Tapetinvalintaa

Lissulla on sellainen kummallinen tapa ollut pennusta lähtien, että saadakseen ihmistensä huomion se hyppää ovenkarmiin. Ikävä tapa kieltämättä. Siinä samalla kärsii seinillä olevat tapetit. Nyt on tullut aika maalata seinät (maalilla on helpompi peittää mahdollisesti ilmaantuvia kynnenjälkiä) ja tapetoida vain sellainen osa seinää, johon Lissu ei sinkoile. Tapetin valinta on vaativa homma eikä siihen pidä hätäisesti ryhtyä. Yhteistuumin Lissun kanssa ihminen eräänä iltana selaili tapettikirjoja. Lissu mielistyi kasviaiheeseen, mutta ihmiset jyräsivät tahtonsa läpi ja eteiseen tuleekin raitatapettia. Maalin valinta olikin edellistä haastavampaa, sillä sitä mukaa kun ihminen sai maalimallit nojalleen tapettikirjan viereen, Lissu nappasi niitä suuhunsa ja kuljetti ympäri huushollia.

Tänään...

...on kulunut tasan vuosi, kun nämä siihen asti kissattomat ihmiset hakivat Lissun Jyväskylästä. Lissu oli silloin 7 kk vanha ja paljon pennumman näköinen kuin tänään. Lumi oli maassa kuten nytkin. Lissun siihenastinen ihminen puki sille vähän jo pieneksi käyneet valjaat ylle ja hyvästelyjen jälkeen kaikkien kissatavaroiden ja Lissun kanssa lähdettiin taittamaan matkaa Lissun uuteen kotiin. Jyväskylästä ostettiin Lissulle heti boxi - liian pieni - ja siihen se raukka sullottiin. Ei kai sillä ollut mitään peittoakaan pehmikkeenä vai olisikohan ollut jokin villapusero. Surkea nau'unta särki ihmisten sydämet, niinpä Lissu sai matkustaa sylissä. Myöhemmin on tullut selväksi, ettei Lissu ole mikään sylikissa. Nyt se alistui kohtaloonsa. Uudessa kodissa Lissun uudet ihmiset koettivat riisua Lissulta valjaat. Ne olivat kuitenkin niin käypäset, että riisuminen oli hankalaa tai siis mahdotonta, eikä niitä saatukaan pois ensimmäisenä iltana. Lissu pakeni makuuhuoneen viimeisimpään nurkkaan valjainensa päivinensä ja tuli sieltä pois vasta seuraavana päivänä. Viereinen kuva onkin otettu vuosi sitten huomenna, kun Lissulta uskallettiin vihdoin riisua valjaat. Silloin ei vielä tiedetty eikä osattu arvata, että kaikenlaista puunaamista ja puleeraamista Lissu vastustaa henkeen ja vereen ja ainakin vereen, sillä sitä juuri vuotaa ihmisestä aika usein - kiitos Lissun temperamentin.

Lissulla on pötköttämisen lahja

Lissulla, kuten ihmisillään, on pötköttämisen lahja. Ihmisiä saattaa tässä talossa silloin tällöin ramaista ja jos he yhdessä tai erikseen pitävät hetken sänkyä selässään, on myös Lissu siellä juonessa mukana. Saattaa olla leikki kiihkeimmillään menossa, mutta jos joku vain on pitkällään, niin ei kun Lissu jalkopäähän pötkölleen.

Kävipä eräänä myöhäisiltana seuraavanlaisesti: toinen ihminen oli jo nukkumassa, toinen oli telkkaria katsomassa. Lissu oli tietenkin sen kanssa joka oli nukkumassa. Se pomppasi sängystä ja meni sen luo kuka katsoi telkkaria ja sanoi tuon tutun nau nau. Telkkaria katsova ihminen nousi kuuliaisesti ja ajatteli, että Lissu haluaa syömään tai juomaan. Mitä vielä! Lissu johdatti sen äsken telkkaria katsoneen ihmisensä makuuhuoneeseen, hyppäsi sängyn päälle vaativana ja kun ihminen ymmärsi oikaista ruotonsa Lissu laittoi makuulleen. Sen joukko oli kasassa (ei nää ihmiset kirjaimellisesti olleet missään kasassa vaan ihan säädyllisesti kumpikin omalla patjanpuoliskollaan) ja se saattoi itsekin rentoutua ja alkaa nukkumaan.