Porukassa

Niceihminen on flunssassa.

Sairastaminen on sujunut hyvin.

Eilen oli täydellinen väsymys ja nukkumapäivä,

ja Lissustahan saa aina kaverin nukkumaan.

Tänään ihmiselle tuli tunne,

että jotakin on saatava aikaiseksi

ja jotakin olisi kiva tehdä.

Koko viikon on ollut niin vetämätön olo,

että illat on mennyt vain nuokkuessa.

Miesihminen oli lähtenyt kameran kanssa 

läheiselle joelle kuvaamaan,

joten niceihminen kaivoi saumurinsa ja ompelukoneensa

ja alkoi surautella tyynynpäällisiä aiemmin ostamistaan sisustuskankaista.

Koska porukassa on mukavampi tehdä käsitöitä

tuli Lissukin siihen häärimään.

 

 

 



Ulkoilukausi jatkuu

Koska talvi lumineen ei saavu,

niin olkoon sitten ikuinen syksy.

Ihmiset heräsivät ajatukseen,

että Lissun on päästävä ulos.

Satoi vettä (kuinkas muuten),

mutta se ei haitannut menoa.

Lissu niin tykkää olla ulkona!

Aika ahkerasti se on muistanut päivystää

takaoven edessä

vain ollakseen paikalla,

jos ovi sattuisi aukeamaan

eikä kukaan ihminen olisikaan estämässä ulospääsyä.

 

Marraskuu on mahdoton valokuvauskuukausi.

Valoa ei juurikaan ole

eikä juokseva kissa ole

kuvauskohteista helpoimpia juuri silloin.

Valokuvasaalis jäi laihaksi...

Lämmintä + 5 astetta. Lumesta ei jälkeäkään.

Lissu pimeässä metsässä



Muuttolaatikkoleikki

Ei, Lissu ihmisineen ei ole muuttamassa.

Muuten vaan ihmiset tarvitsivat viikonloppuna

isoa laatikkoa tavarain siirtoon paikasta A paikkaan B.

Tai pisteestä A pisteeseen B.

Juurikin niin tuore sanonta,

että ihmisen on pakko sitä siteerata :)

Työpaikalta löytyi tarkoitukseen sopiva laatikko lainaksi.

 

Lissu rakastui laatikkoon

ja vietti siellä viikonloppunsa.

Se nukkui siellä, mutta hereilläoloaikana

sinne piti heitellä leluja.

Sähköiseen muovipintaan myös tarttuu

suunnattomat määrät kissankarvaa...

 

 

Menossa mukana

Lissu on tänään osallistunut siivoukseen

ja tavaroiden uudelleen järjestelemiseen.

Kun eteisen tasolta vapautui tilaa

otti Lissu sen heti omakseen.

Lissun piti tarkistaa myös kaikki takkeihin tarttuneet tuoksut

ja roikkua kiinni heijastimissa ja huivien hapsuissa.

Kyllästyttyään tähän Lissu oikaisi itsensä lattialle

kaikkein hankalimpaan kohtaan.

Sen mielestä ihminen oli sen tiellä eikä päinvastoin.

Niinpä se roikkui niceihmisen villasukassa

ja tömpsytti takajaloillaan ja kynsijaloillaan ihmisen säärtä

tämän yrittäessä jatkaa järjestelyhommeleitaan.



Aina kannattaa yrittää

Sen Lissukin on todennut.

Se on huomannut mahdollisuutensa ulos pääsemiseen paranevan

 majailemalla takaoven läheisyydessä.

Eilen Lissu ulkoili häkissään pitkät tovit,

kun niceihminen siivosi takapihaa,

poisti pakkasesta säikähtäneet kesäkukat

ja istutteli callunoita tilalle.

Lissun aika kului ruohoa syöden:

miesihminen oli säästänyt varta vasten Lissulle mättään ruohoa,

kun oli suorittanut viimeisen ruohonleikkuun tältä syksyltä.

Nyt saa talvi tulla ja metriset hanget...

 

 



Kukkulan kuningatar

Lissun kotona on menossa se sama,

mikä niin monessa muussakin huushollissa:

talvivaatteiden esiinkaivaminen

ja kesävaatteiden pakkaaminen säilöön.

Eteinen on tukittu pahvilaatikkopinoilla

ja siitäkös Lissu tykkää.

Hallitsee maailmaansa pinon päältä.

Jopa yrittää nukkua mukamas rentoutuneena laatikoiden päällä,

vaikka pinta-alaa on sen verran hintsusti,

että raajat roikkuvat ulkopuolella.

 

Tänä aamuna oli 2 pakkasastetta,

joten operaatio Talvivaatteet esiin

on aivan paikallaan.

 

 



Tämä pyytää jo valmiiksi anteeksi...

...tämä kirjoittajaihminen meinaan.

Pakko avautua nyt tästä aiheesta,

joka värittää elämää täällä Lissun kotona.

Kyseessä on jälleen Lissun suolentoiminta.

(Sivistyneiden ihmisten ei ehkä kannata lukea pitemmälle.)

Kyse on siis ulostamisesta

(tästä eteen päin tekstissä käytetään sivistyssanaa defekoiminen).

Lissu haluaisi defekoida ulkona

ja vain ulkona.

Ulos se ei pääse ja sillä siisti.

Tänään on sitten ollut defekointimellakka:

kaksi tuntia Lissu on jaksanut

aiheesta purnata.

Kovaäänisesti se on vaatinut ulos.

Ihminen on sille yrittänyt tolkuttaa,

että jokaisen on huolehdittava omasta

defekoimisestaan,

että sitä ei kukaan voi tehdä toisen puolesta.
Ja että siihen ei kuole,
jos nyt menee pikkulaansa ja hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä.

Viimein Lissu taipui,

meni mukavuuslaitokseensa

ja nyt on rauha maassa

 - kunnes koittaa huominen...

Kunpa aina voisi saada olla ulkona

 

 



Entiseen malliin

Kesän kuumuuden mentyä

(ihminen kysyy vaan että mikä kesän kuumuus)

on Lissusta löytynyt se entinen koheltava säntäilijä.

Ihminen ei meinannut muistaakaan kuinka riehakas Lissu osaa olla.

Täällä on palattu vanhaan lukujärjestykseen.

Ihmisten saavuttua kotiin päivän hankkeistaan

alkaa Lissun esitykset;

matot kasaan -juoksua

ja valot päälle -hyppyjä seinille.

Viimeistään klo 22.00 alkaa viimeinen iltariehunta

ja vaikka niceihminen olisi kuinka päättänyt lähteä yöpuulle

niihin aikoihin

pitää Lissu hänet hereillä vielä tovin.

 

Tänään on jo leikitty riehakkaasti ja

Kong Kickeroo sai kyytiä.

 

 



Mökillä taas...

...ties kuinka monen sadannen kerran.
Pikareissu vain.

Lissu boksiinsa ja autolla muutama tunti matkantekoa.

Perillä matkalaiset palkittiin kauniilla auringonpaisteella,

syyspäivän kirpeydellä ja loputtomalla sienten ja marjojen runsaudella.

Lissu pakotettiin niceihmisen kanssa puolukkaan.

Yhdistelmä käy hyvästä karhunpelottimesta;

ihminen puhelee Lissulle kulkiessaan

ja huutelee seuraamaan perässä.

Näin on koko ajan puhetta ja ääntä ilmassa

ja mahdollinen kontio ymmärtää pysyä piilossa

tai peräti lähteä karkuun.