tiistai 24. marraskuuta 2009

Virstanpylväs...

...se on tämä päivä. Lissun ihmisten virstanpylväitä ovat nämä marraskuun päivät, kun aikaa Lissun kotona mitataan sillä perusteella pitkäänkö tuo matalajalkainen patukkarakenteinen lihaskimppu on ollut ihmisillään. Tänään siis kaksi vuotta! Lissulla on nyt ikää 2 v 7 kk. Painoa 4,4 kiloa. Kaksi vuotta sitten tullessaan ihmisilleen Lissu painoi 3,2 kg.

Mitä on mahtunut kahteen vuoteen? Ainakin yksi eteisen remontti tulee mieleen. Kahteen vuoteen on mahtunut paljon naurua ja villiä menoa. Ihminen ei tiedä paljonko on ragdollin keskimääräinen elinikä, mutta teoriassa vasta alussa ollaan ja jos meno ei tästä rauhoitu, niin vanhenevat ja alati kangistuvat Lissun ihmiset ovat kohta pulassa. Ilmankos toinen Lissun ihmisistä on aina myymässä sitä kolmella markalla ohikulkijoille...

Juuri tänään Lissu saa melskata mielin määrin parissa pahvilaatikossa. Ihmiset valmistautuvat jälleen yhteen remonttiin - tämä ei tule Lissun pakottamana. Pahvilaatikoita kuitenkin Lissun kotiin jo tuodaan, jotta niihin pakattaisiin irtaimisto rempan tieltä. Se mahdollisuus on tietenkin olemassa, jotta pahviksista ei ole mitään jäljellä sitten kun niitä tarvittaisiin.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Lissu imuroi


´
Mitä niitä on kaikkia sellaisia Hoovereita ja Nilfiskejä ja muita Elektro Helioksia, joita voi käyttää jonkin epäsiisteyttä aiheuttavan ja asiaankuulumattoman pienen esineen, rikan, rojun, roinan ja moskan imemiseen vaikka lattioilta? Sellaisethan on tosi käteviä ja nopeita laitteita. Lissu on kone! Se imuroi raksut kupistaan kuin joku 1800-wattinen turbo. Eräänä aamuna nimittäin mentiin sellaisen huudon saattelemana ruokakipolle, että energia taisi enää riittää vain huutamiseen. Sitten alkoi imuroiminen - oikeesti, Lissu imi muonat kupistaan ja tuskin niissä oli ainuttakaan hampaanjälkeä, jos sen jotenkin olisi päässyt tarkistamaan.

Lissu ei aina ole maailman helpoin kissa, mutta ruoan kanssa se ei nirsoile ja ruokahalu on mahtava. Jotakin tasoitusta siis...

Postauksen kuva on autenttista materiaalia tämän hetkisestä tilanteesta. Lissu makaa näppistasolla, ihmisellä on siitä syystä näppis sylissään ja toinen ihminen kuvaa millaisissa olosuhteissa tekstit Lissun blogiin syntyvät.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

"Ei kiinnostusta herättävä"



...kuten sanakirja määrittelee sanan "tylsä". Sitä se on ollut hetkittäin Lissun elämä tänään. Ihmisensä potivat kaamosväsymystä ja menivät iltapäivällä punkkaan oikaisemaan väsyneet ruotonsa. Lissu tietenkin pötköllään ihmistensä kanssa. Herättyään Lissu oli täynnä viriiliä virtaa ja ihmisten olisi heti pitänyt alkaa leikittään sitä ja juoksemaan ympäri taloa sen kanssa. Toisella ihmisellä oli jotain tylsiä työhommia koneella ja toinen hoiti sosiaalisia suhteitaan. Lissu mourusi ja vetosi ihmisiinsä leikin toivossa, vaan he olivat vain keskittyneet itseensä. Lopulta Lissu lannistui ja antoi periksi ja laittautui vastapäätä toista ihmistään tämän juorutessa puhelimessa. Lissu otti kauniille kasvoilleen kaikista eniten tylsistymistä ilmentävän ilmeensä ja onnistuikin aika hyvin...

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kakka juttu mutta tulihan kirjoitettua...

Lissun ihminen on pitkään kipuillut aiheen kanssa josta haluaisi kirjoittaa, mutta kuka nyt jaksaa lukea kissan kakkajuttuja? Ai, noin moni! No sitten...

Jostain kumman syystä Lissu on saanut päähänsä, että kakka kuuluu tehdä ulos. Jaa sisäkissankin??? Tässä huushollissa on kesästä asti ollut Lissulla epätoivoinen tapa pyrkiä ulos mistä tahansa ovesta tai ikkunasta. Välillä käy työstä komentaa kissaansa pois verhoista tai roikkumasta ovenkarmissa. Jopa niin pitkälle on jouduttu menemään, että ihminen käytti iltana parina häiritsevän käytöksen loppuun saadakseen suihkupulloa kissaansa vastaan ja se on todella jo hätätilanne.

