tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ei se pitkään kestänyt...

...nimittäin se rauha ihmisten kotona. Eilen sitten karkailevaa Virt... kissaa etsittiin lähes koko taloyhtiön voimin. Ihminen oli Lissuansa ulkoiluttanut valjaissa ihan normaalisti omalla takapihallaan ja kissansa halutessa sisälle oli ihminen sen sinne toimittanut. Ihmisen pyrkiessä itse sisälle ampaisi Lissu ovenraosta ulos ja valjaineen päivineen juoksi pitkin pihoja ja lähtipä niin pitkälle että eipä ole ennen siellä käynytkään. Ihminen ei pelkää että Lissu jää auton alle - sen verran Lissu pelkää kulkuneuvoja ja siellä päin minne Lissu säntäsi ei ole kuin entistä ratapihaa ja omakotitaloja. Mutta etsipä sitten kissaa sieltä pusikoista ja pensaikoista ja ihmisten pihoilta ja ratapihoilta. Nytkin ihminen aamuasussaan juoksi pitkin ja poikin ja soitteli naapureiden ovikelloja ja pyysi lupaa ottaa heidän pihaltaan kissaansa kiinni. Siinä sitä oli jahdissa talonmiestä ja naapurinsetää ja -tätiä ynnä muuta henkilökuntaa. Vihdoin naapurintäti näki Lissun seikkailevan erään auton alla ja Lissu saatiin kiinni. Melkoista ex-tremeä on kissan juosta löysissä valjaissa pensaikoissa ja hyppiä puihin, mutta Lissuhan vain tunsi olevansa vapaa ja vailla huolia. Ihmisellä niitä huolia oli liiankin kanssa!

Eipä voi ihminen tässä olla mainostamatta Lissun blogiin lisättyä videomateriaalia. Armas lukija ja toinenkin voi käydä videon katsomassa 30.12.2008 päivätyn tekstin Naks' naks ' kohdalta.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Helppo tapaus

Kun ihmiset näin matkustavat kissansa kanssa he kotiin päästyään pääsevät itse helpolla pari päivää. Lissu on niin väsynyt, että kissaa ei pahemmin näy, vaan se on piiloutunut parhaille nukkumasijoilleen. Niitähän on saunan perimmäinen nurkka ja ihmisten sängyn alapuolinen maailma. Tavallisesti Lissu ryntää avautuvista ovista ulos ja karkailee, kuten tarkempi lukija on aikaisemmista teksteistä saattanut lukea. Nyt ihmiset saavat kulkea ovistaan ja vaikka ikkunoistaan eikä Lissua voisi vähempää kiinnostaa - niin kuin tyyliin EVVK! Milloin kaakelit ja parketit tuntuvat liian kovilta alustoilta kiipeää Lissu ihmistensä sängyn päälle ja ottaa sanomia vastaan ulkoavaruudesta levittäen kaikki jalkansa tai käpälänsä kohti yläilmoja ja siinä se nukkuu ja kuorsaa tietämättä mitään maanpäällisistä asioista.

Eikö tämä matkustelu koskaan lopu???

Taas on Lissu ollut ihmisineen kesälomamatkalla. Ensin mentiin Pohjois-Hämeeseen, siihen jo 210 000 asukkaan kaupunkiin. Siellä Lissu yöpyi kaverinsa Gissen kotona. Gissen kotona on lasitettu parveke ja se on oiva paikka tarkkailla kaikkea kaupungin sykettä. Parasta Gissen kotona on reitti saunan ikkunan kautta parvekkeelle ja takaisin sisälle. Gisse ei hyppää parvekkeelta saunan ikkunalle ja siitä sisälle eikä kai toisin päinkään, mutta Lissun ohjelmistoon se kuuluu. Gisseen pitää vieläkin suhtautua muristen ja varauksella. Lissu olikin vähän parka, kun se oli Gissen ja sen emännän armoilla ja Lissun ihmiset vaan chillaili jossain toisella puolella sitä 210 000 asukkaan kaupunkia.
Sieltä hämäläisten tyyssijoilta matkattiin kohti Etelä-Savoa erääseen paikkaan, missä kaikkien pitäisi olla sen paikkakunnan puolesta. Siellä se mökki sijaitsee ja sinne on aina pitkä ajomatka. Sehän ei Lissua haittaa. Kunhan se vaan pääsee boxiin, niin matkan pituudella ei ole väliä. Se vaan saattaa olla Lissusta vähän kurjaa, kun lossilla sen ihmisen pitää raapottaa Lissu kaiken kansan ihasteltavaksi. Kuinka sitä muuten saisi ihailua osakseen ja mukavia lossituttavuuksia - siis se ihminen vai Lissu??? Nytkään ei turhaan ollut Lissu ihmisen sylissä. Heti alkoi kuulua "tuolla on ihana kisu. Mun on PAKKO päästä silittään sitä" tai "katsokaa, kissa".

