Niin kuin kissa sen vain osaa

 - nukkumisen jalon taidon, nimittäin.

Viime keskiviikkona Lissun kotikaupungissa oli  kova ukonilma.

Naisihminen oli töissänsä ja miesihminen reissussa.

Lissu oli siis yksin kotona.

Pelkäsikö Lissu tuona aikana kovastikin ukkosta?

Todennäköisesti ei!

Käsitys sai vahvistusta viikonloppuna mökillä,

jossa myös ukkosti.

Lissu nukkui sateesta ja jyrinästä huolimatta kuistilla

ja nautti vaihtelevasta säästä

 - välillä satoi ja välillä paistoi.

Lopuksi kuva, jossa Lissu on päättänyt vallata Vauvan nukkumapaikan.

Tai siis Vauvan nukkumapaikka on tietenkin kerrosta ylempänä.

Kielivaikeuksia

ja kommunikaatio-ongelmia.

Juu, ihmiset eivät nykyisin aina ymmärrä Lissun puhetta.

Onko syynä sukupolvien välinen kuilu

vai lajien välinen kuilu?

Joka tapauksessa ääntä on ilmassa 

ja vaatimuksia satelee,

mutta ihmisillä ei ole harmaintakaan aavistusta mistä on kyse.

Tämä alkaa iltaisin.

Kyse ei ole syömisestä eikä juomisesta,

ei harjaamisestakaan,

koska nämä toimet on usein suoritettu

ennen tyytymättömyyden alkamista.

Ihmiset arvelevat sen liittyvän jotenkin tähän

sisällä vallitsevaan subtrooppiseen ilmastoon.

Ja siihen, että Lissun viileät paikat ovat liian kaukana sen ihmisistä.

Ehkä se haluaisi, että joku pitäisi sille seuraa

ja makoilisi sen kanssa laattalattialla saunan viileimmässä nurkassa.

Ja kun näin ei vielä ole tapahtunut,

se marisee ja ärtyy ja on tyytymätön ihmisiinsä.

Olkoon tämän päivän kuva äskeiseltä juomareissulta.
Siihen johtavan käskytyksen ihminen ymmärsi selvästi!

Tiilitalossa asuu onnellinen perhe

"Massiivinen tiilirakenne varastoi lämpöä ja luovuttaa sitä hitaasti ja tasaisesti.

Se pystyy hyödyntämään auringosta saatavaa ilmaisenergiaa."

Näin kerrotaan tiilestä ja se on faktaa se.

Ihmiset asuvat varaavassa tiiliuunissa.

Ulkona on tälläkin hetkellä vain 12 astetta,

mutta sisällä kaikkien asujien suureksi riemuksi 27 astetta.

Ei ole lämpö karannut harakoille!

Lissu viettää päivänsä tuuletellen mahaansa ja maaten pöytätuulettimen edessä.

Eilen Lissu pääsi metsään juoksemaan

ja sen jälkeen mukaan asioille,

koska ilmastoidussa autossa on paljon mukavampi nukkua kuin kotona tiiliuunissa.

Tänään on sitten ollut leikin vuoro.

Apina puussa

Mökkiterkkuja

Lissu oli mökillä.

Ja ihmiset myös.

Gissekin oli ja Vauva

ja niiden ihmiset.

Näin isossa porukassa Lissu ei osaa rauhoittua.

On vaan kokonaisvaltaisesti väsynyt.

Siinä missä Vauva kasvaa ja edistyy

Lissu pysyy ainaisena vauvankaltaisena.

Se alkaa olla ärtyisä, kun on liian väsynyt.

Niinpä ihminen laittaa sen boksiinsa ja autoon nukkumaan.

Autossa pidetään vastuullisesti tietenkin ovet ja/tai ikkunat auki

 - riippuen ulkolämpötilasta.

Vaikka ympärillä metelöitäisiin

on Lissu tyytyväinen ja rauhoittunut nukkumapaikassaan.

Mökillä Lissusta saa vain näitä tietynlaisia kuvia:

Väsynyt

Väsyneempi

Söpöilypäivä

Tämä on niitä päiviä, kun Lissu antaa ihmistensä laittaa sen solmuun

ja helliä piloille ja rapsutella ja silitellä.

