lauantai 23. tammikuuta 2010

Perinteitä vaalien

Tänään miesihminen ilmoitti, jotta perhe katsoo nyt perinteisesti yhdessä Kitzbühelin miesten syöksyn. Nice-ihminen ilmoittamaan, jotta ei muista aiemmin perheenä katsotun ko. tapahtumaa. On kuulemma perinne tästä vuodesta lähtien. Lissukin kuului niihin, joiden olisi pitänyt katsella alppilajia hiiskumatta. Vaan miten kävikään? Lissu ei tasan satavarmasti ollut hiljaa, vaan kiihkein leikkiaika oli menossa. Siinä ihminen sitten vasurilla huiskutti huiskaa ja silmillään seurasi miesten edesottamuksia jäisellä radalla. Nainen kykenee tutkimusten mukaan (oikeesti ihminen ei ole nyt ihan varma, jotta onko tätä asiaa tutkittu, mutta vahvasti tähän oletukseen uskoo) keskittymään useampaan asiaan yhtä aikaa ja ihan helposti sujui ihmiseltä tämäkin jobi. Päästäkseen helpolla ihminen kääri Lissun naudantaljaan ja työnsi kääryleen sisään aktivoivia asioita ja leluja.




 Edellisen postauksen pahvin arvoitus jää vielä paljastamatta... Kuvissa näkyvä huiska on kestänyt monet rajut leikit. Se on peräisin Lissun Jyväskylän-kodista.

2 kommenttia:

  1. Onhan ne perinteet aina joskus aloitettava :) Kuulostaa pitkän tähtäimen suunnittelulta, kun päättää aloittaa uuden perinteen.

    Älä sitten vahingossa vie Lissua joskus maton mutkassa ulos tuulettumaan!

    VastaaPoista
  2. Hyvä pointti! Välillä on meinannut tapahtua pientä litistymistä, kun Lissu on jäänyt päiväpeiton alle pedatessa...

    VastaaPoista