tiistai 30. syyskuuta 2008

Vain mielikuvitus rajana...

Niin se on. Ihminen ei voi kuin ihmetellä ja nauraa, kun Lissu keksii uusia tapoja leikkiä. Ragdollien tapaan Lissu alkaa olla jo iso tyttö - siis kooltaan. Silti kaikki paikat, mihin itsensä ja ruhonsa saa ahdettua, ovat mielenkiintoisia ja haastavia leikkipaikkoja. Niin myös kenkähylly. Kokonsa puolesta Lissu ei enää mahtuisi tuollaiseen kenkien säilytykseen tarkoitettuun, suorakulmaiseen säiliöön, joka koostuu pystysuorista ja vaakasuorista levyistä, mutta sinne on ahtauduttava ja pallokin mukaan otettava ja sitä sitten metsästetään milloin minkäkin käpälän alta ja kylkimakkaran välistä. Kun pallo putoaa lattialle on ihmisen se otettava kiinni ja viskattava kissan kaveriksi kenkähyllyn lokeroihin ja niin kissa saa taas kisailla pallon kanssa. Kissakirjat korostavat leikin olevan kissan ja omistajan välistä kommunikointia ja suhteen vahvistamista. Mikään muu ei ihmisen mielestä vahvistu kuin jalkalihakset ja hermot.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Lissu sopii sisustukseen

Lissun ihminenhän ei ole päässyt valitsemaan pentunsa väritystä eikä kuviointia, koska Lissu tuli ihmisilleen kuin vahingossa. (Ragdoll on naamiokissa = kissan vartalo on vaalea ja naama, korvat, tassut ja häntä ovat vartaloa tummemmat. Kaikkiaan kuviointeja on kolme: colourpoint = ei valkoista, mitted = valkoiset tassut, bicolour = valkoista myös naamassa).
Lissu on ruskeanaamio mitted - virallisesti merkitään RAG n 04. Jos joskus käy tuuri, niin tässä tapauksessa ainakin. Lissu on väritykseltään juuri ihmistensä toive. Täällä tykätään kovasti ruskean eri sävyistä ja oikeastaan mikä tahansa väri passaa ruskean kanssa. Niin myös turkoosi, jota vasten Lissu näyttää upealta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Lissu on o.k.




Eli osallistuva kissa. Lissun tultua taloon loppui ihmiseltä yksityisyys. Kun ihminen pyörittää rättiä eli luuttua kotonaan siinä toivossa, että pöly, eli hienoista kiinteistä hiukkasista koostuva aine, joka leijuu ilmavirtojen mukana ja laskeutuu hitaasti alas, olisi tipo tiessään, tulee Lissu metsästäen rättiä ja taas on karvaa ja pölyä joka paikassa. Ihmisellä on myös sellainen hieno ruskea strutsinsulkainen pölyhuiska, joka on hyvin kätevä, koska siinä on pölyä sitovaa, linnun siipisulissa olevaa luonnollista rasvaa vielä jäljellä. No, se tuoksuu Lissun nenään joltain eläimeltä (Lissu ei ymmärrä mitään linnuista) ja Lissu tulee vähintään villiksi, kun ihminen huiskii strutsin sulillaan ympäriinsä.
Lissun mielestä sen kuuluu olla mukana myös kaikissa ihmisen kaunistautumisyrityksissä. Paitsi Lissu ei tykkää puuterin hajusta eikä siitä kun sitä leijailee ilmassa. Se vihaa myös kosteusvoiteita ja deodorantteja, mutta urhoollisesti silmät sirrillään se seuraa mukana, vaikka tietyssä vaiheessa säännönmukaisesti kaunistautumisyritys katkeaa Lissun nau-nauhun ja välillä on käytävä syömässä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Nyt on Lissu irti ja Lissu merrassa!

Niin on päätöntä menoa Lissun kotona. Lissu on asunut kohta kuukauden pahvilaatikossa. Tai se mitään ole asunut - leikkinyt ja riehunut se siellä on. Kyllä se siellä nukkuukin ja viettää aikaansa. Lissun ihmisille tuli tarve ostaa jokin sellainen laite, joka oli pakattu suureen, kiiltäväpintaiseen ja kestävään pahvilaatikkoon. Entinen hylättiin jo pahvinkeräykseen, mutta tämä laatikko on toistaiseksi jäänyt eteiseen. Ihminen luki eräästä kissakirjasta seuraavan lauseen: "hanki kissallesi pahvilaatikko, niin sillä on hauskaa kaksi päivää". Meillä tämä hauska lasketaan viikoissa. Pahvilaatikon sivuilla on kantamista helpottavat soikeat reiät ja niistä Lissu vaatii ihmisiään pujottamaan kaikenlaisia leluja laatikkoonsa ja Lissu aivan raivopäisenä niitä metsästää. Laatikko liikkuu Lissun spurttien voimasta niin, että lopulta törmää johonkin esteeseen kuten seinään. Suuri pahvilaatikko eteisessä on melko hallitseva sisustuselementti. Kyllä se siitä sitten siirretään syrjään jos ovikello sattuisi soimaan...

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Ei tule Lissusta äitiä!

Ei tule, ei. Lissun ihmiset päättivät leikkauttaa kissansa ja pennut jäävät nyt syntymättä. Samalla jää kokematta kaikki tohina, joka pentueen syntymästä seuraisi. Jää kokematta pienten rääpäleiden silmien avautuminen ja emon (siis Lissun) hellä huolenpito palleroistaan. Jää kokematta poikasten pentulaatikosta karkaaminen ja joka paikkaan kiipeäminen. Jää kokematta riehakas ralli, kun niin leikkisä äiti kaasuttaa pennut perässään ympäri asuntoa. Jää kokematta ylpeän äidin joukkueensa lavuaariin opettaminen.
Paljon jää siis kokematta ja ehkä hyvä niin.

Kissanpennut ovat kuitenkin suloisia otuksia ja sellainen on ollut myös Lissu, joka kuvassa on 12 viikkoa vanha elämää vasta opetteleva tyttönen.
(kuvan on ottanut Lissun kasvattaja)