lauantai 21. helmikuuta 2009

Lissun nuottikorvaa viihloo

Tapahtui nimittäin eilen, että Lissun ihmiset huudattivat Tartu Mikkiin -ohjelmaa. Lissun ihmisen sukulainen esiintyi ohjelmassa (ja hienosti esiintyikin). Lissun toiselta ihmiseltä aina silloin tällöin pääsee nuotti (ja kovaa pääseekin), niin myös eilen tämän eläydyttyä hienoihin jazz-tulkintoihin. Lissu lähestyi loilottavaa ihmistään ja otti tämän villasukasta hampaillaan kiinni varvaspäästä ja alkoi puistella vimmatusti. Aika selvä merkki siitä, että kiitos riittää. Lissu on tehnyt selväksi sen, että myöskään autossa ei tarvitse laulaa. Boxista takapenkiltä kuuluu sen moinen kommentti, jos ihminen tapailee jotakin radiosta kuulemaansa rallia.

Tänään ihmiset ulkoiluttivat Lissuansa. Lissu ei ollut erityisen urhoollinen. Liekö lumi liian märkää? Tassuja palelsi ja mahanalus oli täynnä lumipaakkuja. Muutaman spurtin Lissu otti talvisessa luonnossa ennen kuin kangistui kylmästä ja se kannettiin sisään lämpimään hellittäväksi ja paijattavaksi.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Langaton tietokonetekniikka

Langaton näppäimistö ja hiiri ovat kissanomistajan vakiovarusteita. Ainakin Lissun ihminen ja toinenkin on huomannut niiden tuovan tavattomasti mukavuutta ja vaihtoehtoja atk-työskentelyyn. Lähtökohtana kun on, että Lissu valtaa näppistason välittömästi kun ihminen vain istahtaa koneelle jotakin sillä tehdäkseen. Kuin omistajan oikeudella Lissu pistää näppistasolle röhnölleen - jalat roikkuu pöytälevyn ulkopuolella ja kissa valtaa koko näppäimistölle ja hiirelle varatun alan. Eipä hätää. Ihmisillä on langattomat pelit ja rensselit ja niinpä ihminen voikin työskennellä koneella näppis hankalasti sylissään ja hiirtään hapuillen jostakin em. tason reunamilta. Lissua ei ihmisen työskentely haittaa. Se on kuin kotonaan ahtaassa tilassa. Suurimman osan ajasta Lissu vain makoilee ja nauttii sopuisasta rinnakkaiselosta ihmisensä kanssa. Jossakin vaiheessa alkaa leikkisämpi osio ja Lissu metsästää kursorin liikkeitä screenillä tassujen tapaillessa näppiksen näpyköitä. Siinä sitä saattaa syntyä lähes tuhoisaa jälkeä. Onpa nimittäin näissä ihmisen ja kissan yhteisissä tietokonesessioissa onnistuttu kerran siirtämään roskakoriin kokonainen valokuvakansio tiedostoineen.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Lissu parkouraa!

"Mitä on parkour? Laji jossa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen jokapäiväisessä ympäristössämme. Hypitään siis kirjaimellisesti seinille." Ihminen on luullut Lissun olevan turhautunut ja vailla leikkikaveria, kun se yhtäkkiä lähtee silmittömään juoksuun ja hyppää ottaen vauhtia juuri maalatulta eteisen seinältä. Taas tuli ihmisen erehdyttyä. Lissu vaan parkouraa. Se on -80-90-lukujen taitteessa Pariisissa kehitetty kaupunkiliikuntamuoto, trendikäs harrastus.
"Parkourissakin kehitytään yksinkertaisesti harrastamalla lajia eli harjoittelemalla. Uusien liikkeiden opettelu vaatii luovuutta, kykyä nähdä ympäristö uudesta näkökulmasta ja monesti paljon fyysistä harjoittelua."
Juuri niin. Lissu harrastaa lajia lähes päivittäin tai siis iltaisin. Ja kyllä, paljon näyttää vaativan toistoja. "Voiko parkourissa loukkaantua? Voi. Lajissa hyvin tärkeää on tietää mihin pystyt. Rajat pitää tuntea ja niitä ei saa ylittää." Joskus niitä ylilyöntejä tulee ja Lissu putoaa seinältä kuin kivi. Vähän siinä suitaan karvoja ojennukseen ja taas harjoitukset jatkuvat.
(lainaukset: www.parkour.fi) Kuva ei anna oikeutta Lissun harrastukselle. Parempi kuva päivitetään heti kun ihminen ottaa kameran esiin ja kuvaa kissaansa sen sijaan että yrittäisi estää sitä parkouraamasta.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Cool Girl

Lissu on Cool Girl, mikä on englantilaisten kieltä ja tarkoittaa viileää tyttöä. Voisi se olla myös Cool Baby eli viileä vauva, paitsi Lissu ei ole enää vauva. Tapahtui nimittäin, että pakkasen ollessa eilen -25 astetta Lissu kinusi ulos. Ihminen siihen yninään kyllästyttyään päästi kissansa ulos ajatellen, että kun vain oven aukaiseekin, kissa hyökkää takaisin sisätiloihin ja kaihtaa luonnostaan kovaa pakkasta. Mitä vielä, siellä se vastoin ihmistensä arvailuja viihtyi yllättävän pitkään ja kuulosteli ulkoelämän ääniä.
Ihminen myös iloitsi kovasta pakkasesta ja viskasi ulkoilmaan kaiken tekstiiliksi luettavan, joka huushollista irtosi. Siellä ne pakkasen armoilla saivat olla koko päivän. Iltasella ihminen kantoi hyytävät tekstiilit sisälle ja hetkessä makuuhuoneen lämpötila laski useita asteita kylmien petivaatteiden johdosta. Mitäpä tekee Lissu? Kaivaa pesän kaikkien juuri ulkona olleiden koristetyynyjen väliin ja nukkuu siinä onnellisena kuten kuvasta näkyy. Miten se menikään, että kissat rakastavat lämpimiä ja vedotomia paikkoja ja nukkuvat suloisesti uuninpankolla???