä suostunut syömään eikä juomaan. Selvästi se jo osaa yhdistää pakkaamisen ja lähtemisen. Lissu matkustaa ihailtavan kiltisti autossa boxissaan. Se on sen suljettu turvapaikka ja siellä on hyvä lekotella matkan ajan. Kissa-raukka vaan ei tiedä minne se automatka vie. Mökki on kuitenkin mieluisa paikka ainakin sen suhteen, että saa olla rajoittamattomasti ulkona. Ei valjaita eikä kotiintuloaikoja. Toki Lissu on ulkona vaan valvotusti, ja kuka ihminen sitä mökillä ollessaan sisällä on...

Aamu alkaa juomisreissulla rantaan. Laituri on pituudeltaan 10 m ja sen varrella poiketaan juomaan monelta kiveltä ja tutkaillaan vesikirput ja muut hyönteiset ja kuunnellaan tarkasti kaikki oudot äänet. Juomissessio kestää helposti puoli tuntia ja ihmiset ovat kieltämättä pähkineet kuinka saada Lissu juomaan sisällä. Hanasta ei tule vettä - se vaan menee. Toisaalta, mikäs kiire ihmisellä on mökillä ja onko niin kauheaa nauttia aamuauringosta laiturilla yrittäen saada kissaansa juomaan? Jonkinlainen helpotus on ollut muovinen hirvitys - juoma-automaatti, joka tuli kissanruokapussin kylkiäisinä. Siitä kuuluu lirisevä ääni ja joskus Lissu suostuu siitä juomaan.

Muuten Lissun päivät mökillä kuluu lekotellessa terassilla ja katsellen ja seuraillen ihmisten touhuja, toisinaan taas piilossa talon tai laiturin alla.

Blogin uudet vaatteet

Lissun ihminen on viime iltakaudet ja päivät viettänyt bloginsa parissa uudistaen sen ilmettä. Siinä on mennyt syömättä ja juomatta työaikaa ja vapaa-aikaa ja aikaa toiselta ihmiseltä ja Lissu-possulta. Nyt on blogilla uudet vermeet.

Ihminen on pannut vähän merkille, että muidenkin ihmisten blogeissa on kovasti valokuvia ja oikein muotia tuntuu olevan uuden ja suorituskykyisemmän kameran hankkiminen. Ruokahalu kasvaa syödessä ja pokkarit vaihtuu järkkäreihin. Lissustahan ei kuvat lopu - ei pokkarilla otetut eikä järkkärillä otetut. Uusia otetaan aina kun keretään kamerat viritellä laukaisuvalmiiksi.

Kissan normaali vedenkulutus on n. 0,5 dl kiloa kohden vuorokaudessa

Niin sanovat asiantuntijat. Ihmisellä ei ole käsitystä montako desilitraa vettä Lissu juo päivässä elopainokiloaan kohti. Ihminen luulee, että tarpeeksi kuitenkin, sillä juottamassa Lissua saa olla alinomaa. Se mistä juotava vesi kulloinkin otetaan on sitten oma lukunsa. Ja se luku on nyt tässä luettavissa.

Lissu-parka joutuu reissaamaan ihmistensä kanssa jonkun kerran vuodessa ja silloin tuosta juomisasiasta tulee päänvaivaa. Viime kesänä hotellissa majoituttaessa juominen onnistui hyvin lavuaarista samaan tapaan kuin kotona. Tänä vuonna ei. Ihminen laittoi yöpyjille varattuun juomalasiin vettä, mutta ei kelvannut. Miten ihminen keksikin, että se laittaa sen täynnä vettä olevan juomalasin kylpyammeen pohjalle. Siitä Lissu suostui sitten juomaan. Vaan ei enää seuraavana päivänä. Ihminen miettimään, että mikä neuvoksi ja päätti kokeilla laskea vettä ammeen hanasta. Vesi tuli korkealta ja siitä kuului ihan erilainen ääni kuin mihin Lissu oli koskaan tottunut. Vaan se olikin mieluisa juontipaikka. Myös itse ammeesta tuli lempipaikka. Lissu sai siellä hepulin joka kerta mennessään ammeeseen ja pyöri siellä kuin väkkärä ja jahtasi häntäänsä. Ja sai niin käsittämättömän metelin aikaan, että Lissun siellä kahden aikaan aamuyöstä pyöriessä oli ihmisen puututtava asiaan antaakseen muille hotellivieraille nukkumarauhan ja laittoi ammeen pohjalle kylpypyyhkeen estämään leikkimistä.