Aamusyömisen ja -juomisen jälkeen Lissu asettui nukkumaan

petaamattoman sängyn päälle.

Se röhkii silkasta onnesta kuin minipossu

kun sitä lähestyy ja rapsuttelee.

Se on nuollut vatsakarvoihinsa huippuja limahuippuja

varmaankin jäähdytystarkoituksessa.

Tällainen kissa on enemmän kuin helppo!

No, kyllä se siitä iltaa kohden muuttuu jälleen

omaksi rämäpäiseksi itseksensä :)

Karvat

...nuo nisäkkäiden ihon ulkopintaan kasvavat sarveisainemuodostumat...

Tämä postaus havainnollistaa kuvin sen

missä nyt mennään Lissun karvankasvun suhteen

ja miksi hotellin kerrossiivoojan kontolle lankeaa 

niin paljon ylimääräistä työtä.

Alla olevat kuvat ovat viimeisimmältä mökkireissulta.

Eikä karvan määrä ole vielä kaikki.

Se on myös auttamattomasti takussa.

Se ei naurata yhtään.

Edessä on omatoiminen takkujen poistaminen trimmerillä

tai reissu eläinlääkärille.

Kumpikaan vaihtoehto ei houkuta.

  

Ja kaikki laulamaan:

 ...arvotonta kissankarvaa minä sain.

Sen huomannut oon vain.
Kaikkialla kissankarvaa kiiltävää
ne silmää kirveltää....

Kesä on kiireistä aikaa

... ja muita tekosyitä olla päivittämättä blogiaan.

Yksi todellinen syy voisi olla se,

ettei ihminen aina keksi mitää mainitsemisen arvoista.

Paitsi nyt:

Kiitos uusille lukijoille:)

Tervetuloa seuraamaan tätä täysin epäjohdonmukaista nettipäiväkirjaa,

jossa Lissu-kissa näyttelee pääosaa.

Lissu matkusti viikonloppuna Ouluun ihmistensä kanssa.

Kolmikko yöpyi hotellissa.

Hotellissa, jossa tehtiin keittiöremonttia

ja äänet olivat sen mukaisia.

Ensin näytti, ettei Lissu uskalla asettua taloksi.

Mutta kun se uskalsi

sen jälkeen alkoikin tapahtua.

Lissu otti huoneen täysin omakseen.

Ihmiset vilpittömästi miettivät,

että pitäisikö siivoushenkilökunnalle jättää

henkilökohtainen lisä huoneen siivouksesta.

Ihmiset epäilivät,

ettei se 20,00 euroa,

joka lemmikkihuoneesta maksettiin ekstraa,

olisi riittävä.

Joten kiitos ja anteeksi vaan sinne Ouluun.

Ei Lissu mitään rikkonut,

mutta jätti jälkeensä kilon karvaa

ja sai kaikki pölypunkit liikkeelle.

Terveisiä mökiltä

Lissun viikonloppu oli yhtä juhlaa ja kissanpäiviä.

Mökillä se vietti rentoja hetkiä vain ihmisensä seuranaan

ja aurinkoinen sää salli runsaan ulkoilun.

Tulopäivä meni Lissulla kuitenkin vähän ihmetellessä

 ja varman päälle ottaessa.

Se näkyy myös kuvissa.

Reviiriään Lissu ei uskaltanut heti ulottaa kuistia kauemmaksi.

Ei voinut kissa olla aivan varma

jos vaikka Gisse sittenkin löytyisi tontilta.

Olihan sen hajut (tai tuoksu) vahvasti läsnä.

Vakipaikka kuistilla

Vakkipaikka sisällä

Sitten on niitä päiviä

kun Lissu ei pääse ulos kuin häkissä.

Häkki on pieni.

Sen tarkoitus on, että Lissu saa olla ulkona

ja syödä ruohoa,

makoilla siellä ja tarkkailla lintuja.

Mökillä ja ulkoiltaessa lähimetsissä

ihmiset päästävät Lissun vapaana kirmaamaan.

Tänään on satanut vettä.

Ruoho on ihanan kasteista

ja sitä on kissan kiva lipitellä kielellään.

Tässä ei yritetä kaivautua häkin alta...

...vaan lipitellään sadevettä ja syödään ruohoa