Lissun "kinkerkuosi"

Lissun ihminen tykkää katsella Lissulle alati uusia valjaita. Ei mitään timanttipantoja eikä prinsessahörsötyksiä, vaan sellaisia tyylikkäitä nahkaisia kauniita valjaita ja remmejä. Tarvitaanko niitä? No, se on ihan eri kysymys. Kyllä ihminen tietenkin helposti keksii tuhat syytä hankkia uudet valjaat. Yhdet Lissun valjaista on sellaiset kankaiset ja vihreäkukalliset, jotka on aika kauheat ja kiireellä ostetut ja valittu huonosta valikoimasta - hyi teitä lemmikkieläinkaupat, kun ette satsaa kissantarvikkeisiin! Toisaalta, ei teidän ehkä kannatakaan, sillä tämä ihminen ei ikipäivänä ostaisi kissalleen mitään vaatteita tai tossuja tai viittoja tai sadetakkeja tai aurinkolaseja. Sellaiset ihan ällöittävät.

Niin, ja sitten Lissulla on yhdet ihan liian isot vaaleansiniset nahkavaljaat, jotka oli ihan pakko saada. Silloin ihmisellä oli pakkomielle saada Lissun silmien väriset valjaat. Ihminen kyllä luulee, että ne ovat kanin tai rusakon valjaat - ovat ne niin järeää tekoa ja suuret kuin mitkä. Ne on tilattu helsinkiläisestä hienosta lemmikkitarvikeliikkeestä, jolla on ranskalainen nimi...

No, sitten on tämä viimeisin hankinta. Ne on Vänttiset. Ihminen näki ne lähisukulaisensa kissalla eli Gissellä. Niissä on kaulasilmukka ja kainaloremmi ja ovat helppo pukea ja pysyvät takuulla päällä ja ovat hyvin tehdyt ja tyylikkäät ja niitä saa 26 eri värissä!!! Vaikeutena olikin sitten värin valinta. Ihminen päätyi kaktuksenvihreisiin eikä itsekään tiedä syytä miksi.

Idean ihminen sai tämän postauksen otsikkoon Jaakko Tepon mahtikappalesta Työttömän Veisu tai Työttömän laulu. Lukija ja se toinen voi halutessaan etsiä sen YouTubesta - tämä ihminen ei tähän blogiin laita mitään suoria linkkejä mihinkään YouTubeen.

Virtsan karkailua II

Sillä aikaa kun perheen urospuolinen ihminen tutustuu Pohjois-Suomen kesään, on naisihminen eli nice-ihminen ollut Lissunsa kanssa mökillä. Mökillä oli porukkaa kuin Vilkkilässä kissoja ja kelit mitä parhaimmat ja kissat (siis Gisse-kaveri oli myös mökillä) pääsivät ulos aina kun halusivat - päiväsaikaan. Lissu osaa jo nukkumapaikkansa hakea ulkoa - ne ovat laiturinalunen tai pationalunen ja siellä kissa veti sikeitä ellei sitä pakotettu sisälle. Gisse on helppo tapaus ja sen ihminen sai sen yleensä kiinni ja jäämään sisälle ainakin silloin, kun Gisse ei ollut karkureissuillaan - silloinhan se antoi etsiä itseään tuntikausia vaikka hiljaa makasi varvikossa ihan hakijansa vieressä. Lissun kanssa oli ihan toisin mitä tuli sisälle saamiseen ja siellä pysymiseen. Siinä vaiheessa kun oli jo pimeää ja tarkoitus, että kissat ovat sisällä, Lissu se vaan etsi tilaisuutta paeta lepakkojahtiin pimeyteen. Yritä sitten saada kissaa kiinni ulkona pimeässä... Ei auttanut kuin tarrata häntään silloin kun sellainen sattui käden ulottuvilla olemaan ja lievää väkivaltaa käyttäen saattaa kissa sisätiloihin. Ja taas se oli kohta ulkona. Ihminen nukkui parvella ja kun se juuri oli saanut päivän töistä kankean ruhonsa eli kehonsa vaaka-asentoon kuului jonkun asukkaan suusta, että Lissu pääsi livahtamaan ulos kun lähdin pikkulaan. Hoh hoijaa! Vastuunsa tunteva ragdollin omistaja ei tietenkään jätä kullannuppuaan yöksi ulos ja niin sitä sitten taas kerran etsittiin yhtä karkailevaa karvajalkaa.

