Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin takuulla et löydä yhtään sientä! Ihmiset ja Lissu lähtivät sienivermeet mukanaan toiveikkaana metsään. Sanonta kuuluu, jos jotakin tulee paljon ja nopeasti, että sitä tulee kuin sieniä sateella. Koska nyt on satanut melkoisen yhtämittaa toista vuorokautta, ihmiset ajattelivat sieniä tulleen sen sateen myötä. Pyh! Ei ainuttakaan. Ei minkäänlaisia lehtivihreättömiä sekovartisia marras- tai loiskasveja.

Koska oli tarkoitus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, oli metsäretkestä se hyöty, että Lissu sai liikuntaa ja pääsi ulos metsään laidattoman hiekka-astian ääreen. Heti metsään kirmattuaan se teki molemmat tarpeensa, peitti ne huolella ja olo keventyneenä pomppi kanervikossa ja kiipesi puuhun. Ihmisen piti sitä välillä kantaa. Ihminen uskoo vakaasti, että ragdollilla on liian lihaksikas vartalo näihin metsässä juoksuihin - lihakset syövät happea eikä pitkäaikaisesta liikuntasuorituksesta tule mitään. Sama kuin pakottaisi 100 metrin juoksijan juoksemaan mailin!

Mistä se nyt tämänkin keksi???

Nimittäin  reitin perunaluukusta kellariin. Paikka on se samainen maalla sijaitseva vanha talo, jossa Lissun ihmiset mielellään viettävät aikaansa ja ottavat sinne kissan mukaansa. Ympäristö on turvallinen ja Lissu saa vapaasti tutkia rakennusten alusia ja seikkailla mielin määrin jännittävissä paikoissa. Tai onko juuri tuollaiset paikat kissoille sittenkään turvallisia? Ihminen oli hetken kauhuissaan nähdessään kissansa ahtautuneena matalaan kuiluun - kuiluun, josta perunat on ajettu kellariin ammoisia aikoja sitten. Tarkastettuaan kuilun turvallisuuden ja tilavuuden ihmiset antoivat kissansa olla rauhassa ja turvassa ja seurata maailman menoa hauskasta piilostaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava ja kirjoitettava, että talon nuori emäntä se oli, joka tarkasti kellarin pimeät kuilut, koska Lissun naisihmiseltä ei sellaiseen rohkeus riitä.

Perunakuilun suu talon kivijalassa

Tätä kuvaa otettaessa ei ollut varmuutta mahtuuko Lissu etenemään kuilussa

Kuilun pää ja pudotus perunakellariin

Kuin kissoille tehty lymypaikka - kyllä ne ennen ovat osanneet!!!

Lissu (ja Gisse) mökillä -sarja jatkuu

Lissu oli viikonlopun mökillä ja nautti silmin nähden olostaan. Mitään mainittavaa siellä ei tällä(kään) kertaa tapahtunut. Gisselle sen sijaan aina sattuu ja tapahtuu. Helteillä se sairasti ilmeisesti kissalle tyypillisen aknen??? Ihminen on antanut itselleen kertoa, että kissalla pitäisi välttää muovisia ruoka- ja vesikippoja, sillä niistä voi saada bakteeritartunnan. Gissellä oli kuin mustaa hiekkaa leuassa ja muualla naamassa ja punaisia tulehtuneita paiseita. Eläinlääkäri määräsi antibiootteja ja kortisonia ja vaiva meni ohi. Seuraavaksi Gissen takia sen ihminen joutui soittamaan eläinlääkärille, koska Gisse oli pudonnut nukkuessaan kaapin päältä. Tuloksena kipeä jalka ja verta nenästä. Voi Gisse-rukka! Nyt Gisse kuitenkin vaikutti ihan normaalilta itseltään - ainakin se sai taas lukuisia sisiliskoja kynsiinsä sekä päästäisiä.

Lissulla ei ole mitään finnejä ollut, mutta sehän onkin jo aikuinen. Gissellä on vielä puberteetti menossa.

Lissusta ihminen ei nyt keksi mitään juttua, sillä Lissun touhut mökillä oli niin perussettiä.

Mikä ihmeen akne? Eihän siitä ole jälkeäkään!

Lossille pääsyä odotellessa Lissu haistelee Saimaan tuoksuja

Eräänä elokuisena päivänä

(eikä ihminen malta olla mainitsematta päivän helteisyydestä. Milloinkas tänä kesänä ei olisi ollut helteistä? Niin, joskus kesäkuussa... Mutta se on jossakin muinaisuudessa eikä laisinkaan tämän kansan kollektiivisessa muistissa. Lämpöennätykset - sekä kaikkien aikojen että elokuun kaikkien aikojen - ovat paukkuneet yli päivä toisensa perään eikä ihminen enää jaksa alkaa kaivella lukuja niistä.)

Siis eräänä elokuisena päivänä Lissu oli päässyt taas maalle kylään. Nuori emäntä oli kiltti ja leikitti Lissua pitkällä heinällä. Lissu oli innoissaan ja metsästikin huiskaheinää riemuissaan. Ja syytä hieman olisikin - on Lissun massu niin pullea. Ruoka maistuu Lissulle edelleen +30 asteen sisälämpötilasta huolimatta - ihmisille sen sijaan on välillä tullut hetkiä ettei ruoka maistu tai ainakaan ei maistu sen laittaminen. Lissun ruokahaluun ei lämpö vaikuta, mutta liikkumiseen kyllä. Ihminen luki kissakirjasta, että jos kissalla pitää jatkuvasti ravintoa saatavilla, se syö n. 10-20 kertaa päivässä. Lissu syö varmasti yli kymmenen kertaa päivässä ja ainakin kerran yöllä. Kyllä Lissu-rukka yrittää vähän leikkiäkin, mutta pian se yritys päättyy laiskana makoilemiseen ja itsensä viilentämiseen.