Lissun nuottikorvaa viihloo

Tapahtui nimittäin eilen, että Lissun ihmiset huudattivat Tartu Mikkiin -ohjelmaa. Lissun ihmisen sukulainen esiintyi ohjelmassa (ja hienosti esiintyikin). Lissun toiselta ihmiseltä aina silloin tällöin pääsee nuotti (ja kovaa pääseekin), niin myös eilen tämän eläydyttyä hienoihin jazz-tulkintoihin. Lissu lähestyi loilottavaa ihmistään ja otti tämän villasukasta hampaillaan kiinni varvaspäästä ja alkoi puistella vimmatusti. Aika selvä merkki siitä, että kiitos riittää. Lissu on tehnyt selväksi sen, että myöskään autossa ei tarvitse laulaa. Boxista takapenkiltä kuuluu sen moinen kommentti, jos ihminen tapailee jotakin radiosta kuulemaansa rallia.

Tänään ihmiset ulkoiluttivat Lissuansa. Lissu ei ollut erityisen urhoollinen. Liekö lumi liian märkää? Tassuja palelsi ja mahanalus oli täynnä lumipaakkuja. Muutaman spurtin Lissu otti talvisessa luonnossa ennen kuin kangistui kylmästä ja se kannettiin sisään lämpimään hellittäväksi ja paijattavaksi.

Langaton tietokonetekniikka

Langaton näppäimistö ja hiiri ovat kissanomistajan vakiovarusteita. Ainakin Lissun ihminen ja toinenkin on huomannut niiden tuovan tavattomasti mukavuutta ja vaihtoehtoja atk-työskentelyyn. Lähtökohtana kun on, että Lissu valtaa näppistason välittömästi kun ihminen vain istahtaa koneelle jotakin sillä tehdäkseen. Kuin omistajan oikeudella Lissu pistää näppistasolle röhnölleen - jalat roikkuu pöytälevyn ulkopuolella ja kissa valtaa koko näppäimistölle ja hiirelle varatun alan. Eipä hätää. Ihmisillä on langattomat pelit ja rensselit ja niinpä ihminen voikin työskennellä koneella näppis hankalasti sylissään ja hiirtään hapuillen jostakin em. tason reunamilta. Lissua ei ihmisen työskentely haittaa. Se on kuin kotonaan ahtaassa tilassa. Suurimman osan ajasta Lissu vain makoilee ja nauttii sopuisasta rinnakkaiselosta ihmisensä kanssa. Jossakin vaiheessa alkaa leikkisämpi osio ja Lissu metsästää kursorin liikkeitä screenillä tassujen tapaillessa näppiksen näpyköitä. Siinä sitä saattaa syntyä lähes tuhoisaa jälkeä. Onpa nimittäin näissä ihmisen ja kissan yhteisissä tietokonesessioissa onnistuttu kerran siirtämään roskakoriin kokonainen valokuvakansio tiedostoineen.

Lissu parkouraa!

"Mitä on parkour? Laji jossa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen jokapäiväisessä ympäristössämme. Hypitään siis kirjaimellisesti seinille." Ihminen on luullut Lissun olevan turhautunut ja vailla leikkikaveria, kun se yhtäkkiä lähtee silmittömään juoksuun ja hyppää ottaen vauhtia juuri maalatulta eteisen seinältä. Taas tuli ihmisen erehdyttyä. Lissu vaan parkouraa. Se on -80-90-lukujen taitteessa Pariisissa kehitetty kaupunkiliikuntamuoto, trendikäs harrastus.
"Parkourissakin kehitytään yksinkertaisesti harrastamalla lajia eli harjoittelemalla. Uusien liikkeiden opettelu vaatii luovuutta, kykyä nähdä ympäristö uudesta näkökulmasta ja monesti paljon fyysistä harjoittelua."

Juuri niin. Lissu harrastaa lajia lähes päivittäin tai siis iltaisin. Ja kyllä, paljon näyttää vaativan toistoja. "Voiko parkourissa loukkaantua? Voi. Lajissa hyvin tärkeää on tietää mihin pystyt. Rajat pitää tuntea ja niitä ei saa ylittää." Joskus niitä ylilyöntejä tulee ja Lissu putoaa seinältä kuin kivi. Vähän siinä suitaan karvoja ojennukseen ja taas harjoitukset jatkuvat.

(lainaukset: www.parkour.fi) Kuva ei anna oikeutta Lissun harrastukselle. Parempi kuva päivitetään heti kun ihminen ottaa kameran esiin ja kuvaa kissaansa sen sijaan että yrittäisi estää sitä parkouraamasta.

