Lissu on kohta ollut ihmisillään yhden vuoden. Marraskuussa se täyttyy. Viime talvena Lissua ulkoilutettiin valjaissa talvisessa luonnossa kaukana autojen ja ihmisten äänistä metsän hiljaisuudessa. Uskallettiinpa se päästää irtikin yhden kerran. Mennyt kesä opetti, että Lissun voi huoletta laskea irti maastoon kuin maastoon. Ei enää valjaita!Kuitenkaan Lissu ei ole juoksennellut irtonaisena aivan kotinsa lähimaastossa. Ihminen pelkää eniten, että irrallaan oleva koira saattaisi ajaa kissan kiinni ja saada sen paniikkiin. Lissu ihmisineen asuu pienessä kaupungissa aivan sen keskustan tuntumassa. Lissu kaipaa ulos ja juoksemaan vallattomana. Sen kuljettaminen boxissaan auton kyydissä vain ulkoilemaan rauhalliseen metsäympäristöön on joskus hankalaa ja niinpä menee aikoja Lissun pääsemättä ulos. Ihmiset rohkaisivat mielensä ja kantoivat Lissun lähiluontoon ja heti irti päästyään Lissu pinkaisi puuhun ja toiseenkin ja oli silminnähden onnellinen. Ihmisiään se seuraa kuin se kuuluisa merissä elävä solakkaruumiinen petokala suurehkoa merivesialusta, joten ulkoilussa autoteiden läheisyydessä ei ollut mitään ongelmaa. Lissun kiinni ottamisessa ja kotiin kantamisessa sen sijaan oli!
Lissu näyttää tuossa kuvassa ihan oravalta tuuhean häntänsä kanssa. Oravalla ei ole vain noin paksu kroppa. Ihana tuo teidän Lissu.
VastaaPoista