Kissoilla on mökillä eri mukavaa. Sekä sammakoiden että sisiliskojen saalistaminen on aivan ykköstä. Gisse varsinkin on ihan liekeissä kun se pääsee jahtaamaan täysin raajattomia kiemurrellen liikkuvia suomumatelijoita tai hännättömiä sammakkoeläimiä tai sisiliskoja. Sammakko varsinkin on ihan mahtava elävä lelu. Pelaamalla neppistä elävällä sammakolla voi hyökätä sen perään ja kun sitä uudelleen käpälällä täppäsee se hyppää jälleen loikan eteenpäin ja se on vallan verratonta ja kiihottaa kissan saalistusviettiä. Gisse se jo itsensä löysi kyyn kanssa samalta mättäältä ja siitähän seurasi eläinlääkärireissu ihan vain varmuuden vuoksi!!!

Puheloinen käskyttää

Nimittäin tätä huushollia johtaa joku karvainen, neljällä jalalla astuva komentajakapteeni ja Pääesikunnan päällikkö ja satraappi ja ylin prefekti. Ainakin käskyä tulee kuin tykin suusta ja aika selvästi esitettynä. Ei ole viime päivinä jäänyt lainkaan epäselväksi mistä voisi olla kyse ja kuka käskee. Tästä huonekunnasta lähti miesihminenkin Lappiin - liekö hermolomalle? Ainakin lähtöänsä ennen oli Puheloinen esittänyt selväsanaisimmat käskynsä milloin leikkimään ja milloin ulos ja milloin mihinkin. Siinä kesälomalla ollut urosihminen sitten totteli tai taas katui ja totteli. Kokeilipa yksi päivä vaihtaa puhelimeensa soittoääntä ja testaili jos jonkinlaista piippausta ja sävelkuviota. Siitä Lissu-possu äitymään. Ei se puurrut sitä urosihmistä eikä raapinut, mutta sillain ärsyttävästi jyysti ihmisen reisilihasta hampaillaan...? Miesihminen sai aika äkkiä päätettyä, että minkälaista Tsaikovskia se puhelin sitten soittaa.

Leikkiin kutsu oli sen verran voimallista, että eihän siinä sitten auttanut kuin että toinen leikittää ja toinen kuvaa ja melkoisen totista on Lissun meno...

Ei se pitkään kestänyt...

...nimittäin se rauha ihmisten kotona. Eilen sitten karkailevaa Virt... kissaa etsittiin lähes koko taloyhtiön voimin. Ihminen oli Lissuansa ulkoiluttanut valjaissa ihan normaalisti omalla takapihallaan ja kissansa halutessa sisälle oli ihminen sen sinne toimittanut. Ihmisen pyrkiessä itse sisälle ampaisi Lissu ovenraosta ulos ja valjaineen päivineen juoksi pitkin pihoja ja lähtipä niin pitkälle että eipä ole ennen siellä käynytkään. Ihminen ei pelkää että Lissu jää auton alle - sen verran Lissu pelkää kulkuneuvoja ja siellä päin minne Lissu säntäsi ei ole kuin entistä ratapihaa ja omakotitaloja. Mutta etsipä sitten kissaa sieltä pusikoista ja pensaikoista ja ihmisten pihoilta ja ratapihoilta. Nytkin ihminen aamuasussaan juoksi pitkin ja poikin ja soitteli naapureiden ovikelloja ja pyysi lupaa ottaa heidän pihaltaan kissaansa kiinni. Siinä sitä oli jahdissa talonmiestä ja naapurinsetää ja -tätiä ynnä muuta henkilökuntaa. Vihdoin naapurintäti näki Lissun seikkailevan erään auton alla ja Lissu saatiin kiinni. Melkoista ex-tremeä on kissan juosta löysissä valjaissa pensaikoissa ja hyppiä puihin, mutta Lissuhan vain tunsi olevansa vapaa ja vailla huolia. Ihmisellä niitä huolia oli liiankin kanssa!

Eipä voi ihminen tässä olla mainostamatta Lissun blogiin lisättyä videomateriaalia. Armas lukija ja toinenkin voi käydä videon katsomassa 30.12.2008 päivätyn tekstin Naks' naks ' kohdalta.

Helppo tapaus

Kun ihmiset näin matkustavat kissansa kanssa he kotiin päästyään pääsevät itse helpolla pari päivää. Lissu on niin väsynyt, että kissaa ei pahemmin näy, vaan se on piiloutunut parhaille nukkumasijoilleen. Niitähän on saunan perimmäinen nurkka ja ihmisten sängyn alapuolinen maailma. Tavallisesti Lissu ryntää avautuvista ovista ulos ja karkailee, kuten tarkempi lukija on aikaisemmista teksteistä saattanut lukea. Nyt ihmiset saavat kulkea ovistaan ja vaikka ikkunoistaan eikä Lissua voisi vähempää kiinnostaa - niin kuin tyyliin EVVK! Milloin kaakelit ja parketit tuntuvat liian kovilta alustoilta kiipeää Lissu ihmistensä sängyn päälle ja ottaa sanomia vastaan ulkoavaruudesta levittäen kaikki jalkansa tai käpälänsä kohti yläilmoja ja siinä se nukkuu ja kuorsaa tietämättä mitään maanpäällisistä asioista.

Eikö tämä matkustelu koskaan lopu???

Taas on Lissu ollut ihmisineen kesälomamatkalla. Ensin mentiin Pohjois-Hämeeseen, siihen jo 210 000 asukkaan kaupunkiin. Siellä Lissu yöpyi kaverinsa Gissen kotona. Gissen kotona on lasitettu parveke ja se on oiva paikka tarkkailla kaikkea kaupungin sykettä. Parasta Gissen kotona on reitti saunan ikkunan kautta parvekkeelle ja takaisin sisälle. Gisse ei hyppää parvekkeelta saunan ikkunalle ja siitä sisälle eikä kai toisin päinkään, mutta Lissun ohjelmistoon se kuuluu. Gisseen pitää vieläkin suhtautua muristen ja varauksella. Lissu olikin vähän parka, kun se oli Gissen ja sen emännän armoilla ja Lissun ihmiset vaan chillaili jossain toisella puolella sitä 210 000 asukkaan kaupunkia.

Sieltä hämäläisten tyyssijoilta matkattiin kohti Etelä-Savoa erääseen paikkaan, missä kaikkien pitäisi olla sen paikkakunnan puolesta. Siellä se mökki sijaitsee ja sinne on aina pitkä ajomatka. Sehän ei Lissua haittaa. Kunhan se vaan pääsee boxiin, niin matkan pituudella ei ole väliä. Se vaan saattaa olla Lissusta vähän kurjaa, kun lossilla sen ihmisen pitää raapottaa Lissu kaiken kansan ihasteltavaksi. Kuinka sitä muuten saisi ihailua osakseen ja mukavia lossituttavuuksia - siis se ihminen vai Lissu??? Nytkään ei turhaan ollut Lissu ihmisen sylissä. Heti alkoi kuulua "tuolla on ihana kisu. Mun on PAKKO päästä silittään sitä" tai "katsokaa, kissa".

Mökillä kaikki oli seesteisempää ja rauhallista. Gisse jäi sinne Hämeeseen ja mökillä vallitsi oma rauha. Ihmistensä kanssa Lissu kävi lenkillä ja melkein tukehtui kuumuuteen, mutta järvenranta aina pelasti uupuneen kissan. Ja olihan taas niin mukavaa makoilla pation alla viileässä hiekassa...

Nautiskelija

Lissun ihmiset ovat raahanneet taas kerran Lissun matkassaan mökille. Lähtöpäivänä Lissu makasi apaattisena jo etukäteen pakattujen laukkukasojen seassa eikä suostunut syömään eikä juomaan. Selvästi se jo osaa yhdistää pakkaamisen ja lähtemisen. Lissu matkustaa ihailtavan kiltisti autossa boxissaan. Se on sen suljettu turvapaikka ja siellä on hyvä lekotella matkan ajan. Kissa-raukka vaan ei tiedä minne se automatka vie. Mökki on kuitenkin mieluisa paikka ainakin sen suhteen, että saa olla rajoittamattomasti ulkona. Ei valjaita eikä kotiintuloaikoja. Toki Lissu on ulkona vaan valvotusti, ja kuka ihminen sitä mökillä ollessaan sisällä on...

