Tai sitten eivät ihan kaikki. Lissu nimittäin ei ole maistanutkaan kalaa - haistanut se on ja todennut, että ei kiitos. Huomattuaan, että Lissu syö vain kuivaruokaa, Lissun ihminen alkoi miettiä keinoja saada kissansa syömään kosteaakin ruokaa. Sellaista keinoa hän ei ole vielä keksinyt. Lissu ei syö keitettyä ahventa eikä seitä. Ei raakana kumpaakaan, eikä muikkuja. Ei lohta. Selvä, tämä kissa ei siis syö kalaa. No, katkarapuja kissa ei voi vastustaa. Jaa-ha, sitten Lissu ei ole kissa - se nimittäin vastustaa niitä. Tai ei se mitään vastusta, mitä nyt vaan täysin välinpitämättömästi jättää mokomat kymmenjalkaisten rapueläinten osalahkoon kuuluvat äyriäiset omaan arvoonsa. Jos kala ei kelpaa, niin entä liha? Leikkeleet? Raaka sydän? Maksa? Jauheliha? Ei! No, entäs jos jauhelihan paistaisi kuivalla pannulla ja kuivattaisi uunissa ikään kuin kuivaruoan näköiseksi ja tuntuiseksi? Ei!
Mutta kissathan juovat kermaa! Ne eivät voi yksinkertaisesti ohittaa kermalautasta. Lissu voi. Lissu voi myös ohittaa lautasen jolla on raejuustoa, kermaviiliä, maustamatonta jugurttia tai maitoa. Ihan noin vaan. Ei lipaisuakaan! Mutta yllätys: Lissu on kerran nuolaissut ihmisen tarjoamasta lusikasta kinuskijäätelöä. Yksi lipaisu ja se siitä eikä enää koskaan sen jälkeen ole moista vahinkoa päässyt tapahtumaan.
Ihminen pääsee tässä tapauksessa helpolla: muistaa vain ostaa kuivaruokaa ja pitää huolen, että pussiin ei ole pakattu tonnikalalta tai ravuilta maistuvaa evästä. Lissu syö vain kanaa ja riisiä sisältävää kuivaruokaa ja saattaapa joskus innostua kalkkunanmakuisestakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti