keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Virtsan karkailua

Ennen kuin lukija syyttää ihmistä yhdyssanavirheestä ihminen pyytää rauhassa lukemaan tekstin loppuun. Ihminen ei tässä blogissa vastaa yhdyssanavirheistään eikä muistakaan kielioppivirheistään eikä edes asiavirheistään. Ei ihminen vastaa kyllä kenenkään muunkaan blogissa olevista pilkkuvirheistä.
Mutta asiaan: Rakkaalla Lissulla on monta nimeä ja päivittäin se kuuleekin itseään kutsuttavan jos jonkinlaisella nimiyhdistelmällä. Useimmiten se on Pertti tai Martti, Liisa tai Kyllikki. Sitten on ne nimet, jotka ihminen antaa sille sen toimintatavan mukaan, kuten Suklaaraemasiina, kun kaikki tavara ei ihan pysykään siellä Lissun henkilökohtaisen vessan sisäpuolella. Tai Virtsa, koska Lissulla on taipumusta karkailemiseen. Ihminen pyytää tässä yhteydessä anteeksi, että tekstin sisältö on tällä kertaa kovin ruumiintoimintopainotteinen. Lissu siis karkailee. Se osaa ponkaista itsensä yhdellä kimmoisalla ponkaisulla pois valjaista ja sitten ollaan taas tutkimassa naapureiden pihoja. Tuollainen keskikokoinen ja kaksivuotias ragdoll ei osaa liikkua yksinään ulkosalla, eikä ragdollia saakaan päästää yksin ulos. Ne ovat uteliaita otuksia eivätkä osaa pelätä kaikkea mitä niiden pitäisi osata. Ihminen siinä sitten juoksee pitkin toisten pihoja ja yrittää saada kiinni kissaa, joka ei halua joutua kiinniotettavaksi. Useamman kerran on ihminen saanut pyytää naapureiltaan anteeksi heidän pihoihin tunkeutumistaan.

Lissu osaa käyttäytyä myös kauniisti ja silloin se kuulee erään lempinimistään: Mamman Kulta

tiistai 26. toukokuuta 2009

Kiitos!

Lissun ihminen kiittää bloginsa molempia lukijoita uskollisesta kiinnostuksesta Lissun elämää kohtaan. Ei tämä tarkoita sitä, että ihminen lakkaisi julkisesti ja yksityiskohtaisesti valottamasta kissansa edesottamuksia - ei! Ihmisen ajatus on vain vilpittömästi kiittää nyt, kun Lissun blogi on saavuttanut kunnioitettavan yhden vuoden iän!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Lissu meni puihin...

...siis taas kerran. Yleensä Lissu sinkoaa vain kahteen kolmeen puuhun per metsäkerta. Nyt oli kesämieli ja Lissu kiipesi mäntyyn raivaten itsensä alaoksien läpi. Niitä oli sen verran, että takaperin alastulo ei oikein onnistunutkaan.
Lissu ei huomannut mahdollisuuttaan muuttaa asentoaan puunrungolla ja se yritti vain alas siitä kohtaa missä oli jumissa, vaikka alla oli juuri oksa. Ihminen ei siinä voinut tehdä muuta kuin rauhallisesti kehua Lissua hyväksi tytöksi. Lopulta Lissu putosi puusta! Se ei näyttänyt hyvältä. Ei, se näytti pahalta. Alas tullessaan Lissu osui oksiin ja maassa se vähän aikaa keräili voimiaan ja ihmiset seurasivat jännittyneinä oliko se satuttanut itseään. Vielä mitä. Lissu pomppi kuin orava ja seuraavassa käänteessä se oli jälleen puussa. Se kiipesi vielä 6-7 puuhun, mutta katsoi, ettei yhdessäkään ollut alaoksia...