Ei kun sitä vaan ihminen kirjoittamaan, että Lissu oli paikalla silloin (ja ilmeisen ajoissa) kun turkkia jaettiin. Tai eihän Lissu ollut silloin vielä syntynytkään, sillä Turkkia jaettiin Sevresin sopimuksessa jo vuonna 1920 Englannin, Italian, Ranskan, Kreikan ja Armenian kesken.
Se oli huumoria ja ihmistä itseään ainakin tuppaa naurattamaan. Kesä on jo lähes ohi ja karvanlähtö myös ja silti Lissun turkki näyttää muhkealta. Lissun viimeisimmässä näyttelyssä vuosi sitten toukokuussa tuomari kiitti Lissun turkkia "vuodenaikaan nähden hyväksi". Niin, ja päivittelihän se eläinlääkärikin elokuussa, että "on sitä jollekin karvaa annettu". Jos on turkinjakojonossa keulilla, niin voi saada tuollaisen karvaesiintymän kuin Lissulla on. Samat karvat kesät talvet! Tai ei oikeastaan, kun nehän alkaa keväällä lähteä ja sitä karvainfernoa kestää koko kesän. Nyt Lissu on kasvattanut itselleen kainalokarvat ja pussihousut ja kauluksen, joka on komeampi kuin kuunaan Lissun elinaikana. On sitten materiaalia mihin lumipaakkujen tarttua talven mittaan. Ihminen voisi nyt laittaa tähän sellaista "ennen" ja "jälkeen" -kuvaa.
Lissu nutikarvaisena ja pörhäkkeenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti