Kissanpäivät (jälleen kerran)

Lissu oli taas reissussa ihmisineen kaikkineen karvoineen päivineen.

Nyt ei oltu Gisselässä - Gisse on mökillä sammakkojahdissa.

Yövyttiin toisilla ihmisten sukulaisilla.

Siellä Lissulla oli varsinaiset kissanpäivät.

Tavallisessa elämässään Lissulla on kahden hengen henkilökunta.

Nyt henkilökohtaisen palvelusväen määrä oli kasvanut viiteen.

Oli Lissulla rankkaakin;

siinä missä kotona pienissä ympyröissä se paimentaa (lue käskyttää) kahta ihmistä

ja pitää ne näköpiirissä,

nyt piti hallinnoida isoa huushollia ja tietää tarkalleen kuinka viisi ihmistä oli sijoittunut huoneustoon.

Siinä meinasi kauneusunet jäädä vähälle.

Parvekkeella oli paras paikka paksun tyynyn päällä ottaa unosia.

Lissu pärjäsi hyvin ja oli oikein kiltti kissa.

Ja on kuulemma tervetullut uudelleenkin.

Sellaista palautetta ihmiset saivat :)

Vedenpaisumus kylppärissä!

Sen sai aikaan Lissun pesemisoperaatio.

Ihmiset ottivat härkää sarvista ja Lissua tassuista

ja päättivät suorittaa pitkäaikaisen haaveensa pestä kissa.

Miksi homma on jäänyt tekemättä luvattoman pitkäksi aikaa?

Kissan peseminen ei ole lastenleikkiä!

Vaikka ihmisistä tuntui, että ajoittain kissa nautti lämpimästä vedestä

ja yritti kerran jopa lipoa sitä suuhunsa

Jos teillä kissanomistajat on vinkkejä kissan pesemiseen,

niin täällä oltaisiin kiitollisia vinkeistä!

Lissun ihmiset panevat kissansa lavuaariin ja varmistavat veden lämpimyyden.

Miesihminen varustautuu kuin turnajaisiin ja on kissanpitelijän roolissa.

Naisihminen yrittää käsisuihkulla kastella kissaa ja levittää samppoota ja huuhdella.

Tuloksena on vedenpaisumus, pyristelevä, likomärkä ja surkeasti huutava kissa.

Nyt Lissu makailee näpistasolla lämpimän pöytälampun loisteessa ihmisensä päivittäessä blogia.

Turkki on vielä märkä huolimatta lukuisiin pyyhkeisiin kuivaamisesta, föönaamisesta

ja harjaamisesta - unohtamatta Lissun itsensä turkkinsa ahkeraa nuolemista.

...turnajaisvarustusta...

kuin uitettu kissa

Vähänkö imartelevaa :)

Lissun blogi on saanut ensimmäisen tunnustuksensa ja se otetaan riemulla vastaan!

Kuinka hyvin tuo vaaleanpunainen leivostunnustus sopiikaan blogin värimaailmaan.

Kiitos kovasti Naukulaan.

Sitten niihin kolmeen kysymykseen, joihin pitää vastata tunnustuksen saatuaan;

LEMPIVÄRI:

Lissun ihmiset päättävät kissansa puolesta,

että Lissu saa luvan tykätä maanläheisistä väreistä, kuten turkkinsa on 

ja silmiensä sinisestä ja vaaleanpunaisesta, tyttö kun on.

LEMPIRUOKA:

Kaikki raksut, mutta ennen kaikkea hampimurot,

eli suurikokoiset Royal Caninin Oral Sensitivet.

 (kuva napattu Royal Caninin sivuilta)

MINNE HALUAISIN MATKUSTAA:

Lissu vastaa; en todellakaan yhtään minnekään.

Toiveenani olisi, että elämässäni toteutuisi edes yksi puolivuotiskausi,

ettei tarvitsisi matkustaa mihinkään.

Näiden ihmiset kanssa kai turha toivomus!


Lähetetään tämä tunnustus sitten hyvin koiramaiseen ympäristöön;
Huhuu Taimi!
Täällä olisi sinulle "leivos".

