Vuoren valloittaja

Lissu laajentaa reviiriään ja vaeltelee takapihan lumivuorilla.

Harjannetta pitkin on kiva kiivetä ja

sitten laskeutua istuskelemaan naapureiden ikkunalaudoille.

Ihmisten kesken on välillä pientä erimielisyyttä siitä

saako Lissun päästää ulos vaeltelemaan yksin vuoristoon.

Vielä on mennyt hyvin - kissa ei ole karannut

eikä naapurit valittaneet.

Kiitos siitä heille.

Onneksi Lissu tulee helposti takaisin.

Olisi sula mahdottomuus lähteä sen perään.

Hanget kestävät Lissun muttei ihmistä.

Kuvia tänäiseltä vuoren valloitukselta:

Asiaa ja sitten jotakin sen vierestä

Asiapitoinen sisältö sijoittuu tähän alkuun.

Aihe koskee joka blogissa vellovaa keskustelua Bloggerin sanavahvistuksista.

Lissun ihminen suivaantui myös tähän kahden sanan vahvistukseen

ja suurta vaivaa nähden löysi asetukset vanhasta versiosta ja poisti ominaisuuden.

Miesihminen kysyi, että eikö naisihmisellä todellakaan ole nyt mitään sanavahvistusta blogissaan

(hän on melkoinen turvallisuusfriikki).

Ihminen kertoi, että tulee pystypäin ottamaan vastaan

kaikki robottien syytämät englanninkieliset avioliittotarjoukset

sekä tarjoukset sinisistä pillereistä.

Vielä ei ole aiheilla lähestytty.

Palataan sanavahvistuksiin sitten jos

robottien hyökkäys käy kestämättömäksi.

Sitten varsinaiseen asiaan eli Lissuun.

Lissu vietti viikonlopun miesihmisen kanssa kotona,

kun naisihminen oli harrastamassa kulttuuria.

Naisihmisen kotiuduttua Lissu ei noteerannut tapausta mitenkään.

Ei mitenkään!

Ei mielenosoitusta.

Ei huomionkipeyttä.

Ei mitään.

Vain sellainen vähän pidempi katse joka viesti, että olet jotenkin tutun näköinen,

että ollaanko me joskus tavattu.

Otsakkeen lupauksesta huolimatta postaus oli täynnä pelkkää asiaa.

Ei siis mitään sen vierestä!

Alla todisteita miesihmisen kevätseurannasta:

Luonnonihmeitä

Lissun ulkoilemiset jatkuvat.

Niceihminen päästi sen toissa päivänä aurinkoiseen pakkassäähän ulkoilemaan takapihalle.

Jopas kissa käytti tilaisuutta hyväkseen ja kipitti naapurit erottavaa puuaitaa pitkin niin pitkälle,

että ihmisen oli kiinnitettävä kameraansa pitkä putki saadakseen otuksesta kuvia.

Kuvissa on jo nähtävissä aavistus siitä,

että Lissu on sellainen luonnonihme

joka pudottaa karvansa syksyllä

ja kasvattaa niitä kesää kohti ulkoilmakautta silmällä pitäen.

Saa nähdä saako Lissu täksi kesäksi aikaan läheskään sellaista pehkoa,

kun sillä oli viime kesänä.

Se taisi olla Lissun elämän tuuheakarvaisin kesä tähän mennessä.

Sitten ihan toisiin luonnonihmeisiin:

Uutisia myöten ihminen on saattanut itsensä tietoon,

että aurinko on nyt aktiivisena ja syöksyilee ja purkautuu vimmalla.

Magneettikentät ovat sekaisin ja revontulia pukkaa Etelä-Suomea myöten.

Saisi niitä näkyä täällä idässäkin!

Yökaudet pitää ihmisen villasukkasillaan hiippailla

taloa ympäri kuikuillessaan pohjoistaivaalle revontulien toivossa.

Eikä tilannetta helpota ollenkaan se,

että miesihminen on kesäisin ukkostutkafriikki ja talvisin revontulitutkafriikki.

Puhui tässä toissailtana mahdollisuudesta saada puhelimeen tilattuna

REVONTULIHERÄTYS (klik klik).

Naisihmiselle riittää Lissun syömään ja juomaan -herätys kello 04.00 harva se yö.

Tämä kuva on keskiviikko iltana otettu.
Kuun valon vuoksi paljas silmä vain aavisti,
että revontulia on taivaalla,
mutta kameraan ne tallentuivat.

Kevätaurinko lämmittää

Lissu rakastaa ulkoilmaa.

Ihminen on antanut itsensä lukea eräästä kissakirjasta,

jotta ragdollit ovat mielellään ulkona.

Kyllä!

Nyt pakkasten hellitettyä Lissu vaatii ulos joka päivä.

Toisinaan sillä käy flaksi.

Kuten tänään!

Lähdettiin koko joukkue ulkoilemaan.

Lissu kannettiin boksissaan läheiselle kaivosalueelle

ja päästettiin irti.

Se ihmetteli yläpuolella äänteleviä korppeja

ja vähän pelkäsi.

Aikansa tassuteltuaan hangessa

ja hahmotettuaan ympäristöään

se suunnisti boksiinsa

ja ihmiset ymmärsivät

että nyt on aika palata kotiin.

Ja voi tuota nukkuvaa ja tuhisevaa kissaa...

Happihyppelyn tainnuttamana se nukkuu tiukalla kerällä puussaan pussissa.

 

Prinsessa

Viikko on vierähtänyt eikä mitään mainittavaa ole tapahtunut.

Tai onpas sittenkin.

Mainitaan nyt vaikka uuden pikkuprinsessan torstainen syntyminen naapurimaahan.

Lissusta sitä vastoin ei voi tulla koskaan mitään Itä-Götanmaan herttuatarta,

koska ei omaa minkäänlaisia taipumuksia prinsessaksi.

Prinsessat ovat hienoja ja eteerisiä, hillittyjä ja vakavia.

Lissu on liian omapäinen voidakseen olla prinsessa.

On Lissulla kuitenkin joitain prinsessan elkeitä.

Alla olevissa kuvissa Lissu valvoo alamaisiaan korkeuksista 

ja osoittaa ilmeellään olevansa sellaisessa asemassa,

että voi sanella tahtonsa.

Ihmiset, leikittäkää minua. Minä tylsistyn!
Ihmiset, ostakaa minulle suurempi kiipeilypuu.
En todellakaan mahdu tähän nykyiseen.

Siivouspäivä

Ihan aamusta ei Lissun kotona kannata alkaa siivota edes lauantaina.

Lissu nimittäin aktivointijuoksee aamulla.

Se tarkoittaa sitä,

että Lissu juoksee ja mennessään kasaa mattoja erinäisiin pinkkoihin

ja sotkee irtokarvoillaan mennen tullen.

Kaiken aktiviteetin tarkoitus on ilmeisestikin saada suoleen liikettä.

Aktivointijuoksua kutsutaan täällä myös kakkajuoksuksi.

Kun tämä tarpeellinen aamutoimi on saatu suoritetuksi

Lissu rauhoittuu ja siivoamisestakin on sen jälkeen jotain hyötyä.

Kuvissa Lissu on päässyt ulos ikkunalaudalle seuraamaan kevään edistymistä

ja tuulettumaan yhdessä irtotyynyjen kanssa.

Tätiys velvoittaa!

Tädillä on tädin velvollisuudet

ja Lissun ihmisellä on Lissun ihmisen velvollisuudet.

Miten saada ne sopimaan yhteen ja puoli kahteen?

Hyvin tietenkin!

Ihminen on ollut muutaman päivän ihanaa, pulleaa, maidontuoksuista

villavauvaa hoivaamassa

ja tulee sitten kotiin huomatakseen,

että täälläkin voi olla tarpeellinen.

Ei saanut ihminen ovea kunnolla auki ja matkatavaroita sisään,

kun Lissu ampaisi puuhunsa haastaen ihmisensä leikkimään.

Miesihminen oli jo puhelimessa varoittanut,

jotta leikittäjälle olisi paikka avoinna ja sosiaalinen tilaus.

Eikä mies puhunut omiaan!

Tarpeellinen siellä - tarpeellinen täällä.

Sitä se on elämä parhaimmillaan!

Kuvakavalkadi viikonlopulta,

kun Lissukin oli päässyt etelään sukuloimaan.

Eräässä kyläpaikassa Lissu ei aina juo lavuaarista

vaan suihkuhanasta ja pesujakkaran päältä.

Niin on Lissu päättänyt ja niin se sitten toteutetaan.



Saunaterveisiä

Tällaisena välikirjoituksena ilman kuvia ja muita kommervenkkejä

niceihminen purkaa nyt sydämensä tuntoja.

Hauskan ja toiminnantäyteisen työpäivän jälkeen

ihminen lämmitti itselleen saunan ja ajatteli palkita ruumiinsa sen lämmöllä.

Miesihminen on töissänsä ja kotona on vain karvaiset tytöt

 - Lissu ja niceihminen.

Lissu antaa kyllä ihmistensä saunoa silloin kun molemmat ihmiset ovat saunassa.

Mutta jos naisihminen haluaa saunoa yksin

se ei onnistu.

Nyt Lissu on syöksynyt saunan oven alitse löylyhuoneeseen

ja tuhannen ravia takaisin.

Hyppy ovenkarmiin 160 cm:n korkeuteen

ja sikaravia pitkin kämppää.

Jos se ei auta saamaan naisihmistä leikkimään kanssaan,

niin Lissu tulee löylyhuoneen oven taakse

ja paukuttaa tassuillaan ovea ja naukuu.

Ja saunomisenko piti rentouttaa?

Tällainen kirjoitus vilvoittelutauolla

ja ei kun toiveikkaana kohti löylyjä...

Siperian ilmasto ja marsut

Näin päiväkirjamaisena kommenttina todettakoon,

että koko Suomessa on hyytävän kylmää

 - kiitos Siperiasta puhaltelevan ydintalvi-ilmaston.

Paitsi ehkä eteläisimmässä Suomessa,

missä taas on tullut ennätyslumet ja se osa maata on kaaoksessa.

Suo siellä vetelä täällä.

Lissun elämää ei haittaa pienet pakkaset.

Kotona voi riehua niin tyynellä kuin myrskylläkin.

Ihmisten elämä olisi hiljaista ja harmoonista ilman Lissua.

Ehkä myös hivenen tylsää.

Tänään on taas ehditty Lissun toimesta saada huusholliin aivan uusi järjestys

- tai sitten kaaos.

Osansa hyperkineettisyydestä on saanut myös kilo ihanaa merinovillalankaa.

Yksittäisiä vyyhtejä tässä talossa kutsutaan marsuiksi.

Ihminen ei enää muista mistä tuo lempinimi on peräisin.

Lissu päätti päästää marsut vapauteen

ja puri niiden muovisen vankilan täyteen reikiä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Mitä enemmän Lissu riehuu

sitä pitempään ja sikeemmin se nukkuu :)