"Mitä on parkour? Laji jossa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen jokapäiväisessä ympäristössämme. Hypitään siis kirjaimellisesti seinille." Ihminen on luullut Lissun olevan turhautunut ja vailla leikkikaveria, kun se yhtäkkiä lähtee silmittömään juoksuun ja hyppää ottaen vauhtia juuri maalatulta eteisen seinältä. Taas tuli ihmisen erehdyttyä. Lissu vaan parkouraa. Se on -80-90-lukujen taitteessa Pariisissa kehitetty kaupunkiliikuntamuoto, trendikäs harrastus. "Parkourissakin kehitytään yksinkertaisesti harrastamalla lajia eli harjoittelemalla. Uusien liikkeiden opettelu vaatii luovuutta, kykyä nähdä ympäristö uudesta näkökulmasta ja monesti paljon fyysistä harjoittelua."
Juuri niin. Lissu harrastaa lajia lähes päivittäin tai siis iltaisin. Ja kyllä, paljon näyttää vaativan toistoja. "Voiko parkourissa loukkaantua? Voi. Lajissa hyvin tärkeää on tietää mihin pystyt. Rajat pitää tuntea ja niitä ei saa ylittää." Joskus niitä ylilyöntejä tulee ja Lissu putoaa seinältä kuin kivi. Vähän siinä suitaan karvoja ojennukseen ja taas harjoitukset jatkuvat.
(lainaukset: www.parkour.fi) Kuva ei anna oikeutta Lissun harrastukselle. Parempi kuva päivitetään heti kun ihminen ottaa kameran esiin ja kuvaa kissaansa sen sijaan että yrittäisi estää sitä parkouraamasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti