Liiallisuuksiin menevää kohteliaisuutta

Lissun ihminen kasvatettiin lapsena odottamaan kunnes sai luvan ottaa pöydästä. Omin luvin ei saanut ottaa mitään - siis ainakaan kylässä. Tämä lapsuusmuisto tuli mieleen, kun ihminen seuraa Lissun kohteliasta käytöstä - liiankin kohteliasta. Lissu kun syö vain kuivaruokaa, niin sen ihmiset pitävät sitä jatkuvasti kissansa saatavilla. Lissulla olisi siis kupissaan mistä tankata jos nälkä sattuisi yllättämään. Vaan ei. Lissupa tarvitsee luvan syömiseen! Ei siinä mitään ongelmaa ole säälliseen päiväsaikaan, vaan entäpä kun Lissulle tulee nälkä keskellä yötä!!! Etenkin metsälenkkien jälkeinen yö on hankala. Lissu alkaa kurisemaan ja naukumaan hiljaa keskellä yötä ja koska ihminen tietää, että kissa ei siitä komentamalla hiljene, niin on helpompi nousta ja mennä kissansa kaveriksi syömään (tai siis vain seuraksi - ihminen ei syö mitään yöllä). Sama koskee juomista - siihen Lissu oikeasti tarvitsee ihmisen apua, koska Lissuhan juo vain juoksevaa vettä hanasta (Lissun ihmisillä ei ole modernia hanaa, joka käynnistyy automaattisesti käsin koskematta liiketunnistimen ohjaamana). Onneksi tuo yöllinen syöminen ja sitä seuraava juominen hoidetaan yhdellä naukumisella ja herätyksellä. Toisaalta ei Lissu joka yö herätä syömään. Päinvastoin se on kiltti kisu ja nukkuu yleensä yönsä.