Joten tunnustus matkaa blogiin TAIMIN TOUHUT

Nyt se sitten alkaa...

Lissun ihmiset olivat aamun pystyttämässä valokuvanäyttelyä

ja askartelemassa kartonkien ja teippien kanssa kirjastogalleriassa.

Mistään ihmisensä stressitason noususta tietämättömänä

Lissu vaati leikit ja syönnit ja juonnit tavalliseen tapaansa heti aamusta.

Siinä näyttelyn pystytyksen lomassa

ihminen on antanut haastattelun paikallislehteen

ja sylki lentäen vaahdonnut ihmeellisestä kissastansa.

Ketähän se mahtaa kiinnostaa???

Ihmisestä oli kyllä kivaa näperrellä kuvien ja askarteluvälineiden kanssa ja toteuttaa visioitaan.

Alussa oli vain tyhjä huone ja siitä lähti näyttely hahmottumaan.

Mutta entä kuukauden jälkeen?

Mihin laitetaan muutama kymmentä Lissun kuvaa?

Ihminen vie niitä tupaantuliais-, kihla- ja häälahjoiksi
ja muuten vaan viemisiksi!!!

Hoh-hooo!

Unohtakaa Tuurin kyläkauppa ja kansa kaikkialta Suomesta vaan bussilasteittain kohti kirjastogalleriaa...

Minäkin olen osallistunut näyttelyn kokoamiseen. Testaan onko tästä aaltopahvista mihinkään.

Näyttelykissa

Joku saattaa muistaa tämän episodin Lissun elämässä.

Lissu niitti silloin mainetta ja kunniaa kissanäyttelyissä. 

Nyt gloriaa ja suitsutusta on odotettavissa jälleen.

Mihin näyttelyyn Lissu osallistuu?

Valokuvanäyttelyyn!!!

Tai Lissu mitään osallistu.

On vain päätähtenä.

Ajankohta on 2.-29.8.2011

Lissun ihmisten kaupungissa on verraton ilmainen näyttelytila nimeltään Kirjastogalleria.

Nimensä mukaisesti se sijaitsee kirjastossa.

Se on hyvin suosittu ja omaa vuoroaan joutuu yleensä odottamaan kuukausia.

Nyt on Lissun ihmis(t)en vuoro.

Elokuussa näyttelytilaan eksyneet kohtaavat huoneellisen kissankuvia.

On suuria ja vielä suurempia.

Ja kaikissa kohteena Lissu!

Ihminen on tänään saanut ensimmäiset kuvasuurenokset postin kautta.

Kaikkein suurimmat kuvat ovat vielä tulematta.

Ensi viikko on tohinaa täynnä,

kun nyt vielä pohdinnan ja ideoinnin asteella oleva saatetaan konkretiaksi.

Täytyy sanoa, että jännittää!



Kissalumooja

Lissu on kohdannut Suuren Ihailijansa.

Kissalumoojan.

Lissun nähdessään tuo nainen huudahti lumoutuneena

hypistellen samalla Lissun mahakarvoja ja kaulusta:

pitsiä, pitsiä, pitsiä, marenkitossuja...

Lissu oli ihmisensä sylissä ja tuo nainen hukutti kasvonsa Lissun pehmeään turkkiin!!!

Eikä Lissu päästänyt ääntäkään.

Viiden pisteen vihje...

...missä on Lissu?

Vihje:

Mustikat ovat kypsiä.

Sinisiivet ovat aktiivisia ja lentelevät suurissa parvissa.

Lissu on väsynyt lämmöstä ja luonnon ihmeiden tutkimisesta.

Järvi on täynnänsä lumpeita ja ulpukoita.

Kaltereiden takana vol. 2

Tarkkaavainen bloginlukija palautti ihmisten mieleen häkin ostamisen tärkeyden!!!

Erätukusta sellainen edukas versio hankittiin.

Tänään itäisen Suomen kylpiessä 30-asteen helteissä
päästiin häkkiä kokeilemaan vasta ilman viilennyttyä.
Se mitään ole viilentynyt!!!