Yhtenä päivänä kävi niin, että ihmisen suihkuttelemisen jäljiltä hana olikin säädetty antamaan lämmintä vettä. Lissu tuli ihmisensä luokse ja vaati mukaansa katsomaan mikä on pielessä ja kun ihminen korjasi virheensä ja väänsi hanan kylmälle alkoi Lissu onnellisena juoda ja melskata ammeessa. Hitti oli nousta ammeen reunalle hanan viereen ja tassulla ammentaa vettä ja nuolla vesi tassusta.

Hyvän mielen viikko

Nyt on parhaillaan sellainen. Kaupungissa, jossa Lissu ihmisineen asuu, järjestetään tällä viikolla hyvän mielen valokuvauskilpailu. Valokuvauksesta kiinnostuneet Lissun ihmiset syöttiin tarttumaan ja kissaansa kuvaamaan hyvän mielen merkeissä. Kilpailun ehdoissa mainittiin, että kilpailuun osallistuva kuva on otettava ajalla 20. - 24.4. Eipä siinä muuta kuin kamera ja kissa matkaan ja luontoon heti maanantaina. Ihmiset ja Lissu päättivät jäädä aivan tuohon lähelle kulttuurillisesti ja historiallisesti arvokkaalle alueelle. Lissulla vaan ei ollut hyvän mielen viikko. Sen fiilistä madalsi lähellä kisaavat lapset ja näköpiirissä havaitut pari isoa koiraa ja napsitut ruudut olisivat sopivia lähinnä pahan mielen viikolle palkintoja kahmimaan. Vai mitä itse olette mieltä???

Lissu parkouraa!

"Mitä on parkour? Laji jossa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen jokapäiväisessä ympäristössämme. Hypitään siis kirjaimellisesti seinille." Ihminen on luullut Lissun olevan turhautunut ja vailla leikkikaveria, kun se yhtäkkiä lähtee silmittömään juoksuun ja hyppää ottaen vauhtia juuri maalatulta eteisen seinältä. Taas tuli ihmisen erehdyttyä. Lissu vaan parkouraa. Se on -80-90-lukujen taitteessa Pariisissa kehitetty kaupunkiliikuntamuoto, trendikäs harrastus.
"Parkourissakin kehitytään yksinkertaisesti harrastamalla lajia eli harjoittelemalla. Uusien liikkeiden opettelu vaatii luovuutta, kykyä nähdä ympäristö uudesta näkökulmasta ja monesti paljon fyysistä harjoittelua."

Juuri niin. Lissu harrastaa lajia lähes päivittäin tai siis iltaisin. Ja kyllä, paljon näyttää vaativan toistoja. "Voiko parkourissa loukkaantua? Voi. Lajissa hyvin tärkeää on tietää mihin pystyt. Rajat pitää tuntea ja niitä ei saa ylittää." Joskus niitä ylilyöntejä tulee ja Lissu putoaa seinältä kuin kivi. Vähän siinä suitaan karvoja ojennukseen ja taas harjoitukset jatkuvat.

(lainaukset: www.parkour.fi) Kuva ei anna oikeutta Lissun harrastukselle. Parempi kuva päivitetään heti kun ihminen ottaa kameran esiin ja kuvaa kissaansa sen sijaan että yrittäisi estää sitä parkouraamasta.

Naks', naks'

Tuo uusi ääni, joka kuuluu Lissun ihmisten kotona päivittäin...

Lissu on joutunut naksutinkoulutuksen uhriksi. Kissojen naksutinkoulutuksesta sanotaan aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa: "naksutinkoulutuksessa kissalle opetetaan kuinka saat sen tulemaan luoksesi kutsusta, leikkimään purematta ja raapimatta (???), sallimaan harjaamisen ja kynsien leikkaamisen (???), tekemään temppuja ja pelaamaan." Paljon luvattu! Loka-marraskuussa ihminen aloitti harjoittelun Lissun kanssa ja nyt ollaan niin pitkällä, että Lissu hyppää esteen yli merkistä ja saa palkinnoksi naksautuksen ja maitonapin. Koska Lissu on Lissu, eikä mikään standarditapaus, ei naksuttimeen totuttelukaan taas mennyt kuten elokuvissa tai opaskirjoissa. Kosketuskeppiä se ei hyväksynyt ollenkaan, vaan pelkäsi sitä ja juoksi pois eikä ensimmäisistä opetuskerroista tullut mitään. Nyt samaa ennen niin vihattua kosketuskeppiä käytetään korkeuden määrääjänä estehypyssä ja homma sujuu kuin tanssi.

Naksutinkoulutus on uutta myös Lissun ihmisille ja niinpä naksutin on aina varmasti väärässä kädessä ja makupala kostuu hiestä toisessa kädessä eikä suostu irtoamaan, kun sen pitäisi sekunnilleen tipahtaa kissan palkinnoksi. Valokuvaaminen ja temppujen ikuistaminenkin on jäänyt, kun koko touhu on niin jännittävää. (Nyt eletään heinäkuuta 2009 ja ihminen löysi kätköistään tallenteen viime tammikuulta, kun Lissun harkat olikin ikuistettu videolle. Kuusi ensimmäistä otosta olisivat voineet olla nimiltään: "ai mää vai?", "jaa miks?", "saako tästä jotain palkkaa?", mutta tämä seitsemäs melkein näyttää siltä kuin hommasta saattaisi vielä tulla jotakin)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Ei ollut auton moottori kerennyt kunnolla jäähtyä sitten pohjoisen reissun, kun päätettiin lähteä kohti etelää ja Pohjois-Hämettä.

Lissu on kotoisin eräästä pohjoishämäläisestä 209 000 asukkaan kaupungista samoin kuin ihmisensäkin. Sinne siis! Lissu majoittui sukulaisihmisen luokse, jolla on myös ragdoll. Se on se sama kekä (tää on sitä murretta jota puhutaan siellä 209 000 asukkaan kaupungissa) on Lissun ulkoystävä. Hupaisaa on se, että se ja Lissu ovat olleet toistensa seurassa vain korkeintaan kaksi kolme päivää kerrallaan ja se aika on ollut aina yhtä murinaa ja tappelua. Nyt piti elää samassa taloudessa viikko ja siitä seurasi melkein ystävystyminen. Se toinen ragdoll on Lissua puoli vuotta nuorempi ja puolet isompi, mutta se ei haitannut ja jatkuva kisa oli menossa kumpi hallitsee Lissun isoa boxia. Karvat pöllysivät ja lentelivät tuppoina ihmisten imuroitavina, kun tytöt ottivat kisaa boxin kuningattaruudesta. Joka kerta siinä kävi niin, että se toinen ragdoll meni Lissun boxiin ja Lissu raivona perässä. Kohta Lissu pakeni sieltä ulos ja se toinen jäi leuat jauhaen Lissun karvoja majoittumaan valloittamaansa boxiin. Tasan ei käy onnenlahjat eikä joka päivä voi voittaa.