Cool Girl

Lissu on Cool Girl, mikä on englantilaisten kieltä ja tarkoittaa viileää tyttöä. Voisi se olla myös Cool Baby eli viileä vauva, paitsi Lissu ei ole enää vauva. Tapahtui nimittäin, että pakkasen ollessa eilen -25 astetta Lissu kinusi ulos. Ihminen siihen yninään kyllästyttyään päästi kissansa ulos ajatellen, että kun vain oven aukaiseekin, kissa hyökkää takaisin sisätiloihin ja kaihtaa luonnostaan kovaa pakkasta. Mitä vielä, siellä se vastoin ihmistensä arvailuja viihtyi yllättävän pitkään ja kuulosteli ulkoelämän ääniä.

Ihminen myös iloitsi kovasta pakkasesta ja viskasi ulkoilmaan kaiken tekstiiliksi luettavan, joka huushollista irtosi. Siellä ne pakkasen armoilla saivat olla koko päivän. Iltasella ihminen kantoi hyytävät tekstiilit sisälle ja hetkessä makuuhuoneen lämpötila laski useita asteita kylmien petivaatteiden johdosta. Mitäpä tekee Lissu? Kaivaa pesän kaikkien juuri ulkona olleiden koristetyynyjen väliin ja nukkuu siinä onnellisena kuten kuvasta näkyy. Miten se menikään, että kissat rakastavat lämpimiä ja vedotomia paikkoja ja nukkuvat suloisesti uuninpankolla???

Remontinjälkeistä elämää

Lissun ihmiset saivat eteisen remontin valmiiksi. Lissun repimät tapetit revittiin loputkin pois ja seinät maalattiin. Vain 4 neliön alue tapetoitiin kohdasta, jonka Lissu todennäköisesti antaa olla rauhassa. Koskaanhan ei voi tietää...

Mikä lie syynä Lissun muuttuneeseen käytökseen, mutta remontin alettua se ei ole loikoillut kenkähyllyn päällä eikä nukkunut boxissaan. Valokuvakin saatiin huijaamalla. Ihminen heitti Lissulle pallon kenkähyllyn päälle, jossa Lissu sitten metsästi sitä ja heitteli ympäri eteistä.

Sen sijaan Lissu rakastaa nyt eteisen lattiaa. Siitä on vanha matto viety pois, koska väri ei oikein sopinut uuteen lookiin ja Lissun mielestä onkin aivan ihqua loikoilla paljaalla lattialla selällään kaikki ketarat kattoa kohti mahaansa tuuletellen. Koska Lissu sopii sisustukseen on se ihan kiva talja siinä maatessaan.

Voihan kissanviikset!

Ihminen on suonut Lissullensa oikeuksia, toki sillä on myös velvollisuuksia. Yksi sen velvollisuuksista on poseerata kameran edessä silloin kun ihmisensä haluaa ikuistaa sen. Tänään on ollut pakkaspäivä ja aurinkokin on näyttäytynyt. Siitä johtuen sisälle on tulvinut auringonvaloa ja siinä kylpevä kissa on kaunista katsottavaa. Ihmisillä oli melkoinen haaste saada Lissu aurinkoisiin kohtiin poseeraamaan. Siinä kului aikaa ja makupaloja.

Naks', naks'

Tuo uusi ääni, joka kuuluu Lissun ihmisten kotona päivittäin...

Lissu on joutunut naksutinkoulutuksen uhriksi. Kissojen naksutinkoulutuksesta sanotaan aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa: "naksutinkoulutuksessa kissalle opetetaan kuinka saat sen tulemaan luoksesi kutsusta, leikkimään purematta ja raapimatta (???), sallimaan harjaamisen ja kynsien leikkaamisen (???), tekemään temppuja ja pelaamaan." Paljon luvattu! Loka-marraskuussa ihminen aloitti harjoittelun Lissun kanssa ja nyt ollaan niin pitkällä, että Lissu hyppää esteen yli merkistä ja saa palkinnoksi naksautuksen ja maitonapin. Koska Lissu on Lissu, eikä mikään standarditapaus, ei naksuttimeen totuttelukaan taas mennyt kuten elokuvissa tai opaskirjoissa. Kosketuskeppiä se ei hyväksynyt ollenkaan, vaan pelkäsi sitä ja juoksi pois eikä ensimmäisistä opetuskerroista tullut mitään. Nyt samaa ennen niin vihattua kosketuskeppiä käytetään korkeuden määrääjänä estehypyssä ja homma sujuu kuin tanssi.

