Eli osallistuva kissa. Lissun tultua taloon loppui ihmiseltä yksityisyys. Kun ihminen pyörittää rättiä eli luuttua kotonaan siinä toivossa, että pöly, eli hienoista kiinteistä hiukkasista koostuva aine, joka leijuu ilmavirtojen mukana ja laskeutuu hitaasti alas, olisi tipo tiessään, tulee Lissu metsästäen rättiä ja taas on karvaa ja pölyä joka paikassa. Ihmisellä on myös sellainen hieno ruskea strutsinsulkainen pölyhuiska, joka on hyvin kätevä, koska siinä on pölyä sitovaa, linnun siipisulissa olevaa luonnollista rasvaa vielä jäljellä. No, se tuoksuu Lissun nenään joltain eläimeltä (Lissu ei ymmärrä mitään linnuista) ja Lissu tulee vähintään villiksi, kun ihminen huiskii strutsin sulillaan ympäriinsä.
Lissun mielestä sen kuuluu olla mukana myös kaikissa ihmisen kaunistautumisyrityksissä. Paitsi Lissu ei tykkää puuterin hajusta eikä siitä kun sitä leijailee ilmassa. Se vihaa myös kosteusvoiteita ja deodorantteja, mutta urhoollisesti silmät sirrillään se seuraa mukana, vaikka tietyssä vaiheessa säännönmukaisesti kaunistautumisyritys katkeaa Lissun nau-nauhun ja välillä on käytävä syömässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti