maanantai 28. kesäkuuta 2010

Takkuturkki

"Ragdollien turkki on puolipitkä, kaunis ja hyvin silkkinen. Turkki on pituudestaan huolimatta helppohoitoinen, sillä se ei takkuunnu helposti." Näin sanotaan täällä.

Totta toinen puoli! Kyllä ragdollin turkki on melko helppohoitoinen. Ainakin siihen asti, kun ragdoll on vain sisätiloissa. Lissu rämpii metsät, suot, rämeet ja rimpit ja mahanalus on sen näköinen. Turkkiin tarttuneisiin maan ainesosiin alkaa helposti karva kiertyä takuiksi. Ihminen huomasi Lissun vatsassa - alavatsassa, mahdollisimman ei-kiitollisessa paikassa - kaksi kunnon takkua. Niitä on sitten parhaimmillaan kolmen ihmisen voimin yritetty leikata pikku hiljaa irti. Lissun ihmisistä toinen piti kiinni etutassuista ja toinen takatassuista ja vieras ihminen leikkasi. Lissu murisi ja vaikeroi, muttei yritänyt pyristellä karkuun. Ohessa kuvaa ihmisistä ja Lissusta. Huomaa ihmisen suojavarustus - kyllä, Lissulla on salamannopeat kynnet ja hampaat!

Kiitos avuliaalle ja rohkealle, mitään pelkäämättömälle ystävälle!

Hotellielämää!

Lissu on ihmisineen eilen kotiutunut neljän päivän matkalta Pohjois-Pohjanmaalta. Oulu oli paikallaan ja tuttu hotelli myös. Lissu vietti ylellistä elämää loikoillen huoneen leveällä ikkunalaudalla seuraten tarkkaavaisesti torin yllä lenteleviä lokkeja. Juomispaikka oli myös jotain muuta kuin kotona oleva ahdas lavuaari. Hotellissa Lissu juo tietenkin ammeesta ja nyt ihminen älysi laskea kylmää vettä eikä sen lämpöistä millä oli itseänsä suihkutellut.

Samassa kerroksessa oli muitakin eläimiä - olipa eräässä huoneessa 5 kesykania! Koirat olivat yleisimpiä hotellivieraita heti ihmisten jälkeen ja eniten itsestään antoi kuulua naapurihuoneen Bichon Frisé. Lissu sille kyllä murisi ja topakkana juoksi kohti ovea milloin koira vain haukkui. Pari päivää tätä komentamista kesti, mutta sitten Lissu luovutti eikä enää noteerannut hotellin ääniä. Lissu tuntui viihtyvän niin hyvin huoneessa, etteivät ihmiset hennonneet sitä ulkoiluttaa. Koiranomistajan kanssa ihminen jutteli kissojen ja koirien eduista ja haitoista matkakumppaneina. Kissaa ei tarvitse lenkittää, koiraa kyllä. Koiranomistajan taas ei tarvitse kuljettaa mukanaan melkoista tavara-arsenaalia - kissanomistajalta vaaditaan tilavaa autoa, jotta sinne mahtuu kissan boxi, kissan vessa, raapimispuu ja jotakin tarpeellista ihmisellekin!

Lissulle 10 pistettä hyvistä matkustushermoista. Jos vaan ei ole vieraita ihmisiä, että Lissu joutuu matkustamaan vaikka missä, mutta omien ihmistensä kanssa, niin se sopeutuu ja on aktiivinen ja vaatii leikkimistä ja huomiota ja on hyvin rentoutunut. Niin myös oululaisessa hotellihuoneessa!

Eräs matkustusmuoto - ihmisen sylissä. Ei ollenkaan Lissun lemppari!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Ei naurata!