Naksutinkoulutus on uutta myös Lissun ihmisille ja niinpä naksutin on aina varmasti väärässä kädessä ja makupala kostuu hiestä toisessa kädessä eikä suostu irtoamaan, kun sen pitäisi sekunnilleen tipahtaa kissan palkinnoksi. Valokuvaaminen ja temppujen ikuistaminenkin on jäänyt, kun koko touhu on niin jännittävää. (Nyt eletään heinäkuuta 2009 ja ihminen löysi kätköistään tallenteen viime tammikuulta, kun Lissun harkat olikin ikuistettu videolle. Kuusi ensimmäistä otosta olisivat voineet olla nimiltään: "ai mää vai?", "jaa miks?", "saako tästä jotain palkkaa?", mutta tämä seitsemäs melkein näyttää siltä kuin hommasta saattaisi vielä tulla jotakin)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Ei ollut auton moottori kerennyt kunnolla jäähtyä sitten pohjoisen reissun, kun päätettiin lähteä kohti etelää ja Pohjois-Hämettä.

Lissu on kotoisin eräästä pohjoishämäläisestä 209 000 asukkaan kaupungista samoin kuin ihmisensäkin. Sinne siis! Lissu majoittui sukulaisihmisen luokse, jolla on myös ragdoll. Se on se sama kekä (tää on sitä murretta jota puhutaan siellä 209 000 asukkaan kaupungissa) on Lissun ulkoystävä. Hupaisaa on se, että se ja Lissu ovat olleet toistensa seurassa vain korkeintaan kaksi kolme päivää kerrallaan ja se aika on ollut aina yhtä murinaa ja tappelua. Nyt piti elää samassa taloudessa viikko ja siitä seurasi melkein ystävystyminen. Se toinen ragdoll on Lissua puoli vuotta nuorempi ja puolet isompi, mutta se ei haitannut ja jatkuva kisa oli menossa kumpi hallitsee Lissun isoa boxia. Karvat pöllysivät ja lentelivät tuppoina ihmisten imuroitavina, kun tytöt ottivat kisaa boxin kuningattaruudesta. Joka kerta siinä kävi niin, että se toinen ragdoll meni Lissun boxiin ja Lissu raivona perässä. Kohta Lissu pakeni sieltä ulos ja se toinen jäi leuat jauhaen Lissun karvoja majoittumaan valloittamaansa boxiin. Tasan ei käy onnenlahjat eikä joka päivä voi voittaa.

Reissukissa kaamoksessa

Lissun ihmiset päättivät pitää hengähdystauon ja suuntasivat autonsa keulan kohti Yllästä. Lissun täytyisi päästä mukaan. Mikäs se sellainen lomamatka on, että osa porukasta jää kotiin? Tarjolla on hyviä majoitusmahdollisuuksia lemmikin kanssa matkustavalle. Mutta kuinka sujuisi puoli vuorokautta kestävä automatka määränpäähän? Nyt ihminen toteaa, että hyvin. No problem, kuten sanoisivat ne, jotka äidinkielenään puhuvat englantilaisten kieltä. Matkaan lähdettiin aamuyöstä eikä Lissu tajunnut syödä ei juoda eikä kiiruhtaa vessaansa. Ihmiset ottivat kissansa vessan tila-autoonsa ja järjestivät Lissulle pääsyn sisätilan kautta takaosaan jos vessahätä sattuisi yllättämään jonkin tauon aikana. Lissun boxi on sen verran kookas, että yksi keskikokoinen ragdoll matkustaa siellä pitemmänkin matkan. Kun ihmiset pitivät ruokataukoa oli Lissu autossa irti. Sille oli varattu ruokaa ja edellä mainittu vessamahdollisuus. Niitä Lissu ei käyttänyt hyväkseen vaan panttasi perille asti.

Lomanviettopaikka Ylläksellä oli rauhallinen eikä monessakaan naapurimökissä asunut ketään. Lissu pääsi ulos milloin tahtoi (pakkasen suomissa rajoissa. Ylläksellä oli puoli viikkoa pakkasta - 26 astetta) ja kulkipa se lenkilläkin mukana.

Ihmistensä ollessa rakkaan lajinsa harrastehiihdon parissa - tuon lajin, jossa lasketaan mäkeä tavallisesti alppihiihtovälinein lajia varten kunnostetuilla ja hiihtohissein varustetuilla rinteillä - vietti Lissu päivänsä mökissä nukkuen. Se oli kuin kotonaan ja koko reissu sujui Lissun kanssa kuin vettä vaan.