Aamu alkaa juomisreissulla rantaan. Laituri on pituudeltaan 10 m ja sen varrella poiketaan juomaan monelta kiveltä ja tutkaillaan vesikirput ja muut hyönteiset ja kuunnellaan tarkasti kaikki oudot äänet. Juomissessio kestää helposti puoli tuntia ja ihmiset ovat kieltämättä pähkineet kuinka saada Lissu juomaan sisällä. Hanasta ei tule vettä - se vaan menee. Toisaalta, mikäs kiire ihmisellä on mökillä ja onko niin kauheaa nauttia aamuauringosta laiturilla yrittäen saada kissaansa juomaan? Jonkinlainen helpotus on ollut muovinen hirvitys - juoma-automaatti, joka tuli kissanruokapussin kylkiäisinä. Siitä kuuluu lirisevä ääni ja joskus Lissu suostuu siitä juomaan.

Muuten Lissun päivät mökillä kuluu lekotellessa terassilla ja katsellen ja seuraillen ihmisten touhuja, toisinaan taas piilossa talon tai laiturin alla.

Blogin uudet vaatteet

Lissun ihminen on viime iltakaudet ja päivät viettänyt bloginsa parissa uudistaen sen ilmettä. Siinä on mennyt syömättä ja juomatta työaikaa ja vapaa-aikaa ja aikaa toiselta ihmiseltä ja Lissu-possulta. Nyt on blogilla uudet vermeet.

Ihminen on pannut vähän merkille, että muidenkin ihmisten blogeissa on kovasti valokuvia ja oikein muotia tuntuu olevan uuden ja suorituskykyisemmän kameran hankkiminen. Ruokahalu kasvaa syödessä ja pokkarit vaihtuu järkkäreihin. Lissustahan ei kuvat lopu - ei pokkarilla otetut eikä järkkärillä otetut. Uusia otetaan aina kun keretään kamerat viritellä laukaisuvalmiiksi.

Kissan normaali vedenkulutus on n. 0,5 dl kiloa kohden vuorokaudessa

Niin sanovat asiantuntijat. Ihmisellä ei ole käsitystä montako desilitraa vettä Lissu juo päivässä elopainokiloaan kohti. Ihminen luulee, että tarpeeksi kuitenkin, sillä juottamassa Lissua saa olla alinomaa. Se mistä juotava vesi kulloinkin otetaan on sitten oma lukunsa. Ja se luku on nyt tässä luettavissa.

Lissu-parka joutuu reissaamaan ihmistensä kanssa jonkun kerran vuodessa ja silloin tuosta juomisasiasta tulee päänvaivaa. Viime kesänä hotellissa majoituttaessa juominen onnistui hyvin lavuaarista samaan tapaan kuin kotona. Tänä vuonna ei. Ihminen laittoi yöpyjille varattuun juomalasiin vettä, mutta ei kelvannut. Miten ihminen keksikin, että se laittaa sen täynnä vettä olevan juomalasin kylpyammeen pohjalle. Siitä Lissu suostui sitten juomaan. Vaan ei enää seuraavana päivänä. Ihminen miettimään, että mikä neuvoksi ja päätti kokeilla laskea vettä ammeen hanasta. Vesi tuli korkealta ja siitä kuului ihan erilainen ääni kuin mihin Lissu oli koskaan tottunut. Vaan se olikin mieluisa juontipaikka. Myös itse ammeesta tuli lempipaikka. Lissu sai siellä hepulin joka kerta mennessään ammeeseen ja pyöri siellä kuin väkkärä ja jahtasi häntäänsä. Ja sai niin käsittämättömän metelin aikaan, että Lissun siellä kahden aikaan aamuyöstä pyöriessä oli ihmisen puututtava asiaan antaakseen muille hotellivieraille nukkumarauhan ja laittoi ammeen pohjalle kylpypyyhkeen estämään leikkimistä.

Yhtenä päivänä kävi niin, että ihmisen suihkuttelemisen jäljiltä hana olikin säädetty antamaan lämmintä vettä. Lissu tuli ihmisensä luokse ja vaati mukaansa katsomaan mikä on pielessä ja kun ihminen korjasi virheensä ja väänsi hanan kylmälle alkoi Lissu onnellisena juoda ja melskata ammeessa. Hitti oli nousta ammeen reunalle hanan viereen ja tassulla ammentaa vettä ja nuolla vesi tassusta.