lauantai 31. maaliskuuta 2012

Silmät sirrillään

Lissu on ollut taas vuorilla.
Sen omilla Alpeilla.
Vaeltanut itsensä väsyneeksi.
Tänään on ollut pakkaspäivä ja ihana keväinen valo.
Takapihalla on niin paljon lunta,
että se ulottuu ikkunoihin kiinni ja ovelle saakka.
Lissu ei jaksa paljoa kiipeillä märässä ja upottavassa lumessa,
joten tänään se on vain vähän vaellellut
ja sitten tyytynyt istuskelemaan lumen alta paljastuneiden piharuukkujen vieressä
silmät sirrillään hohtavan valon sokaisemana.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Käsi sydämellä


Lissun blogi sai tunnustuksen kauniilta Minni-tytöltä.
Kiitos Minni!
Tunnustukseen kuuluu:

1. Kertoa linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoittaa seitsemän satunnaista faktaa itsestään.
3. Lahjoittaa tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

Olkooot ne 7 asiaa Lissusta.
1.
Lissu on syntynyt Tampereella.
Lissun ensimmäinen kissalan jälkeinen koti oli Jyväskylässä.
7 kk:n vanhana se tarvitsi uuden kodin.
Jyväskylässä oli puhjennut allergia eikä Lissua voitu enää pitää.
2.
Ihmiset asuivat kahdestaan harmonista elämäänsä susirajalla.
Kotikissoista oli molemmilla kokemuksia.
Ihmiset olivat päättäneet elää ilman kissaa tai muita eläimiä.
Järkeilivät, jotta elämä on paljon helpompaa kun ei ole eläimiä.
3.
Sitten kuvaan astui tieto Lissusta.
Asiasta kuultiin keskiviikkona
ja lauantaina Lissu haettiin Jyväskylästä.
Lissu oli ensin sijoituskissa,
mutta pian ihmiset ostivat sen itselleen.
4.
Lissun kanssa oli alkukankeuksia.
Ihmisillä oli kokemuksia kotikissoista,
jotka juoksivat sisään ja ulos
ja olivat kovin itsenäisiä ja pärjäsivät paljolti omillaan.
Lissu oli eri maata.
Lissun saavuttua elämään ihminen on ahminut jokusenkin kissaoppaan
ja oppinut paljon lukemalla ja seuraamalla Lissun käytöstä.
5.
Lissu on aivan ihana!
Ja välillä aivan kamala.
Parasta on sen temperamenttinen luonne
yhdistettynä rajattomaan luottamukseen ihmisiään kohtaan.
6.
Parasta Lissun kanssa on viestiminen - Lissun puhuminen.
Se kertoo asioita ihmisilleen.
Jos on kommunikaatiovaikeuksia,
se tulee ja kertoo uudelleen.
7.
Tätä blogia ei olisi, ellei Lissu olisi niin kaunis ja kuvauksellinen,
aktiivinen ja juuri tuollainen Suuri Persoona.

 
Ihminen osoittaa tämän tunnustuksen jokaiselle kivalle bloggaajalle,
joka ei ole aiemmin tätä tunnustusta saanut. 

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Vuoren valloittaja

Lissu laajentaa reviiriään ja vaeltelee takapihan lumivuorilla.
Harjannetta pitkin on kiva kiivetä ja
sitten laskeutua istuskelemaan naapureiden ikkunalaudoille.
Ihmisten kesken on välillä pientä erimielisyyttä siitä
saako Lissun päästää ulos vaeltelemaan yksin vuoristoon.
Vielä on mennyt hyvin - kissa ei ole karannut
eikä naapurit valittaneet.
Kiitos siitä heille.
Onneksi Lissu tulee helposti takaisin.
Olisi sula mahdottomuus lähteä sen perään.
Hanget kestävät Lissun muttei ihmistä.

