sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Alkavan talven valoa



Eilen ihmiset päättivät hyödyntää kauniin myöhäissyksyn auringonpaisteen ja lähtivät iltapäivällä kameransa kanssa kuvausreissulle lähimetsään. Possu pääsi mukaan, tietysti. Vähän matkaa käveltiin jonossa hiekkatietä pitkin. Näky on hupaisa kissan seuratessa ihmisiään kuin koira. Vuosi sitten samalla hiekkatiellä Lissu ihmisineen kohtasi aivan vieraita ihmisiä kävelyllä. Lissu käveli keskellä tietä ja suoraan vastaantullutta naista päin, koska tämä ei älynnyt väistää!!!

Ihmisten keskittyessä kuvaamaan kaikkea jäätynyttä puolukanvarvuista jäkäliin ja sammaleisiin, Lissu tutki lähimaastoja ja spurttaili omia juttujaan sekä etsi jotakin tuoretta ruohoa syödäkseen sekä jotakin pehmeää alustaa tarpeitaan tehdäkseen. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta se ei haitannut olennaisesti retkestä nauttimista.

Ihminen teki kokeen ja lähti kävelemään tietä pitkin jättäen toisen ihmisen kuvaamaan. Tulisiko Lissu perässä jos sitä kutsuisi mukaansa? Kyllä, mutta vain siihen saakka, mistä se vielä näkee kummankin ihmisensä sijainnin. Sieniretket ovat Lissulle stressin paikka ja sen paimenkoiran luonto joutuu koetukselle, kun lauma on hajaantunut pitkin metsää eikä pysy ruodussa.


4 kommenttia:

  1. Lissusta ei siis tulisi viestikissaa, mutta se kyllä onkin enempi palvelusKOIRIEN laji. Paimenkissa kuitenkin :) On kyllä mukavaa, että Lissun voi pitää tuollaisilla lenkeillä vapaasti kulkemassa eikä minkään narun jatkona.

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania nää Lissun kertomukset. Ton saman olen huomannut omien kissojen kanssa, että ne ei tiedä ketä seuraisivat, kun lauma hajoaa...;)
    Terveiset Tampereelta, myös työkaveriltani Ninalta, joka tämän blogiosoitteen minulle antoi.

    VastaaPoista
  3. Jippii! Lissun ihminen voi siis hyvällä omalla tunnolla päätellä, että Lissun blogin lukijamäärä on kohta luettavissa yhden käden sormilla! Lissun ihminen kiittää ja Ninalle terveisiä :)

    Niin, ja Merja, mitä kissoja sinulla on?

    VastaaPoista
  4. Hei Lissun Ihminen,
    Näitä juttuja on kyllä TOSI mukavaa lukea. Toivottavasti jatkat pitkään. Meillä on kaksi maatiaiskissaa, 17,5 vuotias Maiju (harmaa, jossa mustia raitoja) ja 11,5 vuotias Rudi (täysin musta). Molemmat kulkee tossa pihalla ilman valjaita. Vastuuntunnotonta toimintaa, sanois joku, mutta kun ne on siihen tottunut, niin muu ei ole enää mahdollista...;)

    VastaaPoista