perjantai 26. marraskuuta 2010

Wallu

Wallu tai Vallu tai Valko tai Kisu on Lissun uusin kissatuttavuus. Ja kuten Lissun aiemmat kissakohtaamiset, myöskään tämä ei tehnyt poikkeusta traumaattisuudessaan. Kissat eivät kerta kaikkiaan voineet sietää toisaan. Wallu parka sai aivan shokin, kun ulkoreissuiltaan pahaa aavistamatta tuli sisälle lämpimään ja huomasi Lissun tulleen kylään. Wallu päästi kurkustaan niin pahoja ääniä kuin kolli vain voi päästää. Lopputulema oli, että Wallu-parka joutui takaisin ulos ja Lissu sai jäädä sisälle lämpimään. Ihmiset päättivät, että kesällä seuraavan kerran saatetaan koettaa tuleeko yhteiselämästä mitään. (Lissun kyläilyistä ennen Wallun tuloa on kerrottu  täällä.) Wallun kotia ympäröi pellot ja metsät ja ihanat ulkorakennukset monine piilopaikkoineen. Niinpä oheiset kuvat ovat ihmisten kyläreissulta Wallun kotona ilman Lissua. Onpas kollinpoika kovin rentoutuneen näköinen. ja täällä



perjantai 19. marraskuuta 2010

Massupallo ja Pyllypallo

Lissun työtä on leikkiminen. Ja sen työn Lissu ottaa tosissaan! Ne Maailman Parhaimmat Pallot taipuvat vaikka mihin leikkeihin. Parhautta on massupallo tai pyllypallo. Ihmisen apua tarvitaan leikin aloittamiseen. Päästyänsä vauhtiin Lissu hautaa pallon mahansa alle tai runsaskarvaisen takalistonsa alle ja etenee lattialla pitäen pallon karvastonsa suojissa. Itsekään se ei aina tiedä missä pallo on. Silloin taas tarvitaan ihmisen apua. Mutta kun Lissu ei sitten niin yhtään tykkää siitä, että sen karvoja tullaan pöyhimään kesken leikin ja vielä ilman harjaa. Siinä sitten punnitaan onko nopeammat ihmisen vai kissan refleksit.

Kuvissa käynnissä massupallon peluu.





Peijooni

Klassillinen peijooni-ilme

Nyt se on vangittu! Nimittäin Peijooni valokuvaan. Tämä Peijooni, kotoisasti Peitsku, on mellastanut ja rellestänyt tässä ihmistenkin asuttamassa kodissa jo muutaman vuoden. Peijooni saa Lissussa vallan lähes päivittäin, mutta valokuvaksi tätä mielentilaa on ollut vaikea vangita. Tässä se kuitenkin nyt on näytillä kaikelle kansalle - peijoonimaisuus. Tuon ilmeen ollessa Lissun naamalla mikään ei ole pyhää. Ei edes sen oma terveys. Vauhdilla se painaa lelun perässä tai leikin toivossa päin seiniä ja ovia ja kaappeja ja mitä tahansa. Ihminen on niin monesti ollut aivan kauhuissaan kissansa törmätessä vauhdilla ja pää edellä johonkin oven kulmaan ja karmiin. Mutta tunnetusti se mikä ei tapa vahvistaa. Kuvissa Lissu leikkii Jyväskylän-kodista peräisin olevalla huiskalla, joka on niin kestävä lelu, että jos tuolla kestävyyden periaatteella valmistettaisiin tuotteet yleensäkin, niin johan siinä menisi moni firma nurin. Tässä Lissun blogin taloudellisyhteiskunnallinen kannanotto.


keskiviikko 10. marraskuuta 2010

"Kunnes paikalle tuli, kas, sulkapallokuningas..."


Vai mitä sanotte näin hienosta sulkapallosta???
Tämä epäkesko sulkapallo viuhuu lattialla Lissun käpälissä vinhasti ja saa kissan hulluksi.




Näistä maailmanluokan parhauspalloista on kirjoitettu ihmisen toimesta aiemminkin täällä ja täällä. Sen jälkeen on lukuisia palloja tuhottu Lissun toimesta. Viimeistä edellisellä Pohjois-Hämeen-reissulla Gissen ihminen osti niitä kymmenen kappaletta (!) Lissua varten, mutta niistä on jo tehty selvää. Nyt mukaan ei saatu kuin neljä lempipalloa ja yksi epäkesko. Oli näitä palloja myyvästä maailman ainoasta eläintarvikekaupasta loppuneet!!! Myyjä ihmetteli, miksi Gissen ihminen niin usein käy ostamassa ko. palloja. Mitäs sitä ihmettelemään - ei kai tennistä ammatikseen pelaava koko ikäänsä samalla pallolla pelaa. Nih!

Kävi tässä hommassa niinkin, että Lissun ihmiset veivät pienessä suljetussa muovipussissa yhden pallon maalliset jäännökset Gissen ihmiselle ihan sitä varten, että saa sitten siellä eläintarvikeliikkeessä näyttää myyjälle, miksi näitä palloja niin paljon kuluu. Lissu oli löytänyt suljetun muovipussin pöydältä, repinyt sen auki ja vapauttanut pallon jäännökset ja pilkkonut sen vielä osiin.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

"Aina matkalla jonnekin"

Viikonloppuna vierailtiin Pohjois-Hämeessä. Lissu majoittui ihmisineen Gisselässä. Kaikki ei Lissun suhteen käynyt kuin elokuvissa tai kuin Strömsössä. Gisse sai tuntea taas nahoissaan mitä mieltä Lissu on siitä ja koko vierailusta. Sai sen välillä kokea ihmisetkin. Lissua on parasta olla paljoakaan lähestymättä silloin kun sillä savu nousee korvista. Edes lempipuuha harjaaminen ei ole yhtään rentouttavaa tai kivaa Gissen läsnäolossa. Mutta Gissen kotona on lasitettu parveke ja se on pelastus myös kylmänä vuodenaikana. Siinä missä Gisse loikoilee patterien läheisyydessä sisätiloissa etsii Lissu lattioilta mahdollisimman vetoista ja viileää paikkaa. Päästyään parvekkeelle se viettää siellä aikaansa siihen asti, kunnes ihminen noutaa sen sisälle huolenaiheenaan, että sisäkissa saa parvekkeella vain virtsatieinfektion.

Lissun ihmisillä on pohjoishämäläisessä suurkaupungissa muitakin sukulaisia kuin Gissen ihminen. Siellä vierailtiin myös ja siitä vierailusta Lissu saa arvosanaksi ehkä 8-. Aluksi Lissu oli hermo pinnassa ja ihminen piti sitä silmällä. Kun se vihdoin rentoutui syömään, alkoi seuranpito sujua periaatteella hyvä ruoka - parempi mieli. Yöllinen Gissen kyräily alkoi painaa "pientä" kissaa ja uneliaisuus vei voiton. Ja kyllä temperamenttisinkin kissa on suloisimmillaan nukkuessaan. Lissu rentoutui siinä määrin, että herättyään näytti muutaman naksutinkoulutuksessa opitun temppunsa sekä villiintyi leikkimään ja juoksemaan kuin kotonaan.

"Mua ei saa kuvata"

"Kiva paikka. Täällä koriste-esineetkin valitaan silmieni värin mukaan"