Yhdessä perheenä sitten päätettiin eilen lähteä ulos. Lissu päästettiin irti tuohon lähelle kotia. Täällä Itä-Suomen länsikolkassa on satanut niin paljon lunta, ettei kukaan muu kahlaa umpihangessa kuin umpihullut kissan ihmiset kissoineen karvoineen. Vapaa ja onnellinen kissa upposi hankeen, kun se siistinä tyttönä marssi polulta sivuun ja teki kaikenlaista asiaansa ja tarvettaan luonnonhelmaan. Ei ollut kylmä eikä pimeä eikä köyhä eikä kipeä ollut kissa, joka vaan sai olla ulkona.

Tänään ulkoilu jatkui. Kissa mukaan ja valtava luonnon "hiekkalaatikko" oli taas käytössä. Sisälle tultuaan Lissu kuivaa turkkinsa ja vaatii harjaamisen ja siinä samalla äksyilee lelulleen Wubba-hiirelle, jota täytyy kurmoottaa samalla kun ihminen sukii turkkia. Sitten on kissa valmis nukkumaan ja ihmiset saavat viettää laatuaikaa tai ihan vaan aikaa kaksistaan... Jippii!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Eilisestä lisää...

...muutenkin siis eilinen oli katastrofi. Ihmiset olivat koko lauantain kotona ja Lissulla oli virtaa kuin Vattenfallissa tai Pohjois-Karjalan Sähkössä. Yleensä keskikoinen ja nelikiloinen ragdoll nukkuu kohta aamusyömisen ja -juomisen jälkeen. Vaan ei eilen. Kello oli siinä 16 ja risat kun Lissusta viimein loppui puhti. Koko päivän kumpikin ihminen keksi sille aktiviteettia ja toivoivat, että menis jo nukkuun. Moneen kertaan Lissulle sanottiin ihmisten toimesta, että "hyvät unet vaan sulle". Turhaan! Loppuilta oli kyllä rauhallinen ja oikeastaan myös tämä sunnuntai. Ihmiset kiittävät!

Perheväkivaltaa...

Ikävistä asioista on kyettävä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Poliisin sivuilla mainitaan seuraava perheväkivallan määritelmä: "Esimerkkejä fyysisen väkivallan ilmenemismuodoista ovat mm. läimäyttäminen..." Sitä se siis sitten on! Perheväkivaltaa! Lissu nimittäin veti avokämm... tai niin kuin avoanturalla ihmistä täysillä käsivarteen. Lässähdys vaan kuului! Teolle oli todistaja ja Lissu voidaan nyt vetää rosikseen. Se oli itseään pesemässä sängyn päällä ja ihminen sitä lähestymään silittämisaikeissa. Siinä sitä sitten oltiin keskellä perhekonfliktia, kun Lissu läpsäytti nice-ihmistään tassulla käsivarteen. Ei kynsiä, ei kynnenjälkiä, ainoastaan pehmeä tassu voimalla kohti ihmisen käsivartta ja sitten pakoon. Ihmiset jäivät siihen tekopaikalle nauramaan itsensä ja mahansa kipeiksi. Että riittää kissalla pokkaa...

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Alkavan talven valoa



Eilen ihmiset päättivät hyödyntää kauniin myöhäissyksyn auringonpaisteen ja lähtivät iltapäivällä kameransa kanssa kuvausreissulle lähimetsään. Possu pääsi mukaan, tietysti. Vähän matkaa käveltiin jonossa hiekkatietä pitkin. Näky on hupaisa kissan seuratessa ihmisiään kuin koira. Vuosi sitten samalla hiekkatiellä Lissu ihmisineen kohtasi aivan vieraita ihmisiä kävelyllä. Lissu käveli keskellä tietä ja suoraan vastaantullutta naista päin, koska tämä ei älynnyt väistää!!!

Ihmisten keskittyessä kuvaamaan kaikkea jäätynyttä puolukanvarvuista jäkäliin ja sammaleisiin, Lissu tutki lähimaastoja ja spurttaili omia juttujaan sekä etsi jotakin tuoretta ruohoa syödäkseen sekä jotakin pehmeää alustaa tarpeitaan tehdäkseen. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta se ei haitannut olennaisesti retkestä nauttimista.

Ihminen teki kokeen ja lähti kävelemään tietä pitkin jättäen toisen ihmisen kuvaamaan. Tulisiko Lissu perässä jos sitä kutsuisi mukaansa? Kyllä, mutta vain siihen saakka, mistä se vielä näkee kummankin ihmisensä sijainnin. Sieniretket ovat Lissulle stressin paikka ja sen paimenkoiran luonto joutuu koetukselle, kun lauma on hajaantunut pitkin metsää eikä pysy ruodussa.