sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kevätsiivous

Lissu ja naisihminen lähettivät miesihmisen maailmalle - tapaamaan omia sukulaisiaan Pohjois-Hämeeseen. Oven sulkeuduttua naisihmisellä alkoi kaappien siivous.
Lissu ei erikoisemmin pitänyt siitä, että ihminen keskittyi ainoastaan kaappeihin ja varastoon pakattaviin tavaroihin.
Lissu huomionkipeenä hyppi avonaisiin pahvilaatikoihin ja myös lattialla oleva jätesäkki oli ihan parhautta - kiihdytys ja syöksy sisään.
Välillä pidettiin taukoja, Lissu sai haluamaansa huomiota ja pääsi ulos ihmettelemään nyt kovin lauhaa ilmaa ja samalla ihminen ikuisti kissansa muutamaan kuvaan.




Muisto kesästä

Hyppy jätesäkkiin ja kohta pois...

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Radiosta kuultua

http://www.yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2011/02/ragdoll-kissa_hurmaa_silmillaan_ja_luonteellaan_2373774.html


Pohjois-Karjalan radio haastatteli joensuulaista ragdoll-kasvattajaa. Ja hyvä niin :)

lauantai 19. helmikuuta 2011

Pelottavaa ja kamalaa meteliä

Ainakin Lissun mielestä kaikki toiminta mikä viittaa lumien pudottamiseen katolta.
Eilen katolla on rymynnyt neljä miestä kolineen ja muine virvoitusjuomineen.
No, siis lumikolineen. Tänään traktori on aurannut lumia pois pihasta ja Lissun piina jatkuu.
Se on viettänyt lumitöidentekoajan sängyn alla vain häntä sen alta pilkottaen.
Lissu menee aina sängyn alle kun jotakin pelottavaa ilmenee. Se ei enää pääse sinne nopeasti niin kuin pentuna, vaan joutuu tunkemaan ja äheltämään lihaksikkaan vartalonsa ahtauteen.
Ja sitten se uskoo kaikkien jäniseläinten tapaan, että kukaan ei näe eikä mikään uhkaa, kun pää vaan on piilossa.

Lissu on alkanut kuorsaamaan.
 Nyt se nukkuu sikeästi ihmisen vieressä ja raskas tuhina tahdittaa blogin päivitystä.
Viime yönä ihminen heräsi kissansa kuorsaukseen.
Ensin luuli ihminen, että kissalla on jotain kipuja, mutta tunnisti äänen sitten kuorsaukseksi - onhan naisihminen niin monesti kuunnellut miesihmisen kuorsausta.
Miesihminen saataa saada vähän tönimistä ja ravistelua osakseen, jotta vaihtaisi asentoa ja kuorsaaminen loppuisi, mutta kissansa kuorsaamista ihminen jaksoi pitkään ihastella.
Että voikin olla  hellyyttävä ääni.

Tämä kuva ei liity lumitöihin eikä kuorsaukseen, mutta on tänään otettu.
Lissu pitää joskus huiskaansa pentunaan ja pesee sitä antaumuksella...
Ihminen itsekin yllättyi millaiset väkäset kissan kielessä onkaan.
(Klikatkaa kuvaa isommaksi ja ihmetelkää väkäsiä)

Kahden metrin korkeudessa on turvallista ottaa rennosti

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Taas kylässä

Lissu pääsi ihmistensä siivellä yökylään maalle.
Koska Lissu on nyt uuden kiipeilypuunsa tultua tottunut viettämään aikansa yläilmoissa,
päätti se kylässä noudattaa hyväksi koettua tapaa.
Hyppy kauniiseen vitriiniin ja siitä etenemään niin korkealle kuin pääsee.
Onneksi lasittomassa kaapissa oli vain kirjoja eikä esimerkiksi astioita.
Kyllä kyläpaikan ihmiset ovat kivoja, kun ne sietävät kissan kaapissaan.
Ja onhan se aiemminkin todettu, että Lissun alati heiluva häntä kerää pölyt sieltä minne se yltää.
No, vastalahjaksi jää sitten karvaa...

lauantai 12. helmikuuta 2011

Uusiutumisen aika

Jälleen on ihminen tullut siihen pisteeseen, että blogi saa uuden ilmiasun.
Ihmisellä on visio ja haave miltä Lissun blogi näyttäisi, vaan puuttuu taito saada tekeleestään sellainen.
Nyt se on tällainen. Paitsi bannerista puuttuu kuva ja sen muokkaamiseen tarvitaan miesihmistä.
Värimaailman valinta oli vaikea paikka. Toisaalta ihminen rakastaa vihreän sävyjä, mutta se idea on jo käytetty aiemmin tätä blogia muokatessa.
Sitten olisi kiva sävyttää koko blogi Lissun sinisten silmien mukaan.
Mutta kun ihminen ei tykkää sinisestä kuin vaatteissa - ei tässä blogissa eikä oman kotinsa sisustuksessa.
Kun aurinko paistaa ja ilmassa on lupausta keväästä sai se valitsemaan väreiksi hennon vaaleanpunaisen sävyjä.

Lissu ei erityisemmin pidä siitä, että ihminen päivittää blogiansa.
Äskenkin kesken tarkan sivunmuokkauksen Lissu alkoi raapia tapettia katonrajasta ja ihminen ryntäsi tuolit kolisten komentamaan kissaansa,
 joka oli vain kovin leikkisällä tuulella ja kaipasi toveria.
Ja sen se taas sai.
Se tietää kyllä mistä narusta vetää tai mihin kyntensä upottaa...

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Makuupussissa

Lastulevy-polyesteritorni on osoittautunut kympin ostokseksi.
Tai maksoi se vähän enemmän. Joka tapauksessa Lissu rakastaa sitä.
Se on niin onnessaan, että piehtaroi korkeuksissa ja yhden kerran niin keimaili naisihmiselle,
että putosi kuin kivi. Ihminen sai kissastaan kopin.
Säikähtänyt kissa nostettiin takaisin puuhun ja nyt se on hieman varovaisemmin siellä sekoillut.
Ihmisellä on tänä iltana ollut projekti vastailla vastaamattomiin ja lukemattomiin lukemattomiin s.posteihinsa. Lissu otti paikan lähietäisyydeltä ja laittoi puuhunsa nukkumaan.
Pussukka on nyt ekaa kertaa tällaisessa nukkumakäytössä.
Kuten ihminen on ehkä aiemminkin todennut puu on tehty ajatellen ketterämpiä ja pienikokoisempia kissoja ja tämä makuupussiosasto on kieltämättä Lissulle vähän käypänen.