Kuvia tänäiseltä vuoren valloitukselta:




maanantai 19. maaliskuuta 2012

Asiaa ja sitten jotakin sen vierestä

Asiapitoinen sisältö sijoittuu tähän alkuun.
Aihe koskee joka blogissa vellovaa keskustelua Bloggerin sanavahvistuksista.
Lissun ihminen suivaantui myös tähän kahden sanan vahvistukseen
ja suurta vaivaa nähden löysi asetukset vanhasta versiosta ja poisti ominaisuuden.
Miesihminen kysyi, että eikö naisihmisellä todellakaan ole nyt mitään sanavahvistusta blogissaan
(hän on melkoinen turvallisuusfriikki).
Ihminen kertoi, että tulee pystypäin ottamaan vastaan
kaikki robottien syytämät englanninkieliset avioliittotarjoukset
sekä tarjoukset sinisistä pillereistä.
Vielä ei ole aiheilla lähestytty.
Palataan sanavahvistuksiin sitten jos
robottien hyökkäys käy kestämättömäksi.

Sitten varsinaiseen asiaan eli Lissuun.
Lissu vietti viikonlopun miesihmisen kanssa kotona,
kun naisihminen oli harrastamassa kulttuuria.
Naisihmisen kotiuduttua Lissu ei noteerannut tapausta mitenkään.
Ei mitenkään!
Ei mielenosoitusta.
Ei huomionkipeyttä.
Ei mitään.
Vain sellainen vähän pidempi katse joka viesti, että olet jotenkin tutun näköinen,
että ollaanko me joskus tavattu.

Otsakkeen lupauksesta huolimatta postaus oli täynnä pelkkää asiaa.
Ei siis mitään sen vierestä!

Alla todisteita miesihmisen kevätseurannasta:

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Luonnonihmeitä

Lissun ulkoilemiset jatkuvat.
Niceihminen päästi sen toissa päivänä aurinkoiseen pakkassäähän ulkoilemaan takapihalle.
Jopas kissa käytti tilaisuutta hyväkseen ja kipitti naapurit erottavaa puuaitaa pitkin niin pitkälle,
että ihmisen oli kiinnitettävä kameraansa pitkä putki saadakseen otuksesta kuvia.
Kuvissa on jo nähtävissä aavistus siitä,
että Lissu on sellainen luonnonihme
joka pudottaa karvansa syksyllä
ja kasvattaa niitä kesää kohti ulkoilmakautta silmällä pitäen.

Saa nähdä saako Lissu täksi kesäksi aikaan läheskään sellaista pehkoa,
kun sillä oli viime kesänä.
Se taisi olla Lissun elämän tuuheakarvaisin kesä tähän mennessä.

Sitten ihan toisiin luonnonihmeisiin:
Uutisia myöten ihminen on saattanut itsensä tietoon,
että aurinko on nyt aktiivisena ja syöksyilee ja purkautuu vimmalla.
Magneettikentät ovat sekaisin ja revontulia pukkaa Etelä-Suomea myöten.
Saisi niitä näkyä täällä idässäkin!
Yökaudet pitää ihmisen villasukkasillaan hiippailla
taloa ympäri kuikuillessaan pohjoistaivaalle revontulien toivossa.
Eikä tilannetta helpota ollenkaan se,
että miesihminen on kesäisin ukkostutkafriikki ja talvisin revontulitutkafriikki.
Puhui tässä toissailtana mahdollisuudesta saada puhelimeen tilattuna
REVONTULIHERÄTYS (klik klik).
Naisihmiselle riittää Lissun syömään ja juomaan -herätys kello 04.00 harva se yö.
Tämä kuva on keskiviikko iltana otettu.
Kuun valon vuoksi paljas silmä vain aavisti,
että revontulia on taivaalla,
mutta kameraan ne tallentuivat.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kevätaurinko lämmittää

Lissu rakastaa ulkoilmaa.
Ihminen on antanut itsensä lukea eräästä kissakirjasta,
jotta ragdollit ovat mielellään ulkona.
Kyllä!


Nyt pakkasten hellitettyä Lissu vaatii ulos joka päivä.
Toisinaan sillä käy flaksi.
Kuten tänään!
Lähdettiin koko joukkue ulkoilemaan.
Lissu kannettiin boksissaan läheiselle kaivosalueelle
ja päästettiin irti.
Se ihmetteli yläpuolella äänteleviä korppeja
ja vähän pelkäsi.
Aikansa tassuteltuaan hangessa
ja hahmotettuaan ympäristöään
se suunnisti boksiinsa
ja ihmiset ymmärsivät
että nyt on aika palata kotiin.

Ja voi tuota nukkuvaa ja tuhisevaa kissaa...
Happihyppelyn tainnuttamana se nukkuu tiukalla kerällä puussaan pussissa.