Todellakaan nyt ei naurata. Ihmiset olivat niin hilkulla hukata kissansa, että ei ole tosikaan. Edellinen postaus on kevyt kertomus Lissun taipumuksesta karata. Mökillä ollessa kuitenkin sattui, että Lissu todella hävisi näköpiiristä eikä vastannut kutsuihin ja sitä etsittiin neljän ihmisen voimin tuntikaupalla. Onneksi oli vuoden valoisin aika! Lissu ei ihmistensä kanssa ole päässyt helpolla - siltä vaaditaan paljon. Ja paljon se on oppinutkin! Se on älykäs ja ihmisiinsä kiintynyt ja sillä on voimakas halu miellyttää ja tehdä asioita "oikein". Ja tähän ihminen luotti.

"- - - niiden käyttäytymistä leimaa täydellinen viattomuus ja ennakkoluulottomuus. Tästä syystä ragdollia ei koskaan saisi päästää vapaana ulos, se kun ei vaistomaisesti pelkää mitään."
Näin sanotaan InCat-sivuilla. On se nyt uskottava!

Ihmiset olivat ystävineen mökillä ja lähtivät saunomaan. Lissu oli nähty vakipaikallaan pation alla ja ihminen  luotti, että siellä se on ja tulee perässä saunalle. Ihmiset saivat saunoa aivan rauhassa ilman, että Lissu jatkuvasti vaati päästä löylyhuoneeseen ja sinne päästyään päästä takaisin ulos - ja se tuntui kummalliselta. Saunottuaan ihmiset pian huomasivat asioiden olevan pielessä. Neljä ihmistä alkoi etsinnät ja huhuilut. Viimein miesihminen kuuli hennon naukaisun ja lähti äänen suuntaan. Lissu istui mäntytaimikossa keskellä tiheää aluskasvillisuutta suunnalla, missä se ei ollut yksin koskaan käynyt. Ihme, että miesihminen sieltä edes osasi sitä etsiä! Lissu oli peloissaan ja aivan lamaantunut. Ilman nau'untaa kukaan ei olisi sitä löytänyt.

Olihan Lissu kyllä hellää tyttöä loppuillan ja seuraavan yön. Se oli tyytyväinen ja pian taas oma itsensä alkaen leikkimään ja vaatimaan uudestaan ulos.
Sellainen muutos Lissun mökkiulkoilussa nyt tapahtui, että sitä pidetään silmällä ja haetaan sisälle aika herkästi, vaikka se sitten olisi vähän työläämpää.

Mitä tästä voimme oppia? Uskokaa ragdollien omistajat edellä olevaa varoitusta!

Lissu saa edelleen ulkoilla mökillä irti, mutta luonnollisesti ihmiset ovat astetta varovaisempia eivätkä enää niin luottavaisia kissansa suhteen!


Jaa karkuteillä? Tässähän minä olen ollut koko ajan

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Uskomatonta...

...että vain muutama päivä sitten saattoi ihminen ja kissa päivitellä hellettä. Tänä aamuna täällä päin Suomea oli 7 astetta "lämmintä" eikä iltapäivällä "lämpö"tila ole noussut tuosta laisinkaan. Tuulee kovasti ja välillä vihmoo vettä. Lissu viettää karkauspäiviään - tällä viikolla tähän mennessä se on joka päivä päässyt karkuun.

Lissulla on mökinjälkeistä masennusta, mutta se ei ole lannistanut kissan aloitekykyä. Ihmiset ovat nikkaroineet makuuhuoneen tuuletusikkunaan pienen hakasen, jolla pitää ikkuna säpissä tuuletuksen ajan, jottei Lissu pääsisi karkaamaan sitä kautta. Huolettomana ihminen meni aamulla suihkuun ja tullessaan sieltä hän näki kissansa makuuhuoneen ulkopuolella kävelemässä ikkunalaudalla! Huojentavaa tässä kaikessa on, että ihmiset ja kissa asuvat yksikerroksisessa rivitalossa! Pyyhe tiukasti bodyn ympärille ja kissaa kiskomaan avoimesta ikkunasta sisäpuolelle.

