tiistai 14. syyskuuta 2010

Matot kasassa...

...ja hissi jäänyt vitoseen. Joku lukija voisi ajatella, että tässä tarkoitetaan jompaa kumpaa Lissun ihmistä. Että jommalla kummalla ei niin kuin olisi kaikki Muumit laaksossa. Mutta ei! Kyse on tietenkin Lissusta. Sillä on joka päivä matot kasassa.

Täällä ei koti pysy stailattuna hetkeäkään. Räsymatot on NIIN helppo saada taipumaan kaikkiin toiveisiin sopiviksi; ei kun täysillä sukellus maton reunan alle luolaa tekemään ja palloa perään kaveriksi. Ja kun Lissu sillä tavalla toimii ei ihmiselle riitä, että poloinen imuroisi matot ulkopuolelta - ehei - ne täytyy imuroida molemmin puolin.

Olohuoneessa on kissaperheen matoista oivallisin; elukka - entinen tuotantoeläin! Ei saa Lissu elukan reunaa irti lattiasta ja karvatkin sileältä pinnalta on helppoa imuroida. Nyt ihmisen toiveena olisikin, jotta kehitetään jollakin geenimanipulaatiolla tuotantoeläimestä pitkänmallinen versio, jotta sen lopputuotteesta saataisiin käytävämattoa eteistiloihin.


maanantai 6. syyskuuta 2010

Lissun arkea...

...ja ihmisen. Voiko sänkyä edes harkita petaavansa, kun lakanoilla pyörii tällainen suloisuus?



Aina tätä samaa

Taas tätä samaa; Lissu on viettänyt viikonloppunsa mökillä. Yllätys, yllätys!

Matka mökille on Lissun mielestä ihana. Saa kelliä omassa boxissa - kääntyillä ja vääntyillä mielensä mukaan. Ensin on kyllä räpättävä kynsillä boxin luukkua kiinnittävää ihmistä käsille, mutta sitten voikin rentoutua ja nauttia matkasta. Lissun osa on kadehdittava; boxi on tilava ja turvallinen ja keinuvassa auton kyydissä uni maistuu makealta. Kun naisihminen on puikoissa, pitää miesihmisen vähän väliä päivittää Possu-uutiset; siis se mitä boxissa tapahtuu. On tärkeää saada tietää onko Lissu selällään kierteellä vai kerällä, peseekö se itseään vai onko pesemättä. Kun miesihminen ajaa, pitää naisihmisen vilkuilla mitä takapenkille kuuluu. Niin ihmeellinen on Lissu!

Mökillä oli kylmää ja sateista. Siitäkin huolimatta Lissu oli hyvä metsäkissa ja viihtyi ihmisen kanssa tunnin puolukassa. Ihmisellä oli hyvin turvallinen olo, koska ei tarvinnut ääntä tuottaakseen puhella ja lauleskella itsekseen, vaan saattoi huhuilla Lissua ja näin viestiä karhuille, että täällä on ihminen (ja kissa) marjassa. Puolukka ei ollut vielä ihan kypsää. Edelleenkään ei ollut kantarelleista tietoakaan; ikään kuin niitä ei olisi noussut lainkaan. No, vielä ehtii...

Näkyykös niitä puolukoita?


Tule ihminen tänne keräämään!