keskiviikko 31. elokuuta 2011

11 päivää mökillä - osa 1

Voiko onnellisempaa kissaa paljoa olla?
No, Gisse varmaankin on,
sillä se vietti mökillä 2 kuukautta putkeen!

Lissun ihmisellä ja Gissen ihmisellä oli mökillä paljon puuhaa.
Kesä 2011 oli ja on edelleen varsinainen marjavuosi.
Metsässä on vieläkin niin paljon keräyskuntoista mustikkaa,
että ihmistä vallan itkettää.

Puolukkaa kypsyy tonneittain ja tonneittain.

Vaihtelun vuoksi etsittiin välillä sieniä.
Se saalis jäi laihanlaiseksi,
sillä ei-niin-aamu-uniset kyläläiset
olivat poimineet sienet otsalampun valossa jo yön pimeinä tunteina.
No, se ei haittaa ihmistä ollenkaan.

Välillä ihmiset rentoutuivat ja heittäytyivät lapsellisiksi
 - kuten kuvasta näkyy.

Lissu ja Gisse eivät nykyisin toisistaan paljoa piittaa.
Joskus Lissu hermostuu Gisseen sisällä ja paukuttaa sitä tassulla.
Ulkona ne juoksevat toistensa perässä ja kisailevat toisinaan.
Molemmilla on tahoillaan kyttäyskeikka menossa.
Parhaat sisiliskopaikat ensin vallannut ei hevillä asemistaan luovuta.


Lissun ripuli oli vain päivän pituinen riesa ja säikähdyksen aihe.
Siitä toivuttuaan oli kaikki taas ennallaan
ja kissa täynnä kepposia voimaa ja energiaa.

Kissat nauttivat ulkoilmaelämästä omalla tavallaan
ja ihmiset omallaan.
Kissa tuskin huokaa luonnon kauneutta,
sen sijaan ihminen voi ihastella sitä loputtomiin.

tiistai 30. elokuuta 2011

Aika kiittää!

Tänään oli sitten aika purkaa Lissu-valokuvanäyttely :(
Kuukausi hurahti liian niin nopeasti.

Valokuvat olivat näytillä sillä aikaa,
kun naisihminen ja Lissu viettivät kokonaista 11 päivää mökillä.
Se on Lissun ennätys, mutta taitaa olla naisihmisenkin.
Miesihminen oli jätetty kaupunkiin,
koska hänellä oli velvollisuuksia,
jotka estivät mökillä lomailun :)

Lissun mökkiseikkailuista lisää vaikka seuraavassa postauksessa.

Suuri KIITOS siis kaikille teille,
jotka kävitte näyttelyä katsomassa
ja jätitte vieraskirjaan nimenne ja/tai kommenttejanne.
Ihminen arvostaa niitä kovasti.
Ne ovat ehdoton piristysruiske!

Tässä muutama poiminta kommenteista:

"Tämän jälkeen minusta tuli kissaihminen"
"Mahtavia, tunnelmallisia otoksia. Heräsi kiinnostus kyseistä kissarotua kohtaan"
"Ihana kissa. Määki haluun!"
"Lissu pelastaa päivän"
"Oli pakko tulla uusiksi. Ihqui, vaikka oon koiraihmisiä"


tiistai 23. elokuuta 2011

Suo siellä, vetelä täällä

Ja vetelä todellakin on täällä.
Lissu on ollut ripulissa tämän päivää!
Lissu on ollut aina hyvin tervevatsainen kissa.
Nyt sitten iski ripuli ja vielä, kun Lissu ja naisihminen ovat mökillä.
Eläinlääkäriin, sellaiseen, jossa saisi verikokeet ja muut tarpeelliset tutkimukset,
on matkaa kymmeniä kilometrejä.
Eläinlääkäriin on oltu yhteydessä puhelimitse ja saatu ohjeet kuinka toimia.
Nyt seurataan tilannetta ja yritetään syöttää Lissulle savipitoista lääkettä ja muuta probioottia.

Sen siitä saa, kun syö liikaa sisiliskoja!
No, ei ihmisellä ole todisteita, että varsin liskoja olisi syöty,
mutta jahdattu on ja vainottu ja häiritty.
Onneksi sisilisko on nopea ja ovela tyyppi,
joka harhauttaa yhden kissan mennen tullen.




keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kissanpäivät (jälleen kerran)

Lissu oli taas reissussa ihmisineen kaikkineen karvoineen päivineen.
Nyt ei oltu Gisselässä - Gisse on mökillä sammakkojahdissa.
Yövyttiin toisilla ihmisten sukulaisilla.
Siellä Lissulla oli varsinaiset kissanpäivät.
Tavallisessa elämässään Lissulla on kahden hengen henkilökunta.
Nyt henkilökohtaisen palvelusväen määrä oli kasvanut viiteen.