Lissu oli aivan tyytyväinen olotilaansa kun sai olla ulkona.
Välillä se istuskeli ja tarkkaili lintuja,

välillä makoili ja kujerteli ihmisilleeen silmin nähden rentoutuneena.
Häkki on kovasti paljon pienempi kuin aiemmin kokeilussa ollut koiranhäkki.

Onhan se häkin vakituinen asukkikin paljon isompi kuin Lissu.

Samaan aikaan ihmiset illastivat takapihalla kissansa seurana.

Ulkona on 30 astetta ja sisällä sama lukema,

joten ollaan sitten ulkona.

Kameralla tallennettiin Lissun lisäksi pihan kukkaloistoa.

Lissu-possu ja tyhjien valjaiden salaisuus

Heinäkuun 6. valkeni kuulaana.

Helteinen Outokumpu kylpi valosssa ja lämmössä.

Ihminen oli asettunut mukavasti puutarhatuolinsa syleilyyn 

kera maidolla höystetty vahva aamukahvinsa.

Käsityö lepäsi polvella.

Hetkeä aikaisemmin Ihminen oli tottunein käsin pukenut hellästi valjaat kissansa ylle

ja nostanut tämän kasteiselle ruohikolle nauttimaan ulkoilmasta.

Kissa silminnähden rakasti ulkoilua.

Siinä se makasi syöden kasteesta kosteaa ruohoa

ihmisen tarkkaillessa muutaman metrin päästä sen touhuja.

Kissa siirtyi marjapensaan alle suojaan.

Se kaipasi varjoa.

Ihminen rentoutui käsityönsä parissa tietäen,

että voisi huomata kissansa liikkeet ja toisaalta olla tietoinen sen tarpeista.

Niin lähekkäin olivat kissa ja Ihminen.

Kotvan neulottuaan ihminen havaitsi auringon paahtavan sangen kuumasti.

Hän nousi aikomuksenaan siirtyä sisätiloihin.

Kissan naru tiesi marjapensaan alle.

Ihminen tarttui naruun, mutta kauhukseen huomasi sen liian kevyenä palautuvan luokseen.

Ihminen seisoi nyt nurmella kädessään tyhjät valjaat sekä niistä alakuloisesti riippuva naru.

Missä oli kissa?

Oliko sen vienyt jänis?

Edellisenä iltana Ihminen oli havainnut suuren jäniksen

aivan marjapensaan läheisyydessä etsimässä ruokaa.

Vai oliko hirvenvasa vienyt kissan?

Naapurin Mirja-rouva oli kertonut vasan eilen kulkeneen tietä pitkin talon pohjoispuolelta.

Ihminen ei saisi nyt päästää mielikuvitustaan laukkaamaan.

Olihan selvä, ettei kissa ollut päätynyt jäniksen eikä sen paremmin hirvenvasankaan matkaan.

Mutta missä se olisi?

Oliko mahdollisesti kyseessä vain yksinkertaisesti kissan karkaaminen?

Ehkei tapaukseen sittenkään liittynyt mitään rikollista tai muuta hämäräperäistä.

Totta!

Ihminen pyrki nyt ajattelemaan järkevästi.

Hän rauhoitteli kuohuvaa mieltään

ja muistikin muutaman tapauksen, kun kissa oli kuin olikin päässyt irti valjaistaan.

Hermostuneesti liikehtien Ihminen huhuili kissaansa ja etsiytyi niille sijoille,

joissa tiesi kissansa erityisesti viihtyvän päästyään vapauden makuun.

Samaan aikaan eräs toinen naapurinrouva kertoi juuri nähneensä Lissun hahmon pinkovan tietä pitkin.

Kuin taikaiskusta Lissu pelästyi ohi huristavaa autoa

ja juoksi kotipihaan.

Ihminen aukaisi kissallensa takaoven ja säikähtänyt kissa pääsi sisälle turvaan.

Sen pituinen se!

Syyllinen ei ollut hovimestari

eikä tapaukseen liity sen enempää dramatiikkaa.

Pääsipähän Lissu taas kerran karkuun,

mutta nyt se kyllä sumutti ihmistä pahan kerran.