lauantai 26. syyskuuta 2009

Sekakäyttäjä



Vielä siitä eläinlääkärireissusta: Lissu sai pistoksina pitkävaikutteista antibioottia ja kortisonia. Liekö lääkkeillä jokin yhteisvaikutus ja kemiallinen reaktio tai kemiallisten aineiden ominaisuus yhdistyä elektronien välityksellä oudoiksi molekyyleiksi, mutta Lissu käyttäytyi kuin olisi ollut kiimassa. Takapää ei vielä kunnolla pitänyt nukutusaineen vaikutuksen vuoksi, kun Lissu jo hyppi ulko-oven kahvaan ja oli menossa ulos. Koko illan se yritti ulos ja tuijotti ovea toivossa saada se katseen voimalla auki. Sitten alkoi karjuminen ja huuto ja käskyttäminen. Ihminen sille kertomaan, ettei kissoilla ole syksyllä kiimaa eikä varsinkaan leikatuilla kissoilla. Lissu ei oikein uskonut.

Nyt on vuorossa lääkkeiden väsyttävämpi osuus: tämän päivää Lissu on nukkunut ja syönyt ja nukkunut ja juonut ja nukkunut. Ihmisten ei ole tarvinnut esim. leikittää sitä eikä varsinkaan kahdessa vuorossa kuten näin syksyn tultua ja ilmojen viilennyttyä on täällä Lissun kotona ollut tapana.

torstai 24. syyskuuta 2009

Lissu-possu sairastaa, häntää hellikäämme


Tänään on ihminen taas käyttänyt possuansa eläinlääkärillä. Oikea silmä se vaan reistaa. Diagnoosi epämääräinen. Silmänurkassa ihossa haavaumia ja lääkärin kommentti: "ei me nyt Lissusta vielä mitään syöpä-kissaa tehdä". Hänen mielestään mikään ei viittaa kovin vakavaan, mutta arveli, että saattaapa tuohon silmänurkkaan vanhempana alkaa muodostumaan jotakin solumuutoksia. Ihminen yrittää suhtautua asiaan aikuismaisen coolisti.

Lissu piti rauhoittaa - siis nukuttaa. Ihmisrodun edustaja, jollaiseksi eläinlääkärikin luetaan, ei ottanut mitään riskiä ja pistipä Lissuun nukuttavan piikin. Siinä oli sitten hyvä possua tutkia. Possuapa hyvinkin. Nimittäin se eläinlääkäri sanoi, että possu on vähän possumainen - siis aavistuksen ylipainoinen. Jaa ylipainoinen? Kun eukko painaa 4,4 kg!!!

Ihminen käytti myöhemmin kissansa uneliaisuudentilaa hyväkseen ja suoritti tälle manikyyrin ja pedikyyrin ja sheivasi kainalokarvat. Ei siis sheivannut vaan harjasi ja suoristi ja oikoi takut. Possu oli unten mailla ja ihminen venytti takajalkaa ja etukäpälää ja harjasi ja saikin aikaan valtavat kasat kuollutta kissankarvaa. "Arvotonta kissankarvaa kiiltävää, sen tiedän nyt mä vain...Petollista kissankarvaa kiiltävää..."

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Onnellinen kissa

Lissu ei ole muutamaan hetkeen päässyt luontoon. Joitain kertoja syksyn tultua on kissa-parka kököttänyt valjaissaan takapihalla pieksevän tuulen ja sadekuurojen armoilla. Nyt ihmiset halusivat taas lähteä metsään kissa muassaan (olihan silläkin jotakin tekemistä asian kanssa, että kantarellia on metsissä sekä suppilovahveroita). Kun Lissun boxiinsa telkeää ja automatka alkaa, alkaa Lissu valmistautua nukkumaan. Sehän luulee, että edessä on vähintäänkin kolme tuntia vankeutta. Nyt Lissu pääsi luontoon pikemmin kuin osasi odottaakaan. Ihmisten reissu palkittiin runsaalla kantarellisaaliilla ja yhtä runsaalla hirvikärpäsesiintymällä.
Lissu kuitenkin nautti silminnähden. Se painaltaa minkä varvikossa pääsee ja tuhlaa voimansa heti alkumatkasta. Vajaan puolen tunnin kuluttua on kissa täysin kypsä tapaus. Välillä sitä pitää kantaa ja sellainen yksilö kuin Lissu, joka ei pahemmin sylissä viihdy, nauttii nyt vapaamatkustajan roolista. Tuollainen vajaan tunnin mittainen reissu tuossa metsässä oli aivan riittävä. Vielä kotimatkallakin riitti tekemistä kärpäsentappohommissa.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Ajoissa paikalla

Ei kun sitä vaan ihminen kirjoittamaan, että Lissu oli paikalla silloin (ja ilmeisen ajoissa) kun turkkia jaettiin. Tai eihän Lissu ollut silloin vielä syntynytkään, sillä Turkkia jaettiin Sevresin sopimuksessa jo vuonna 1920 Englannin, Italian, Ranskan, Kreikan ja Armenian kesken.
Se oli huumoria ja ihmistä itseään ainakin tuppaa naurattamaan. Kesä on jo lähes ohi ja karvanlähtö myös ja silti Lissun turkki näyttää muhkealta. Lissun viimeisimmässä näyttelyssä vuosi sitten toukokuussa tuomari kiitti Lissun turkkia "vuodenaikaan nähden hyväksi". Niin, ja päivittelihän se eläinlääkärikin elokuussa, että "on sitä jollekin karvaa annettu". Jos on turkinjakojonossa keulilla, niin voi saada tuollaisen karvaesiintymän kuin Lissulla on. Samat karvat kesät talvet! Tai ei oikeastaan, kun nehän alkaa keväällä lähteä ja sitä karvainfernoa kestää koko kesän. Nyt Lissu on kasvattanut itselleen kainalokarvat ja pussihousut ja kauluksen, joka on komeampi kuin kuunaan Lissun elinaikana. On sitten materiaalia mihin lumipaakkujen tarttua talven mittaan. Ihminen voisi nyt laittaa tähän sellaista "ennen" ja "jälkeen" -kuvaa.
Lissu nutikarvaisena ja pörhäkkeenä.