lauantai 19. helmikuuta 2011

Pelottavaa ja kamalaa meteliä

Ainakin Lissun mielestä kaikki toiminta mikä viittaa lumien pudottamiseen katolta.
Eilen katolla on rymynnyt neljä miestä kolineen ja muine virvoitusjuomineen.
No, siis lumikolineen. Tänään traktori on aurannut lumia pois pihasta ja Lissun piina jatkuu.
Se on viettänyt lumitöidentekoajan sängyn alla vain häntä sen alta pilkottaen.
Lissu menee aina sängyn alle kun jotakin pelottavaa ilmenee. Se ei enää pääse sinne nopeasti niin kuin pentuna, vaan joutuu tunkemaan ja äheltämään lihaksikkaan vartalonsa ahtauteen.
Ja sitten se uskoo kaikkien jäniseläinten tapaan, että kukaan ei näe eikä mikään uhkaa, kun pää vaan on piilossa.

Lissu on alkanut kuorsaamaan.
 Nyt se nukkuu sikeästi ihmisen vieressä ja raskas tuhina tahdittaa blogin päivitystä.
Viime yönä ihminen heräsi kissansa kuorsaukseen.
Ensin luuli ihminen, että kissalla on jotain kipuja, mutta tunnisti äänen sitten kuorsaukseksi - onhan naisihminen niin monesti kuunnellut miesihmisen kuorsausta.
Miesihminen saataa saada vähän tönimistä ja ravistelua osakseen, jotta vaihtaisi asentoa ja kuorsaaminen loppuisi, mutta kissansa kuorsaamista ihminen jaksoi pitkään ihastella.
Että voikin olla  hellyyttävä ääni.

Tämä kuva ei liity lumitöihin eikä kuorsaukseen, mutta on tänään otettu.
Lissu pitää joskus huiskaansa pentunaan ja pesee sitä antaumuksella...
Ihminen itsekin yllättyi millaiset väkäset kissan kielessä onkaan.
(Klikatkaa kuvaa isommaksi ja ihmetelkää väkäsiä)

Kahden metrin korkeudessa on turvallista ottaa rennosti

6 kommenttia:

  1. Kissan kieli on uskomattoman karhea, on sen verran kokemusta asiasta. Koiran kieli sen sijaan on usein vain ihanan pehmeä :) Mutta muuten Lissun toiminta pelkotilanteessa on samanlainen kuin meidän entisen koiran: sohvan alle äkkiä, kun pelottaa. Ja sitten kun sinne ei enää mahtunut, yritystä oli edelleenkin. Kai se on turvallista ahtautua pieneen koloon, josta ei näe mitään.

    VastaaPoista
  2. http://www.yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2011/02/ragdoll-kissa_hurmaa_silmillaan_ja_luonteellaan_2373774.html

    Löysin tuollaisen eilen. :)

    VastaaPoista
  3. Meidän ragdoll pelkää pölynimurin ääntä. Silti on kuitenkin pidettävä silmällä pölynimuria tai emäntää ja kuljettava perässä niin, että katsekontakti säilyy. Kissa kyllä yrittää kiivetä mahdollisimman korkealle tai sitten livahtaa sängyn alle, mutta samassa huoneessa on oltava vaikka kuinka pelottais :)

    Muuten tämä ei kovia ääniä pelkää.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista!

    Irina, kuulinkin tuosta, että P-K:n radiossa oli ollut juttua ragdoll-kasvattajasta ja vinkistäsi kävin nyt lukemassa jutun.

    KatiO, sama juttu imurin kanssa - katseyhteys on säilytettävä ja silti kunnioittava välimatka :)

    VastaaPoista
  5. Täytyy kyllä osallistua tähän imurikeskusteluun...imuri on ihan mukavan tuntuinen, kun minua imuroidaan muun siivouksen ohessa. Olen ihan räsynukkena!!

    VastaaPoista