Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ulkoilukausi jatkuu

Koska talvi lumineen ei saavu,
niin olkoon sitten ikuinen syksy.
Ihmiset heräsivät ajatukseen,
että Lissun on päästävä ulos.
Satoi vettä (kuinkas muuten),
mutta se ei haitannut menoa.
Lissu niin tykkää olla ulkona!
Aika ahkerasti se on muistanut päivystää
takaoven edessä
vain ollakseen paikalla,
jos ovi sattuisi aukeamaan
eikä kukaan ihminen olisikaan estämässä ulospääsyä.
 
Marraskuu on mahdoton valokuvauskuukausi.
Valoa ei juurikaan ole
eikä juokseva kissa ole
kuvauskohteista helpoimpia juuri silloin.
Valokuvasaalis jäi laihaksi...
Lämmintä + 5 astetta. Lumesta ei jälkeäkään.
Lissu pimeässä metsässä


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Karkaako? Eikö karkaa?

Selvitetäänpä nyt tämä Lissun ulkoilutusasia perin pohjin.
Ihminen saa kommenttiboksiin silloin tällöin huolestuneita ja ihmetteleviä kommentteja,
että eikö Lissu karkaa kun sitä ulkoilutetaan vapaana.
 
Lissun ulkoilutus vapaana aloitettiin talvella
metristen hankien välissä.
Näin varmistettiin, ettei Lissu pääse pakoon vaikka haluaisi.
Seurattiin tuleeko se luo pyydettäessä
ja seuraako ihmisiään,
vai meneekö mieluummin omia polujaan.
Lissu osoittautui luotettavaksi :)
 
METSÄSSÄ
Ihmiset tarkastavat, ettei lähistöllä ole ihmisiä tai ulkoilutettavia koiria.
Päästyään vapaaksi Lissulla itsellään menee aikaa,
kun se kuuntelee ja haistelee ja varmistaa,
että ympäristö on sille turvallinen.
Ihmiset pyrkivät viemään Lissun aina samaan tuttuun metsään.
 
Kissat eivät ole mitään kestävyysurheilijoita vaan sprinttereitä.
Lissu spurttailee ja kiipeilee puihin aikansa
ja onkin kohta jo väsynyt.
Sellainen kissa on helppoa noukkia syliin ja viedä autoon.
 
KAUPUNGISSA
Jos Lissu pääsee karkuun kotipihalta rivitaloalueella,
se juoksee heti pakoon lähimmän rakennuksen alle
tai naapureiden pihoille.
Rotukissat (tai ainakaan ragdollit) eivät selviä luonnossa/ulkona omin päin.
Ragdoll on liian luottavainen,
eikä sitä saisi pitää ulkona ilman valvontaa.
Kaupungissa sitä ei pysty valvomaan.
Metsässä Lissu on helppo pitää näkyvissä.
 
MÖKILLÄ
Mökillä Lissu saa liikkua päiväsaikaan vapaana. 
Siellä ei ole naapureita missään lähellä
eikä siis ole mitään houkuttelevia ulkorakennuksia,
mistä kissaa pitäisi käydä houkutelemassa kotitontille.
Kun ihmiset menevät sisälle,
tulee Lissukin kohta,
sillä se ei tyypilliseen ragdollien tapaan halua olla yksin.
Kun ilta alkaa hämärtyä, eikä kissan liikkeitä enää havaitse hyvin,
otetaan Lissu sisälle, eikä sitä enää päästetä ulos ennen aamua.
Kissat nukkuvat paljon,
joten Lissukin nukkuu päivällä kuistilla tai pation alla
aivan ihmistensä lähellä ja näköpiirissä.
 
Joten loppuyhteenvetona ihminen tässä toteaa,
että sisäkissan päästämisestä vapaaksi
turvallisessa paikassa
on ajatuksena hurjempi kuin tekona.
 
HUOM!
Ihminen ei kehota ketään tekemään samalla tavalla
eikä yllytä ekstremekokeiluihin kissan ulkoiluttamisen suhteen.
 


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Virkistyspäivä

Tai sitten ihan vaan virkistyspuolituntinen.
Eilen oli kaunis syyspäivä
ja ihmiset pakkasivat Lissun autoon
ja veivät sen metsään.
Ja Lissuhan nautti!
Hehtaareittain imukykyistä sammalikkoa 
valita sopivaksi vessapaikaksi,
lukemattomia mäntyjä, honkia ja petäjiä
kiipeilypuiksi.
Mitä voi pieni kissa enempää toivoa?
Ihmiset toivoivat toiminnan täyteisiä kuvia
ja saivatkin jotain.
 
 

torstai 24. toukokuuta 2012

Metsäretki

Eilen ihmiset päättivät lähteä kuvaamaan rentukoita.
Lissu sai lähteä myös matkaan.
Ensin ihmiset kuvasivat rämeet ja ojanpohjat
ja sitten lähdettiin rauhalliseen metsään Lissua juoksuttamaan.
Lissua ulkoilutettaessa ihmisten jännityksen aiheena on mahdollisuus,
että irrallaan oleva koira etsiytyisi irrallaan olevan Lissun luokse.
Jännitti myös se, ettei Lissu tällä kertaa yllättäisi kyytä ja saisi pistoa nenäänsä.
Ulkoilu sujui hyvin ja kuvistakin voivat kanssaihmiset havaita,
että kissalla ainakin oli riemua.
Mukaan mahtui suolenaktoivointijuoksua
ja puissa kiipeilyä.
Kameraa oli vaikea saada pysymään vauhdissa mukana...

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kevään ensimmäinen metsäretki

Omaishoitajana ihminen tunsi vastuunsa ja vei eilen sekä miesihmisen että Lissun ulos metsään. Miesihminen saisi kokeilla kävelemistä epätasaisella alustalla (on kuulemma hyväksi kipeälle selälle) ja pääsisi ulos haukkaamaan happea. Kävelemisestä miesihmisellä kun on kokemuksia viime aikoina lähinnä paikallisen S-marketin käytäviltä. Lissu ei ole tänä keväänä vielä ollut metsässä irti, jos ei lasketa mökillä oloa. Aikaisemmin tällä viikolla Lissu pääsi tai joutui ulos valjaissa, mutta ihminen tiesi, että Lissu tykkäisi juosta vapaana. Eihän se pitänyt valjaistaan, mutta ihmisen ihmetykseksi liikkui kuitenkin muutaman askeleen. Lunta oli metsässä eilen sen verran, että se rajoitti Lissua pysymään hiekkateillä. Puuhun oli kova himo ja tuo mielihalu vei voiton hankeen uppoamisen pelolta. Lissu kirmasi aivan riemuissaan ja lopulta oli niin poikki, että laittoi pitkälleen hiekkatielle ja oli siksi helppo kiinniotettava.

Puuhun oli päästävä

Tyylikkäästi peruuttamalla alas

Mokomakin hanki esti pääsyn virtaavan veden ääreen

Ei jaksa enää...