Voiko kissaa verrata pikkulapseen?

Jos voi, niin Lissu on kuin pikkupojat. Ihminen on antanut itselleen ymmärtää, että pikkupojat eivät mahda mitään sisäsyntyiselle ominaisuudelleen, että kaikenlaiset koneet ja niiden äänet kiinnostavat poikkeuksetta. Lissukaan ei tee poikkeusta - paitsi, että se on tyttö ja kissa! Ulkona ollessaan Lissu seuraa mopojen ja mönkijöitten pärinää katseellaan vielä pitkään sen jälkeen, kun ne ovat hävinneet näkyvistä ja melkein kuuluvista. Sisällä ollessaan Lissu juoksee ikkunaan heti, kun kuulee talonmiehen lähestyvän ulkona ruohonleikkurin kanssa. Tai jos Lissun ihmiset huoltavat pyöriään tai suksiaan, pitää Lissun olla vieressä ihmettelemässä ja mielellään osallistumassa. Lissu pitää erityisesti Ikean koottavista huonekaluista - mitä enemmän pauketta huushollissa ja irto-osia lattialla sitä enemmän Lissu osallistuu ja näyttää nauttivan. Mutta Lissu ei voi sietää mattojen tamppauksen ääntä. Eikä ilotulitteiden paukuttelua. Liekö äänissä jotakin samankaltaisuutta???