Reissukissa kaamoksessa

Lissun ihmiset päättivät pitää hengähdystauon ja suuntasivat autonsa keulan kohti Yllästä. Lissun täytyisi päästä mukaan. Mikäs se sellainen lomamatka on, että osa porukasta jää kotiin? Tarjolla on hyviä majoitusmahdollisuuksia lemmikin kanssa matkustavalle. Mutta kuinka sujuisi puoli vuorokautta kestävä automatka määränpäähän? Nyt ihminen toteaa, että hyvin. No problem, kuten sanoisivat ne, jotka äidinkielenään puhuvat englantilaisten kieltä. Matkaan lähdettiin aamuyöstä eikä Lissu tajunnut syödä ei juoda eikä kiiruhtaa vessaansa. Ihmiset ottivat kissansa vessan tila-autoonsa ja järjestivät Lissulle pääsyn sisätilan kautta takaosaan jos vessahätä sattuisi yllättämään jonkin tauon aikana. Lissun boxi on sen verran kookas, että yksi keskikokoinen ragdoll matkustaa siellä pitemmänkin matkan. Kun ihmiset pitivät ruokataukoa oli Lissu autossa irti. Sille oli varattu ruokaa ja edellä mainittu vessamahdollisuus. Niitä Lissu ei käyttänyt hyväkseen vaan panttasi perille asti.

Lomanviettopaikka Ylläksellä oli rauhallinen eikä monessakaan naapurimökissä asunut ketään. Lissu pääsi ulos milloin tahtoi (pakkasen suomissa rajoissa. Ylläksellä oli puoli viikkoa pakkasta - 26 astetta) ja kulkipa se lenkilläkin mukana.

Ihmistensä ollessa rakkaan lajinsa harrastehiihdon parissa - tuon lajin, jossa lasketaan mäkeä tavallisesti alppihiihtovälinein lajia varten kunnostetuilla ja hiihtohissein varustetuilla rinteillä - vietti Lissu päivänsä mökissä nukkuen. Se oli kuin kotonaan ja koko reissu sujui Lissun kanssa kuin vettä vaan.

Lissulla on pötköttämisen lahja

Lissulla, kuten ihmisillään, on pötköttämisen lahja. Ihmisiä saattaa tässä talossa silloin tällöin ramaista ja jos he yhdessä tai erikseen pitävät hetken sänkyä selässään, on myös Lissu siellä juonessa mukana. Saattaa olla leikki kiihkeimmillään menossa, mutta jos joku vain on pitkällään, niin ei kun Lissu jalkopäähän pötkölleen.

Kävipä eräänä myöhäisiltana seuraavanlaisesti: toinen ihminen oli jo nukkumassa, toinen oli telkkaria katsomassa. Lissu oli tietenkin sen kanssa joka oli nukkumassa. Se pomppasi sängystä ja meni sen luo kuka katsoi telkkaria ja sanoi tuon tutun nau nau. Telkkaria katsova ihminen nousi kuuliaisesti ja ajatteli, että Lissu haluaa syömään tai juomaan. Mitä vielä! Lissu johdatti sen äsken telkkaria katsoneen ihmisensä makuuhuoneeseen, hyppäsi sängyn päälle vaativana ja kun ihminen ymmärsi oikaista ruotonsa Lissu laittoi makuulleen. Sen joukko oli kasassa (ei nää ihmiset kirjaimellisesti olleet missään kasassa vaan ihan säädyllisesti kumpikin omalla patjanpuoliskollaan) ja se saattoi itsekin rentoutua ja alkaa nukkumaan.

Lissun halvat(ut) huvit

Niin, tai onko halpaa hupia, jos kissa leikkii pahvilaatikolla, jonka kissallensa leikkivälineeksi saadakseen Lissun ihmisen on täytynyt tilata kasa tavaraa? Jos ihminen tilaa vain t-paidan, se toimitetaan muovipussissa... Lissu nauttii joka tapauksessa. Pahvilaatikkoon se on kuljettanut heti lempileluista ykkösen - kumilenkin.

Lissulla on ulkoystävä

Lissu ei pidä muista kissoista - se nähtiin jo näyttelyissä. Lissu murisee taukoamatta jouduttuaan jonkun kissan kanssa samaan sisätilaan. Se sähisee ja sylkee ja kohtelee toista lajitoveriaan kovin epäystävällisesti. Lissun ihmisten suvussa on toinenkin ragdoll. Se on Lissua puolet nuorempi mutta puolet isompi tyttö. Nämä kaksi ovat kohdanneet toisensa jo monesti ja aina se on yhtä murinaa ja kyräilyä ja sähinää ja syömättömyyttä ja juomattomuutta ja nukkumattomuutta.