Oli Lissulla rankkaakin;
siinä missä kotona pienissä ympyröissä se paimentaa (lue käskyttää) kahta ihmistä
ja pitää ne näköpiirissä,
nyt piti hallinnoida isoa huushollia ja tietää tarkalleen kuinka viisi ihmistä oli sijoittunut huoneustoon.
Siinä meinasi kauneusunet jäädä vähälle.
Parvekkeella oli paras paikka paksun tyynyn päällä ottaa unosia.



Lissu pärjäsi hyvin ja oli oikein kiltti kissa.
Ja on kuulemma tervetullut uudelleenkin.
Sellaista palautetta ihmiset saivat :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Vedenpaisumus kylppärissä!

Sen sai aikaan Lissun pesemisoperaatio.
Ihmiset ottivat härkää sarvista ja Lissua tassuista
ja päättivät suorittaa pitkäaikaisen haaveensa pestä kissa.
Miksi homma on jäänyt tekemättä luvattoman pitkäksi aikaa?
Kissan peseminen ei ole lastenleikkiä!
Vaikka ihmisistä tuntui, että ajoittain kissa nautti lämpimästä vedestä
ja yritti kerran jopa lipoa sitä suuhunsa

Jos teillä kissanomistajat on vinkkejä kissan pesemiseen,
niin täällä oltaisiin kiitollisia vinkeistä!
Lissun ihmiset panevat kissansa lavuaariin ja varmistavat veden lämpimyyden.
Miesihminen varustautuu kuin turnajaisiin ja on kissanpitelijän roolissa.
Naisihminen yrittää käsisuihkulla kastella kissaa ja levittää samppoota ja huuhdella.
Tuloksena on vedenpaisumus, pyristelevä, likomärkä ja surkeasti huutava kissa.

Nyt Lissu makailee näpistasolla lämpimän pöytälampun loisteessa ihmisensä päivittäessä blogia.
Turkki on vielä märkä huolimatta lukuisiin pyyhkeisiin kuivaamisesta, föönaamisesta
ja harjaamisesta - unohtamatta Lissun itsensä turkkinsa ahkeraa nuolemista.



...turnajaisvarustusta...



kuin uitettu kissa

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Vähänkö imartelevaa :)


Lissun blogi on saanut ensimmäisen tunnustuksensa ja se otetaan riemulla vastaan!
Kuinka hyvin tuo vaaleanpunainen leivostunnustus sopiikaan blogin värimaailmaan.
Kiitos kovasti Naukulaan.

Sitten niihin kolmeen kysymykseen, joihin pitää vastata tunnustuksen saatuaan;

LEMPIVÄRI:

Lissun ihmiset päättävät kissansa puolesta,
että Lissu saa luvan tykätä maanläheisistä väreistä, kuten turkkinsa on 
ja silmiensä sinisestä ja vaaleanpunaisesta, tyttö kun on.


LEMPIRUOKA:

Kaikki raksut, mutta ennen kaikkea hampimurot,
eli suurikokoiset Royal Caninin Oral Sensitivet.

 (kuva napattu Royal Caninin sivuilta)


MINNE HALUAISIN MATKUSTAA:

Lissu vastaa; en todellakaan yhtään minnekään.
Toiveenani olisi, että elämässäni toteutuisi edes yksi puolivuotiskausi,
ettei tarvitsisi matkustaa mihinkään.
Näiden ihmiset kanssa kai turha toivomus!


Lähetetään tämä tunnustus sitten hyvin koiramaiseen ympäristöön;
Huhuu Taimi!
Täällä olisi sinulle "leivos".

Joten tunnustus matkaa blogiin TAIMIN TOUHUT

maanantai 1. elokuuta 2011

Nyt se sitten alkaa...

Lissun ihmiset olivat aamun pystyttämässä valokuvanäyttelyä
ja askartelemassa kartonkien ja teippien kanssa kirjastogalleriassa.
Mistään ihmisensä stressitason noususta tietämättömänä
Lissu vaati leikit ja syönnit ja juonnit tavalliseen tapaansa heti aamusta.

Siinä näyttelyn pystytyksen lomassa
ihminen on antanut haastattelun paikallislehteen
ja sylki lentäen vaahdonnut ihmeellisestä kissastansa.
Ketähän se mahtaa kiinnostaa???

Ihmisestä oli kyllä kivaa näperrellä kuvien ja askarteluvälineiden kanssa ja toteuttaa visioitaan.
Alussa oli vain tyhjä huone ja siitä lähti näyttely hahmottumaan.

Mutta entä kuukauden jälkeen?
Mihin laitetaan muutama kymmentä Lissun kuvaa?
Ihminen vie niitä tupaantuliais-, kihla- ja häälahjoiksi
ja muuten vaan viemisiksi!!!
Hoh-hooo!

Unohtakaa Tuurin kyläkauppa ja kansa kaikkialta Suomesta vaan bussilasteittain kohti kirjastogalleriaa...

Minäkin olen osallistunut näyttelyn kokoamiseen. Testaan onko tästä aaltopahvista mihinkään.