Ihminen ei oikein tiedä, että onko kissallansa karvanlähtö vai ei. Välillä harjaan tarttuu tupoittain karvaa ja välillä ei. Lissu on kyllä menettänyt upeimman kauluksensa ja pää näyttää taas aika pieneltä. Miesihmisellä on teoria Lissun karvan määrän vaihteluista ; Lissu on kesät ulkona ja siksi se kasvattaa keväällä paksun turkin - kieltämättä Lissun turkki on muhkeimmillaan kesällä. Talvella, kun se ei pääse ulos ja on siirtynyt sisäkissaksi, sen karva putoaa ja se pärjää vähemmällä.
Paitsi, että Lissu pääsee nyt lähes päivittäin pariksi minuutiksi ulos. Ulkona on niin paljon lunta, että pakoreitit takapihalla ovat vähissä ja ihminen vaan laskee kissansa ovesta ulos ja siihen se jää oven eteen ihmettelemään. Ihminen ei tarkene montaa minuuttia pitää ovea auki ja kun laiska on, niin mietti kuinka saada kissansa helposti sisälle ilman, että täytyy mennä ulos sitä maanittelemaan. Ihminen ottaa Lissun harjan käteensä ja sormillaan "soittaa" harjaksilla ja Lissu kun kuulee, että harjausta olisi tiedossa, se tulee kuin ajakka sisään ja saakin harjauksen palkinnoksi. Ihminen on sitten niin ovela, että meinaa itsekin tikahtua oveluuteensa ja juonikkuuteensa!!!
Tuosta kissankarvasta on tullut sellainen voimavara ja ehtymätön huumorinlähde ihmisille, että siitä syntyy vaikka laulu. Sävel on vanha tuttu Matin ja Tepon hitti, mutta sanat ihminen mukali elämäntilanteeseensa sopivaksi;
KISSANKARVAA
Mä luulin, että aidon turkin sulta saan,
tuo lahjatoive turha oli vaan.
Kai hetken siitä oikein paljon haaveilin,
mutt' sitten kaiken turhaks huomasin.
Arvotonta kissankarvaa minä sain.
Sen huomannut oon vain.
Kaikkialla kissankarvaa kiiltävää
ne silmää kirveltää.
Löydän kyllä kissankarvaa mistä vaan,
vaikk' turkkia en saa.
Ihan pelkkää kissankarvaa kiiltävää
on elämämme tää.
