Ai niin. Lissu kävi taannoin eläinlääkärissä ja diagnoosi oli virtsatietulehdus. Koska Lissu tunnetaan jo useammallakin eläinlääkäriasemalla Raivottarena, oli eläinlääkärin huoli se, kuinka ihmiset saisivat kissalleen annettua määrätyn lääkityksen - 10 päivän antibioottikuurin. Siinä mietittiin, jotta annetaanko litkua vai käytetäänkö piikillä (ei lopullisella) eläinlääkärillä vai tablettimuodossako määrätään vai mitä tehdään. Päädyttiin tabletteihin, koska toinen ihmisistä on vielä kaiken hyvän lisäksi kipsiniekka. Apteekissa kävi niin hauskasti, jotta proviisori oli kovin huolissaan siitä, kuinka kissalle saisi annettua määrätyt tabletit - joko Lissun maine on kuuluisa apteekissakin? Hän antoi mukaan ruiskun niin että ihmiset voisivat tarvittaessa liottaa lääkkeen veteen ja työntää ruutalla kurkusta alas. Ja paljon saatiin opastusta kuinka lääkkeen voisi sotkea ruoan joukkoon ja leikkeleen sisään, jne, jne - mitä se sitten auttaa kun kissa syö vain kuivia raksuja...
Pillerit olivat kivan vaaleanpunaisia ja heti osoittautuivat Lissun herkuksi. Pinkki pilleri vain ruokakippoon ja se hotkaistiin ensimmäiseksi. Ihminen ei ole kipsikätisenä nyt harrastanut temppukoulutusta Lissun kanssa, mutta jos olisi, niin lääkkeitä olisi voinut käyttää palkintona - niin tuntuivat maistuvan.
Näin ne kissatkin voivat yllättää. Juuri kun vähiten odotat jotain, ne toimivatkin juuri toisin. Meille on käynyt samoin koiran kanssa: luultiin, että tabletit eivät mene kuin tappelun kanssa ja sitten ne osoittautuvatkin koiran herkuksi.
VastaaPoista