Mökillä kaikki oli seesteisempää ja rauhallista. Gisse jäi sinne Hämeeseen ja mökillä vallitsi oma rauha. Ihmistensä kanssa Lissu kävi lenkillä ja melkein tukehtui kuumuuteen, mutta järvenranta aina pelasti uupuneen kissan. Ja olihan taas niin mukavaa makoilla pation alla viileässä hiekassa...

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Nautiskelija

Lissun ihmiset ovat raahanneet taas kerran Lissun matkassaan mökille. Lähtöpäivänä Lissu makasi apaattisena jo etukäteen pakattujen laukkukasojen seassa eikä suostunut syömään eikä juomaan. Selvästi se jo osaa yhdistää pakkaamisen ja lähtemisen. Lissu matkustaa ihailtavan kiltisti autossa boxissaan. Se on sen suljettu turvapaikka ja siellä on hyvä lekotella matkan ajan. Kissa-raukka vaan ei tiedä minne se automatka vie. Mökki on kuitenkin mieluisa paikka ainakin sen suhteen, että saa olla rajoittamattomasti ulkona. Ei valjaita eikä kotiintuloaikoja. Toki Lissu on ulkona vaan valvotusti, ja kuka ihminen sitä mökillä ollessaan sisällä on...

Aamu alkaa juomisreissulla rantaan. Laituri on pituudeltaan 10 m ja sen varrella poiketaan juomaan monelta kiveltä ja tutkaillaan vesikirput ja muut hyönteiset ja kuunnellaan tarkasti kaikki oudot äänet. Juomissessio kestää helposti puoli tuntia ja ihmiset ovat kieltämättä pähkineet kuinka saada Lissu juomaan sisällä. Hanasta ei tule vettä - se vaan menee. Toisaalta, mikäs kiire ihmisellä on mökillä ja onko niin kauheaa nauttia aamuauringosta laiturilla yrittäen saada kissaansa juomaan? Jonkinlainen helpotus on ollut muovinen hirvitys - juoma-automaatti, joka tuli kissanruokapussin kylkiäisinä. Siitä kuuluu lirisevä ääni ja joskus Lissu suostuu siitä juomaan.
Muuten Lissun päivät mökillä kuluu lekotellessa terassilla ja katsellen ja seuraillen ihmisten touhuja, toisinaan taas piilossa talon tai laiturin alla.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Blogin uudet vaatteet

Lissun ihminen on viime iltakaudet ja päivät viettänyt bloginsa parissa uudistaen sen ilmettä. Siinä on mennyt syömättä ja juomatta työaikaa ja vapaa-aikaa ja aikaa toiselta ihmiseltä ja Lissu-possulta. Nyt on blogilla uudet vermeet.
Ihminen on pannut vähän merkille, että muidenkin ihmisten blogeissa on kovasti valokuvia ja oikein muotia tuntuu olevan uuden ja suorituskykyisemmän kameran hankkiminen. Ruokahalu kasvaa syödessä ja pokkarit vaihtuu järkkäreihin. Lissustahan ei kuvat lopu - ei pokkarilla otetut eikä järkkärillä otetut. Uusia otetaan aina kun keretään kamerat viritellä laukaisuvalmiiksi.