Tänä kesänä nuo kaksi kohtasivat toisensa uudenlaisissa merkeissä. Ne yöpyivät ja majailivat ihmistensä kanssa samassa mökissä maalla. Siellä pääsi vapaasti ulos aamuin illoin. Yhtäkkiä olikin mukavaa, kun oli kaveri, jonka kanssa juosta ja leikkiä ja kisailla. Kissat opettivat toisilleen hyödyllisiä taitoja. Lissu ei ole lyhyen elämänsä aikana koskaan noussut puuhun. Ulkokaveri opetti sen taidon. Ensin Lissu ei uskaltanut seurata kaveriaan puuhun vaan puri tätä hännästä kun tämä keikkui rehvakkaana koivun kyljessä. Kohta Lissu rohkaisi mielensä ja kiipesi ketterästi monen metrin korkeuteen ja koki varmasti elämässään onnistumisen iloa. Maalla oli mukavaa myös pyydystää sisiliskoja ja jahdata rantakäärmettä.

Kun oli aika kissojen tulla sisälle mikään ei ollut muuttunut. Lissu alkoi murisemisen ja sähisemisen heti ja linnoittautui omaan soppeensa nukkumaan jättäen kaverinsa ihmettelemään. Lissun ihmisten suuri toive onkin se, että Lissulla vielä kerran olisi myös sisäystävä.

Kaikki kissat syövät kalaa ja latkivat kermaa!

Tai sitten eivät ihan kaikki. Lissu nimittäin ei ole maistanutkaan kalaa - haistanut se on ja todennut, että ei kiitos. Huomattuaan, että Lissu syö vain kuivaruokaa, Lissun ihminen alkoi miettiä keinoja saada kissansa syömään kosteaakin ruokaa. Sellaista keinoa hän ei ole vielä keksinyt. Lissu ei syö keitettyä ahventa eikä seitä. Ei raakana kumpaakaan, eikä muikkuja. Ei lohta. Selvä, tämä kissa ei siis syö kalaa. No, katkarapuja kissa ei voi vastustaa. Jaa-ha, sitten Lissu ei ole kissa - se nimittäin vastustaa niitä. Tai ei se mitään vastusta, mitä nyt vaan täysin välinpitämättömästi jättää mokomat kymmenjalkaisten rapueläinten osalahkoon kuuluvat äyriäiset omaan arvoonsa. Jos kala ei kelpaa, niin entä liha? Leikkeleet? Raaka sydän? Maksa? Jauheliha? Ei! No, entäs jos jauhelihan paistaisi kuivalla pannulla ja kuivattaisi uunissa ikään kuin kuivaruoan näköiseksi ja tuntuiseksi? Ei!

Mutta kissathan juovat kermaa! Ne eivät voi yksinkertaisesti ohittaa kermalautasta. Lissu voi. Lissu voi myös ohittaa lautasen jolla on raejuustoa, kermaviiliä, maustamatonta jugurttia tai maitoa. Ihan noin vaan. Ei lipaisuakaan! Mutta yllätys: Lissu on kerran nuolaissut ihmisen tarjoamasta lusikasta kinuskijäätelöä. Yksi lipaisu ja se siitä eikä enää koskaan sen jälkeen ole moista vahinkoa päässyt tapahtumaan.

Ihminen pääsee tässä tapauksessa helpolla: muistaa vain ostaa kuivaruokaa ja pitää huolen, että pussiin ei ole pakattu tonnikalalta tai ravuilta maistuvaa evästä. Lissu syö vain kanaa ja riisiä sisältävää kuivaruokaa ja saattaapa joskus innostua kalkkunanmakuisestakin.

Voiko kissaa verrata pikkulapseen?

