Taas on Lissu ollut ihmisineen kesälomamatkalla. Ensin mentiin Pohjois-Hämeeseen, siihen jo 210 000 asukkaan kaupunkiin. Siellä Lissu yöpyi kaverinsa Gissen kotona. Gissen kotona on lasitettu parveke ja se on oiva paikka tarkkailla kaikkea kaupungin sykettä. Parasta Gissen kotona on reitti saunan ikkunan kautta parvekkeelle ja takaisin sisälle. Gisse ei hyppää parvekkeelta saunan ikkunalle ja siitä sisälle eikä kai toisin päinkään, mutta Lissun ohjelmistoon se kuuluu. Gisseen pitää vieläkin suhtautua muristen ja varauksella. Lissu olikin vähän parka, kun se oli Gissen ja sen emännän armoilla ja Lissun ihmiset vaan chillaili jossain toisella puolella sitä 210 000 asukkaan kaupunkia.
Sieltä hämäläisten tyyssijoilta matkattiin kohti Etelä-Savoa erääseen paikkaan, missä kaikkien pitäisi olla sen paikkakunnan puolesta. Siellä se mökki sijaitsee ja sinne on aina pitkä ajomatka. Sehän ei Lissua haittaa. Kunhan se vaan pääsee boxiin, niin matkan pituudella ei ole väliä. Se vaan saattaa olla Lissusta vähän kurjaa, kun lossilla sen ihmisen pitää raapottaa Lissu kaiken kansan ihasteltavaksi. Kuinka sitä muuten saisi ihailua osakseen ja mukavia lossituttavuuksia - siis se ihminen vai Lissu??? Nytkään ei turhaan ollut Lissu ihmisen sylissä. Heti alkoi kuulua "tuolla on ihana kisu. Mun on PAKKO päästä silittään sitä" tai "katsokaa, kissa".
Mökillä kaikki oli seesteisempää ja rauhallista. Gisse jäi sinne Hämeeseen ja mökillä vallitsi oma rauha. Ihmistensä kanssa Lissu kävi lenkillä ja melkein tukehtui kuumuuteen, mutta järvenranta aina pelasti uupuneen kissan. Ja olihan taas niin mukavaa makoilla pation alla viileässä hiekassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti