Kakka juttu mutta tulihan kirjoitettua...

Lissun ihminen on pitkään kipuillut aiheen kanssa josta haluaisi kirjoittaa, mutta kuka nyt jaksaa lukea kissan kakkajuttuja? Ai, noin moni! No sitten...

Jostain kumman syystä Lissu on saanut päähänsä, että kakka kuuluu tehdä ulos. Jaa sisäkissankin??? Tässä huushollissa on kesästä asti ollut Lissulla epätoivoinen tapa pyrkiä ulos mistä tahansa ovesta tai ikkunasta. Välillä käy työstä komentaa kissaansa pois verhoista tai roikkumasta ovenkarmissa. Jopa niin pitkälle on jouduttu menemään, että ihminen käytti iltana parina häiritsevän käytöksen loppuun saadakseen suihkupulloa kissaansa vastaan ja se on todella jo hätätilanne.

Yhdessä perheenä sitten päätettiin eilen lähteä ulos. Lissu päästettiin irti tuohon lähelle kotia. Täällä Itä-Suomen länsikolkassa on satanut niin paljon lunta, ettei kukaan muu kahlaa umpihangessa kuin umpihullut kissan ihmiset kissoineen karvoineen. Vapaa ja onnellinen kissa upposi hankeen, kun se siistinä tyttönä marssi polulta sivuun ja teki kaikenlaista asiaansa ja tarvettaan luonnonhelmaan. Ei ollut kylmä eikä pimeä eikä köyhä eikä kipeä ollut kissa, joka vaan sai olla ulkona.

Tänään ulkoilu jatkui. Kissa mukaan ja valtava luonnon "hiekkalaatikko" oli taas käytössä. Sisälle tultuaan Lissu kuivaa turkkinsa ja vaatii harjaamisen ja siinä samalla äksyilee lelulleen Wubba-hiirelle, jota täytyy kurmoottaa samalla kun ihminen sukii turkkia. Sitten on kissa valmis nukkumaan ja ihmiset saavat viettää laatuaikaa tai ihan vaan aikaa kaksistaan... Jippii!

Eilisestä lisää...

...muutenkin siis eilinen oli katastrofi. Ihmiset olivat koko lauantain kotona ja Lissulla oli virtaa kuin Vattenfallissa tai Pohjois-Karjalan Sähkössä. Yleensä keskikoinen ja nelikiloinen ragdoll nukkuu kohta aamusyömisen ja -juomisen jälkeen. Vaan ei eilen. Kello oli siinä 16 ja risat kun Lissusta viimein loppui puhti. Koko päivän kumpikin ihminen keksi sille aktiviteettia ja toivoivat, että menis jo nukkuun. Moneen kertaan Lissulle sanottiin ihmisten toimesta, että "hyvät unet vaan sulle". Turhaan! Loppuilta oli kyllä rauhallinen ja oikeastaan myös tämä sunnuntai. Ihmiset kiittävät!

Perheväkivaltaa...

Ikävistä asioista on kyettävä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Poliisin sivuilla mainitaan seuraava perheväkivallan määritelmä: "Esimerkkejä fyysisen väkivallan ilmenemismuodoista ovat mm. läimäyttäminen..." Sitä se siis sitten on! Perheväkivaltaa! Lissu nimittäin veti avokämm... tai niin kuin avoanturalla ihmistä täysillä käsivarteen. Lässähdys vaan kuului! Teolle oli todistaja ja Lissu voidaan nyt vetää rosikseen. Se oli itseään pesemässä sängyn päällä ja ihminen sitä lähestymään silittämisaikeissa. Siinä sitä sitten oltiin keskellä perhekonfliktia, kun Lissu läpsäytti nice-ihmistään tassulla käsivarteen. Ei kynsiä, ei kynnenjälkiä, ainoastaan pehmeä tassu voimalla kohti ihmisen käsivartta ja sitten pakoon. Ihmiset jäivät siihen tekopaikalle nauramaan itsensä ja mahansa kipeiksi. Että riittää kissalla pokkaa...

Alkavan talven valoa

Eilen ihmiset päättivät hyödyntää kauniin myöhäissyksyn auringonpaisteen ja lähtivät iltapäivällä kameransa kanssa kuvausreissulle lähimetsään. Possu pääsi mukaan, tietysti. Vähän matkaa käveltiin jonossa hiekkatietä pitkin. Näky on hupaisa kissan seuratessa ihmisiään kuin koira. Vuosi sitten samalla hiekkatiellä Lissu ihmisineen kohtasi aivan vieraita ihmisiä kävelyllä. Lissu käveli keskellä tietä ja suoraan vastaantullutta naista päin, koska tämä ei älynnyt väistää!!!

Ihmisten keskittyessä kuvaamaan kaikkea jäätynyttä puolukanvarvuista jäkäliin ja sammaleisiin, Lissu tutki lähimaastoja ja spurttaili omia juttujaan sekä etsi jotakin tuoretta ruohoa syödäkseen sekä jotakin pehmeää alustaa tarpeitaan tehdäkseen. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta se ei haitannut olennaisesti retkestä nauttimista.

Ihminen teki kokeen ja lähti kävelemään tietä pitkin jättäen toisen ihmisen kuvaamaan. Tulisiko Lissu perässä jos sitä kutsuisi mukaansa? Kyllä, mutta vain siihen saakka, mistä se vielä näkee kummankin ihmisensä sijainnin. Sieniretket ovat Lissulle stressin paikka ja sen paimenkoiran luonto joutuu koetukselle, kun lauma on hajaantunut pitkin metsää eikä pysy ruodussa.

Varpaanvälikarvoitusta...

...eikö olekin suloista? Ihmisen aikaisemmat kissat ovat olleet lyhytkarvaista mallia. Ei sellaisella kissalla ole ollut jalkapohjissaan silkkivillaa. Lissun jalkapohjat tursuavat ihanaa karvoitusta. Tapahtuipa mökillä viimeksi, että Lissun kaahatessa rappusia parvelle se jotenkin onnistui aina tekemään tapahtumasta katastrofin. Ihmiset ihmettelemään, jotta miksi kissa-parka ei pääse ilman ongelmia kipuamaan portaita ja kas! keksivät, jotta jalkapohjan runsas karvoitus estää anturoita toimimasta jarruina ja siksi Lissu liukastuu. Ihminen heltyy aina säälivän surumieliseksi katsellessaan suloisia karvajalkoja eikä osaa nyt päättää, jotta onko kissassansa suloisinta nuo tupasvillat vai turkin limahuiput!

Se on saapunut...

...nimittäin paketti Zooplussasta! Mitä etelässä edellä sitä idässä perässä. Pitihän Lissun ihmisenkin tilata verkkokaupasta Lissulle leluja, kun muutkin kissojen ihmiset ja henkilökunta tilaavat ja kehuvat vielä, että heti on merkkileluista saumat hajalla ja lelut atomeina. Jippii! Niin kävi myös Lissun kotona. Eilen tuli Wubba-hiiri postissa ja tänään on eka sivusauma hajalla. Kickeroo-pötkylä on vielä kuosissa. Sitten paketissa tuli sellainen kuminauhan päässä holtittomasti hyppelevä katkarapu. Sitä Lissu inhoo. Miksi ihminen ei opi, että Lissu ei välttämättä pidä leluista jotka hyllyvät joustavan narun perässä. Kickeroo-kirahvi saa kyytiä kaksi kertaa yössä - ekan kerran n. klo 02.00 ja toisen kerran 05.30. Ihminen kiittää. Toisaalta ihmistä huvittaa itsekseen kovastikin kuunnellessaan keskellä yötä niin tosissaan leikkivää kissaansa. Kun ihmisen kello sitten soi 06.00 niin silloin ei ole tupannut naurattamaan.

Ihminen vetoaa kauniisti!

Lissun ihminen seuraa erästä eteläsuomalaista kissablogia - http://maykynen.blogspot.com/. City-lehti on valinnut Mäykysen kaupungin parhaaksi lemmikkiblogiksi. Lissun ihminen siitä innostumaan ja toiveikkaana anovia katseita paikallisen median puoleen luomaan: eikö Alicia eli Lissu -blogi voitaisi valita kaupungin parhaaksi lemmikkiblogiksi? Tai edes parhaaksi kissablogiksi? Mieltä lämmittäisi jos edes kaupungin parhaaksi ragdoll-blogiksi. No, hei! Miten olisi kaupungin paras Lissu-possu-blogi??? Jaa ei!

Kissankarvan lieveilmiöitä

Ehtymätön kirjoituksenaihe tuo kissankarva kiiltävä! Ihmisellä on hyvin usein havaittavissa haarahierteisiä ja kainalon ulkopuolista karvoitusta. Eilen viimeksi ihminen on nyppimällä nyppinyt erilaisista vartalon alaosaa ja jalkoja verhoavista kaksilahkeisista aluspukineista (joita myös kalsareiksi tai housuiksi nimitetään) hierautuneita kissankarvan esiintymiä. Ihmisen liikutellessa vartaloaan - esim. kävelemällä - hierautuu tekstiileihin tarttuneet kissankarvat tiukoiksi pallukoiksi ja kiinnittyy juuri suojaisiin paikkoihin kuten haaroihin ja käsivarren alaosiin. Joskus tahtomattaankin ihminen luo hauskoja tilanteita, kun kiskottelee tai venyttelee toisen ihmisen kanssa keskustellessaan ja kainaloista esiin pilkistää sen vastapelurin silmään kainalon ulkopuolista karvoitusta.

Itäsuomalainen metsäkissa!

Sitä Lissu on sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei voisi Lissusta ihqumpaa olla kuin viilettää häntä hulmuten metsässä ihmistensä kanssa. Parasta on se, kun ihminen kutsuu mukaansa ja pääsee ihan villinä vetään pitkin pusikoita. Mökillä maasto on parasta A-luokkaa! Sammalta ja kallioita - mikä sen helpompaa kissalle. Ihmiset keskittyivät puolukkain poimintaan ja koska niiden meno oli varsin verkkaista saattoi Lissu oikaista tassunsa ja pitää pesutauon mättäällä.

Mökillä oli myös Gisse. Eihän Lissu sen kaveri ollut, mutta hyvään suuntaan toveruudessa menossa kuitenkin. Sellainen ihme oli ihmisten silmäin edessä, että kissatytöt kiipesivät parvelle sängyn päälle yhdessä tuumin nukkumaan. Kyllä! Siitä on todisteena toinen kuva!!! Ihminen pyytää kovasti anteeksi epäsisustuksellista näkymää ja sijaamatonta vuodetta...