Kun oikein sataa ja on kylmä, ihminen ottaa Lissun syliinsä ja menee ulos. Kun kissa saa turkilleen ja naamalleen vettä ja tuulta, se uskoo hetken, ettei ulkona oleminen sittenkään olisi niin kiva juttu. Muutoin tuosta ulos pääsemisestä on tullut Lissulle pakkomielle.

Toinen hyvä keino saada Lissu unohtamaan raivokas pyrkiminen ulos on tuoda valjaat ja Flexi sen lähettyville. Tuolloin kissa pakenee eikä lähesty takaovea, koska inhoaa valjaitaan!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Osallistuva kissa

Aiemminkin tässä blogissa on ollut aiheena O.K. eli Osallistuva Kissa. Sellainen Lissu on ja sellainen ragdoll on. Osallistuvia ovat varmasti muutkin kissat ja kissarodut, mutta tänne ihmisille riittää tämä yksi osallistuja. Lissun ihmisellä on valtaisa tarve ikuistaa kameralla milloin mitäkin arjen juttuja. Yksi lempikuvauskohde ovat vaatteet ja käsityöt ja kengät ja kaikki sen tapainen. On mukavaa katsella otoksia vuosien takaa ja muistella tavaroihin liittyviä tilanteita ja taustoja. Ohessa kuvaa kuvaamisyrityksestä - kuvaa siinä sitten kun yksi osallistuu!!!



lauantai 12. kesäkuuta 2010

Mitä helteellä voi tehdä?

Ei paljon mitään! Ei jaksa, ei huvita! Sisiliskojen jahtaaminen on liian uuvuttavaa ja sitä paitsi se lelu menee niin nopeasti rikki - sisilisko kykenee irrottamaan häntänsä harhauttaakseen ahdistelijaansa (häntä kasvaa ajan kuluessa takaisin, joten sisiliskot eivät jää hännättömiksi). Sisiliskojen leikkiinkutsu on pikemminkin Gissen heiniä - Lissu ei ole vielä ymmärtänyt niiden päälle. Gisse taas ei tiedä, että sisiliskot ovat Suomessa rauhoitettuja.

Muuten neljä päivää mökillä sujui mukavasti ja liian nopeasti. Lissu ja Gisse ihmisensä kanssa olivat nauttimassa auringosta ja lämmöstä. Lissu matkusti mökille ihmisensä kanssa junassa. Kun lemmikkivaunu on tyhjänpuoleinen matka sujuu mukavasti. Tulomatkalla juna oli kuitenkin täynnä ja siksi Lissu monesti matkan aikana esitti ihmiselleen toiveita rauhallisemmasta elämästä. Mies, joka oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta, tuli aika ajoin juttusille ja hänelle Lissu esitti melkoisen vastalauseiden myrskyn. Kiitos siitä Lissulle! Mies totesikin jossain vaiheessa, että annetaan kissan olla rauhassa ja poistui paikalta.

Lissu ja ihminen pääsivät Itä-Suomen uutisiin, kun valtaisan joukon kanssa poistuivat junasta. Juna oli täynnä, koska pääteasemakaupungissa oli Ortodoksiset kirkkopäivät. Media oli väkeä vastassa ja siihen ruuhkaan juuttuivat myös Lissu ja ihminen. Oman kuvansa sijaan ihminen olisi mielellään näyttänyt kaunista kissaansa, mutta aina ei voi voittaa...

Mitä siis tehdä helteellä?
-makoilla ja löhöillä ja nauttia kesästä!





Tässä Lissu luvattomasti mökillä pöydän päällä. Ihminen nappasi kuvan ja sitten kissa sai tyytyä lattiatasoon!


sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Portaikon valtiatar

Lissu on ollut yökylässä - ihmistensä kanssa kylläkin. Kyläpaikka on sama vanha tuttu, jossa Lissu otetaan aina tervetulleena vastaan. Siellä on ihanteellista Lissun liikkua yksikseen. Piharakennuksissa on paljon tutkittavaa ja rakennusten alla on vallan mainioita lymypaikkoja. Ovet asuinrakennuksen eteiseen pidetään auki ja Lissu voi mielensä mukaan tulla ja mennä. Ihminen toki pitää silmällä kissaansa ja huhuilee sitä aika ajoin. Yöllä Lissu on sisällä!

