Sieltä hämäläisten tyyssijoilta matkattiin kohti Etelä-Savoa erääseen paikkaan, missä kaikkien pitäisi olla sen paikkakunnan puolesta. Siellä se mökki sijaitsee ja sinne on aina pitkä ajomatka. Sehän ei Lissua haittaa. Kunhan se vaan pääsee boxiin, niin matkan pituudella ei ole väliä. Se vaan saattaa olla Lissusta vähän kurjaa, kun lossilla sen ihmisen pitää raapottaa Lissu kaiken kansan ihasteltavaksi. Kuinka sitä muuten saisi ihailua osakseen ja mukavia lossituttavuuksia - siis se ihminen vai Lissu??? Nytkään ei turhaan ollut Lissu ihmisen sylissä. Heti alkoi kuulua "tuolla on ihana kisu. Mun on PAKKO päästä silittään sitä" tai "katsokaa, kissa".
Mökillä kaikki oli seesteisempää ja rauhallista. Gisse jäi sinne Hämeeseen ja mökillä vallitsi oma rauha. Ihmistensä kanssa Lissu kävi lenkillä ja melkein tukehtui kuumuuteen, mutta järvenranta aina pelasti uupuneen kissan. Ja olihan taas niin mukavaa makoilla pation alla viileässä hiekassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti