Tänään...

...on kulunut tasan vuosi, kun nämä siihen asti kissattomat ihmiset hakivat Lissun Jyväskylästä. Lissu oli silloin 7 kk vanha ja paljon pennumman näköinen kuin tänään. Lumi oli maassa kuten nytkin. Lissun siihenastinen ihminen puki sille vähän jo pieneksi käyneet valjaat ylle ja hyvästelyjen jälkeen kaikkien kissatavaroiden ja Lissun kanssa lähdettiin taittamaan matkaa Lissun uuteen kotiin. Jyväskylästä ostettiin Lissulle heti boxi - liian pieni - ja siihen se raukka sullottiin. Ei kai sillä ollut mitään peittoakaan pehmikkeenä vai olisikohan ollut jokin villapusero. Surkea nau'unta särki ihmisten sydämet, niinpä Lissu sai matkustaa sylissä. Myöhemmin on tullut selväksi, ettei Lissu ole mikään sylikissa. Nyt se alistui kohtaloonsa. Uudessa kodissa Lissun uudet ihmiset koettivat riisua Lissulta valjaat. Ne olivat kuitenkin niin käypäset, että riisuminen oli hankalaa tai siis mahdotonta, eikä niitä saatukaan pois ensimmäisenä iltana. Lissu pakeni makuuhuoneen viimeisimpään nurkkaan valjainensa päivinensä ja tuli sieltä pois vasta seuraavana päivänä. Viereinen kuva onkin otettu vuosi sitten huomenna, kun Lissulta uskallettiin vihdoin riisua valjaat. Silloin ei vielä tiedetty eikä osattu arvata, että kaikenlaista puunaamista ja puleeraamista Lissu vastustaa henkeen ja vereen ja ainakin vereen, sillä sitä juuri vuotaa ihmisestä aika usein - kiitos Lissun temperamentin.