Eilen oli kylmä - vain 6-8 astetta lämmintä. Rakeita satoi maan valkoiseksi iltapäivällä. Kyläpaikassa on väliovella erotettu eteinen ja portaikko lukittuun yläkertaan. Lissu viettikin enemmän aikaansa portaikossa makoillen kuin ulkona. Syynä saattoi olla kova tuuli, joka on vähän pelottava kaikkine äänineen. Ihmiset saivat seurustella keskenään kissan häiritsemättä vaatimuksillaan - niin oli Lissu raukea ulkoilustaan. Yöllä ihminen heräsi kuuntelemaan Lissun tutkiessa kyläpaikan ihmisten tavarat läpikotaisin - se tiputteli pöydiltä pieniä tavaroita (kuten kyniä yms.) ja leikki niillä. Kiitettävän kiltisti Lissu jälleen selviytyi kyläilystään.






keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Tiedoksi saatettakoon...

...että nyt ylätunnisteen kuva on korjattu ja tehty kaikki se, mikä ihmisen kyvyillä on tällä hetkellä mahdollista ja minkä ihmisen huono hermo ja lyhenläntä pinna antaa periksi. Ei ole ihminen täysin tyytyväinen, mutta vain tekemällä oppii. Eikä tämän tarvitse olla ikuista!

Vielä kuvasta 3

...nimittäin, se on juuri oikea kuva, koska siihen kiteytyy Lissusta se, mikä ihmisille aivan ensimmäiseksi tuli kissastaan selväksi - Lissu-possu puussa. Aikojen alussa Lissu roikkui alvariinsa raapimispuussaan sisällä ja näytti aivan possulta, koska ei ollut maailman laihin kissa. Ihminen sepitti silloin runo-laulelman ja esittikin sitä kissalleen ahkerasti. Saattoi sen kuulla muuan sukulainenkin, joka ei enää kestä korvissaan kuulla mokomaa värssyä. Se menee näin:

Lissu-possu puussa,
Lissulla hampaita suussa.
Lissu-possu puussa,
Lissun suu supussa.


tiistai 1. kesäkuuta 2010

Ja voittaja on...

...kuva 3. Se sai ääniä yhtä paljon kuvan 4 kanssa. Ihminen käyttää ylintä äänioikeutta ja veto-oikeutta saattaakseen voittajaksi kuvan 3 ja se pääsi nyt ylätunnisteeseen. Kiitos kaikille aktiivisuutta osoittaneille ja ihmistä sen harrastuksessa tukeneille! Tänään on vaan niin hieno keli, että Lissu sekä ihminen viettävät aikaansa takapihalla  - siinä jäävät blogit päivittämättä ja jutut keksimättä ja kertomatta. Voittajakuva vaatii vielä säätöä, mutta se odottaa aikaa parempaa eli pilvisempää säätä sekä ukkosta ja myrskyä sekä kylmää viimaa!

Lissu parturoi takapihan ruohoa kuin lammas ja yllättävän hyvin viihtyy ja liikkuu "Vänttisissään" ja mikä ihmisen kannalta parhainta, malttaa olla ulkona pitkät ajat. Varjoa löytyy hyvin - Lissun lempparipaikka on kytistää marjapensaan alla.

Mikään ei ole pahemmin muuttunut Lissun elämässä - sillä on karkauspäivä joka päivä ja ihminen näkeekin kissansa viilettävän ulos ihmisensä jalkojen välistä tämän saapuessa kotiin. Se on jo ihan tavallista eikä ihminen suhtaudu siihen enää hysteerisesti. Kissa poimitaan vaan takaisin sisälle ja tuotetaan sille suuri pettymys.