Jos voi, niin Lissu on kuin pikkupojat. Ihminen on antanut itselleen ymmärtää, että pikkupojat eivät mahda mitään sisäsyntyiselle ominaisuudelleen, että kaikenlaiset koneet ja niiden äänet kiinnostavat poikkeuksetta. Lissukaan ei tee poikkeusta - paitsi, että se on tyttö ja kissa! Ulkona ollessaan Lissu seuraa mopojen ja mönkijöitten pärinää katseellaan vielä pitkään sen jälkeen, kun ne ovat hävinneet näkyvistä ja melkein kuuluvista. Sisällä ollessaan Lissu juoksee ikkunaan heti, kun kuulee talonmiehen lähestyvän ulkona ruohonleikkurin kanssa. Tai jos Lissun ihmiset huoltavat pyöriään tai suksiaan, pitää Lissun olla vieressä ihmettelemässä ja mielellään osallistumassa. Lissu pitää erityisesti Ikean koottavista huonekaluista - mitä enemmän pauketta huushollissa ja irto-osia lattialla sitä enemmän Lissu osallistuu ja näyttää nauttivan. Mutta Lissu ei voi sietää mattojen tamppauksen ääntä. Eikä ilotulitteiden paukuttelua. Liekö äänissä jotakin samankaltaisuutta???

Kiiman jälkeen

On tullut kesä ja Lissun kiima on tältä erää loppunut. Lissu on päässyt ulos - välillä valjaissa ja välillä ilman. Ilman valjaita Lissu tuli rohkeaksi ja alitti aidan ja pyrki syömään naapurin rouvan lemmikit (kukat) ja karkailemaan liian pitkälle toisten naapurintätien ja -setien takapihoille. Valjaissa Lissu tuntee itsensä vangituksi eikä suostu paljon liikkumaan omaa pihaa kauemmaksi. Tänään Lissu on maannut muurahaiskeossa ja tuoreessa mullassa - tahallaaanko? Sitä en voi uskoa! Kimalaisten ja kärpästen perässä on ainakin ollut kiva kisailla.

Näyttelytuloksia

Näyttely Tampereella sujui yli odotusten - Lissu sai molempina päivinä sertin ja koska aikaisemmin oli jo yksi, tiesi se Champion-arvoa. Molempina päivinä Lissu olisi päässyt tuomaripaneeliin, mutta tuomarien arvio oli : "liian temperamenttinen", "ei niin onnellinen tänään" ja "vähän epäystävällinen ja ujo". Näyttelyiden suhteen tavoitteet on nyt saavutettu ja pennutus voi alkaa. Seuraava juoksu tietää kollin luokse menoa...

Ragdolleista

Ragdollit ovat hyvin seurallisia kissoja. Niistä onkin sanottu:  "Ragdoll on kissa, joka hurmaa omaa lemmikkiä etsivän yleensä sinisillä silmillään ja pehmeällä ulkomuodollaan. Kuitenkin, kun rotuun tutustuu paremmin, huomaa, että ragdolleille tyypillisintä on niiden luonne. Ragdollit ovat rauhallisia, seurallisia ja syvästi ihmiseen kiintyviä.

Ragdoll on melkein koko rotukissoja harrastavassa maailmassa nopeimmin suosiotaan kasvattava rotu. Suosion syytä ei tarvitse kauaa ihmetellä, kun on kerran saanut tutustua tämän viehättävän kissarodun edustajaan."

Lissun harrastuksia

Lissun lempipuuhaa on lavuaarissa juominen ja oleilu ja veden kanssa lotrailu. Pesemistä Lissu vihaa ja siitä tulee kauhea taistelu - sitä ei kuvan perusteella voisi heti uskoa. Lissu harrasaa myös aktiivista viestintää. Se juttelee ja jopa komentaa. Se käy hakemassa ihmisen kanssaan juoman tai syömään tai leikkimään. Ihmisellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: totella tai katua ja totella. Lissulla on tarkasti tiedossaan mistä sen toiminnasta ihminen ei pidä ja sitä se sitten menee tekemään jos sen viestiä ei noteerata!